Ollaanpa taas ihmisiksi

Isovanhempani, juuristoani.

Isovanhempani, juuristoani.

Ulkona tihuttaa, aivan kuten lupasivat, aivan kuten toivoinkin. Lepakot räpyttelevät siipiään ullakolla, ja seinään on saattanut eksyä myyrä tai hiiri. Aamupäivästä tuli iltapäivä kun pitikin yhtäkkiä saada puettua tärkeitä asioita sanoiksi – kutakuinkin tällaisia (englanninkielistä alkuperätekstiä mukaillen):

Eräs nimeltämainitsematon poliitikko kirjoitti naamakirjaan kirjavan julistuksen “monikulttuurista painajaista” (alkuperäisessä tekstissä “multicultural nightmare”) vastaan (kylläpä se muuten höllentää kielenkantoja, tuo mielipiteidein kovin kasvottomaksi mennyt tori, vaikka siellä kasvoillaan esiinnytäänkin). Tarkistan, ja Dictionary -sanakirja koneellani selittää multicultural -sanan viittaavan johonkin, jossa eri kulttuurit tai etnisyydet kohtaavat (multicultural – of, relating to, or constituting several cultural or ethnic groups within a society). Omissa silmissäni ei maailmassa ole montakaan paikkaa jossa tätä ei tapahdu. Oman kokemukseni mukaan monikulttuurisuus itsessään ei luo uhkaa tai vaaraa; kärkkäät, dramaattiset, karismaattiset sanat, eleet ja teot kylläkin. Toisaalta: sanojen, eleiden ja tekojen kautta luodaan myös turvaa, rauhaa ja luottamusta. Jäin miettimään, missä määrin itse olen osa sitä painajaista josta poliitikkoparka nyt on niin huolissaan (täysin toinen asia onkin sitten se, että valtiontason politiikassa käyttäydytään kun koulussa konsanaan, ja kovaääninen kiusaus kuitataan ainakin toistaiseksi kintaalla). Mutta, siis. Niistä painajaisen peruspilareista nimittäin.

Tulen kaksikielisestä perheestä jonka juuret ulottuvat länteen, etelään ja itään (ainakin Ruotsiin, Saksaan ja Venäjälle, paljasti yläasteella tehty sukututkimus). Rakastan kaikkia isovanhempiani (ja vice versa), elossa on enää isän isä. Ukki syntyi Karjalan Terijoella, taisteli sukupolvensa useimpien muiden nuorten miesten lailla Suomen jatkuvan itsenäisyyden puolesta 1930-40-luvuilla ja eli sodanjälkeistä elämäänsä niin hyvin kun taisi: nai tytön johon hän törmäsi ja rakastui junassa rintamalomallaan, oli töissä Valtion Rautateillä neljäkymmentä vuotta, kasvatti viisi lasta joista jotkut menivät naimisiin, jotkut eivät, jotkut saivat lapsia, jotkut eivät; joista neljä on edelleen elossa, yksi ei. Elämä on, niin sanotusti.

Osa jokapäiväisestä leivästäni (jota en oikeastaan enää kauheasti edes syö, mutta innostuin nyt landella tekemään sellaista muodikasta Fröknäckeä ja hui, sehän oli Ruotsista koko siemenseos!) tulee Niasta, lajista joka kehitettiin Jenkeissä (ja josta löytyy vaikutteita niin lännestä kuin idästäkin, ja josta, auta armias, vaikuttaa olevan apua monelle monessa asiassa). Englanninkieli (jolla muuten poliitikkokin sujuvasti asiansa kommunikoi) oli luonnollinen osa arkeani jo nuorena tykästyessäni englanninkielisiin kirjoihin, musiikkiin ja kirjeisiin ja sen asema elämässäni on Nian ja saksalaissyntyisen mieheni kautta vain vahvistunut entuudestaan (kyllä, arkikäytössämme englantiin sekoittuu myös hyppysellinen saksaa ja ranskaa suomen ja ruotsin lisäksi).
Siskoni on naimisissa amerikkalaisen kanssa, jonka suku on kotoisin Tyynen valtameren saarivaltioilta ja kävi ilmi, että siskon miehen isoäiti oli alkujaan saksalainen (siis hetkinen, vievätkö kaikki tiet Saksaan tai sieltä pois?). Veljentyttäreni, seuraavan sukupolven suomalainen, törmää lähisuvussaan kielellisesti ainakin suomeen, ruotsiin, englantiin, tongaan ja saksaan isänsä kautta. Toivon saavani olla läsnä ja vaikuttamassa myös kummipoikieni elämässä – yhden äiti on bulgariansukuinen turkkilainen, joka varttui Moskovassa ja Louisvillessä rakastuen maailmaa matkanneeseen Jussiin; toisen äiti on kotoisin läntiseltä rannikolta ja löi hynttyyt yhteen suomenruotsalaisen kanssa Helsingissä (apua, mistä näitä monikielisiä perheitä oikein pukkaa!). Henkilökohtaisesti ainoa painajaista kaukaisestikaan muistuttava asia tässä on koettaa pysyä kärryillä siitä kuka tai mikä tuli mistä… mutta oikeasti sillä ei ole merkitystä. Rakkaudella on, ja välittämisellä, ihmisyydellä.

Ulkonäköni tai nimeni perusteella sulaudun melko hyvin staattisen kalpeanaamaiseen enemmistöön josta yhteiskunta ainakin nykypolitiikan tai sen nimessä tehtyjen lausuntojen mukaan koostuu. Myönnän tältä osin osallistuvani harhaanjohtavan mielikuvan luomiseen siitä, mikä on “normaalia” “meillä” – mutta ainoastaan vaiti ja liikkumatta ollessani. Tämän takia käytänkin sunnuntaini tällä kertaa osittain tämän kirjoittamiseen.
Hei, ollaanpa nyt ihmisiksi taas kerran.

*

Eräs toinen suomalainen kirjoitti omista ajatuksistaan näin.
Siitä lähti omakin ajatus lentoon – mitä se suomalaisuus on omalla kohdallani, ja miten sitä todistelen ja puolustan,  jätän puolustamatta? En minä puhtaasti ole yhtään mitään muuta kuin ihminen.

*

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s