Terveisiä kesäillasta, osa 2

Istun jälleen kuistilla, tällä kertaa tosin ihan ulkona asti – halusin viltti vyötärölläni kietautua puolenyön hiljaisuuteen vielä hetkeksi.

Ilma on raikas. Puista tippuvat sadepisarat taitavat olla tämän hetken äänekkäimpiä ääniä perjantaiyössä ja kuistin iltapäiväauringossa viihtynyttä sisiliskoa ei enää näy. Vintin lepakkojen työvuoro alkoi ihan vastikään. Mitä pitikään sanomani? No, muun muassa jo sanottu, ja sen kyytipojaksi muutama ajatus siitä ällällä alkavasta nelikirjaimisesta sanasta joka on ollut monien huulilla viime aikoina. Tulipa nimittäin tuossa taas vastaan yksi niistä internetissä paljon pyörivistä lauseista, tällä kertaa tämä: Loma mielessä. Päämääräni on luoda elämä josta ei tarvitsee pitää lomaa. Jassoo?

Jäin miettimään mitä se loma omalla kohdallani oikeastaan tarkoittaa, kun täälläkin on kitara ja kannettava ja värikynät mukana; täälläkin tanssin koreografian jos toisenkin tahdissa. Toki istun kuistilla metsän keskellä enkä rappusilla kivenheiton päästä vilkkaasta kadusta; puuhaan päivisin pihalla hyvin eri tavoin kuin Turussa, jossa pihaa ei juuri ole, tai se mikä on, jaetaan (täällä lähimpään taloon on satoja metrejä, ja tiheä metsikkö välissä). Perusainekset ovat kuitenkin vaihtuneesta miljööstä huolimatta (onneksi) samat: lepo, ruoka, luominen. Luomiseen liittyvää pohdintaa ja jahkailua, toteuttamistakin (sanallinen ilmaisu vaikuttaa olevan henkilökohtaisesti kova sana tänä kesänä). Eli mikä siis oikeastaan erottaa tämän hetken ajasta jota kutsun arjekseni? Epäilen, ettei juuri mikään.

Huomaankin haluavani haastaa ilmaisun itsessään: ei kai lomasta tarvitse unelmoida tai sellaista pitää päästäkseen arkeaan pakoon? Ei elämän ainakaan minun puolestani tarvitse olla pelkkää lomaa tai edes ruusuilla tanssimista. Sen allekirjoitan, että on hemmetin hyvä pitää välillä rutiineistaan paussia, ja elämäni hallitsevin sellainen hollilla juuri nyt onkin – aikataulut, nimittäin. Syklien ja syklisyyden puolestapuhujana väitänkin, että on tärkeää muistaa tauon välttämättömyys, riippumatta minkä pituinen se on ja miksi sitä kutsutaan. Aikatauluton arki on lisännyt tuijotteluaikaa huomattavasti ja huomaan mielessäni pyörivän mukavasti uudistuneita ajatuksia. Enemmän tässä on kyse välttämättömyydestä kuin paosta: taitaa tyhjään tai taivaalle tai metsään tuijottaminen olla aivoille sama kun ristiveto kevätsiivoukselle.

Iloista heinäkuun jatkoa ja kevyen ajatonta aikaa sinulle!

*

Helteellä on hyvä tanssia hattu päässä. Esimerkiksi tämän tempun voi turvallisesti tehdä pihallaan vaikka tanssin lopuksi.

Helteellä on hyvä tanssia hattu päässä. Esimerkiksi tämän tempun voi turvallisesti tehdä pihallaan vaikka tanssin lopuksi.

Ai kappas, melko tasan kuukauden kuluttua (17.8.) lähtee tunnit käyntiin taas. Kyllähän se kylmänhiki ehti puskea pintaan jo pelkästä ajatuksesta, vaan sitä seurasikin oivallus siitä että kuukauteen mahtuu monenmoni vapauden viikko vielä. Niassakin luotetaan rakenteeseen, jossa vapaus ja muoto tukevat ja täydentävät toisiaan. Aikansa kutakin!
Nyt on aika sulkea tämä masiina ja mennä yöpuulle, laskeutuvat yöperhosmokomat näytölleni sähköposteja lukemaan. 🙂

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s