Runolaulaja tässä, hei

Kuva: Kavilo Photography

Kuva: Kavilo Photography

Olen käynyt shiatsu-hoidossa kahdesti. Ekalla kerralla vaivuin niin syvään rentoustilaan, että minulle tarjottiin hoidon jälkeen teetä ja voileipää jotta tokenisin tarpeeksi päästäkseni kotiin. Toisella kerralla vaikutus ei ollut yhtä vahva, mutta muistan edelleen hoitajan hoidon jälkeen lausumat sanat:
– Sulla on muuten tosi vahvat sydämenlyönnit. Pulssi on niin voimakas, että on pakko kunnioittaa sitä ja antaa sun tehdä asiat ihan sun omassa tahdissa.

*

Toissailtana istuin valkoisessa asussa Sibelius-museossa sininen kitara sylissäni, se yllämainittu sydän pamppaillen (ja kovasti se pamppailikin). Kyseessä ollut Diagrams of Love -ensiesiintyminen rakkaiden ystävien kanssa Aboagoran Quantum Arts Jam -tilaisuudessa oli kaikin puolin herkistävä, jännittäväkin. Onneksi herra Missä oli muistuttanut äänenkäyttöni olevan tärkeämmässä asemassa kuin kitaransoittoni, joten vaikka sormet hieman takeltelivatkin ääni kantoi. Illemmalla sain tilaisuuden esittää kappaleitani vapaamuotoisemmin ja sekä ne että minä iloitsivat kuuntelevista korvista. Itsekseen soittaminen on antoisaa, vaan kyllä monet laulut ja runot pääsevät perille – kotiin – aivan eri tavalla yleisön edessä. Tajusin myös ettei yleisön koko sinänsä vaikuta sykkeeseeni, ennemmin itselleni asettamani odotukset ja niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen. Laulava Alma-ystäväni totesi viisaasti että onneksi odotuksemme aina kulkevat kykyjemme edellä ja antavat siten suunnan jota kohti kasvaa ja kehittyä hetki hetkeltä. Tämä viikko onkin ollut melkoista kaapista astumista lauletun runouteni suhteen.

Eilen iltana Turun Taiteiden yössä toistui tasan vuosi sitten ensimmäistä  kertaa toteutettu Akustinen Yin. Siinä Fuego Loungen monilahjakas Vesta ohjeistaa yin jooga -tunnin ja minä laulan kappaleitani intuitiivista soittolistaa seuraten. Ensikokemus oli yksinkertaisessa toimivuudessaan niin hurja, että olin konseptista pää pyörällä päiviä. Olin aivan varma että maailmanjärjestykseni oli muuttumassa, että sydämeni valitsemalla runopolulla tapahtuisi jotain mullistavaa. No, eipä käynyt tässäkään ihan kuten Strömsössä, ja (loppupeleissä) hyvä niin.

Viime syksynä palasin nimittäin myös koulunpenkille: aikuisopiskelijana maalarilinjalle, (seinämaalarisellaiselle siis). Kokemus oli uutuutta hohtava, usein innostava ihan vain siitä johtuen että päiviini tulikin yllättäen aikaisia aamuja joita arvostan, fyysistä rasitusta josta pidän ja sellaisen konkreettisen uuden oppimista joka minua kiehtookin. Kun koulupäivän jälkeen hyppäsin keltanokkaisen maalariopiskelijan roolista Nia -ohjaajan housuihin, kontrasti oli valtava. Pääsin aivan uudella tavalla arvostamaan miten kotoisaksi itseni ohjatessa tunnen ja miten paljon kokemusta siltä alalta olen jo kerännyt.

Jossain vaiheessa erittäin kiireistä syksyä asiat rupesivat kuitenkin ontumaan (aika pahastikin) ja joulukuun saapuessa tein päätöksen keskeyttää opintoni. Päätöksen tehtyäni olin hyvin herkkänä, hauraana ja itkuisena usean päivän ajan. Vasta myöhemmin ymmärsin miten valtava rituaalinen merkitys keskeyttämisellä oli ollut oman psyykkeeni eheytymiselle, omalle henkiselle kasvulleni.
Kymmenisen vuotta sitten sydämeni – se vahvasti lyövä, se voimakkaasti tunteva – koitti nimittäin kovasti lyönneillään osoittaa minulle suuntaa jota kohti kulkea. Hetken sydäntäni seurasinkin, kunnes kirjaimellisesti komplekseista johtuen muutin mieltäni ja sen myötä absurdisen yhtäkkisesti suuntaa. Vatsanpohja alkoi möykkyyntyä heti alkumetreillä ja hassustihan siinä lopulta kävi: kaivoin itselleni burn-outin kokoisen kuopan. Toipuminen oli pitkä ja vaiheikas osa arkeani vuosien ajan – ulkoisesti luultavasti melko näkymättömänä, sisäisesti vaihtelevasti läsnä ja pinnalla.

Aloittaessani maalarinopinnot loogisen laskelmoinnin tuloksena en alusta pitäen ollut aivan varma lopputuloksesta. Alkutaipale oli kevyttä kamaa, mutta jossain vaiheessa kuormittuminen alkoi tuntua. Soitto opettajalleni jossa kerroin lopettamisaikeistani oli kauhea; odotusten pettäminen on kauan ollut henkilökohtaisella mustalla listallani perisynniksi merkittynä.
Toipuessani pettymyksen tuottamisesta oloni alkoi kuitenkin kevetä, ja viime kevään ja kesän aikana huomasin kymmenen vuoden takaisten haavojeni vihdoin umpeutuneen. Siis umpeutuneen! Jollakin tavalla se, että tilaisuuden tullessa valitsinkin jättää järkeilyllä valitun seuratakseni sydäntäni eheytti jonkun kauan vallinneen kompleksin ytimen, ja tämän myötä eheytyi myös menneisyyteni. Olen melko varma siitä, että tätä on se menneisyyden muuttaminen, josta esimerkiksi alkemistit, valaistuneet ja energialla työskentelevät joskus puhuvat.

Kirjoitin aeimmin siitä, miten heinäkuisen maalaiselämän aikana palasin juurilleni enemmän kuin yhdellä tavalla. Muun muassa yllämainittua ehdin siellä metsän keskellä pohtia ja puntaroida, fiilistelläkin. Maya -kalenterin Day Out of Time -päivänä (25.7.) sen oivalsin: olen vihdoin antanut itselleni terveen naisen paperit.

Olen vihdoin antanut itselleni luvan kukkia juuri omalla tavallani; sallia sydämeni sykkiä juuri sille mille se sykkii: tanssille, runolle, laululle. Ystävyydelle, rakkaudelle, elämänilolle.
Sydämeen luottaminen luo tilaa kiitollisuudelle ja vastaanottavaisuudelle: juuri nyt asiat ovat hyvin, ja ne saavatkin olla.

Alkakoon syksysi siis sydäntäsi kuuntelemalla, olkoon polkusi siunattu.

*

PS.
Jollekulle nimenomaan se maalarinpolku saattaa olla se sydämen valitsema. Tämä ei vain omalla kohdallani ollut totta. Iloitsen siitä että uskalsin tätä kokeilla ja että päätökseni perustuu kokemukseen ennemmin kuin oletuksiin. Carlos Castanedan sanoin:

“Polku on ainoastaan polku. Ei ole keneltäkään pois, ei itseltä tai muilta, jos sydämen niin käskiessä päättääkin sen jättää. Tarkastele siis jokaista polkua läheisesti ja tarkoituksella. Kulje niitä niin monta kertaa kun koet sen tarpeelliseksi. Aseta sitten vain itsellesi kysymys: onko tällä polulla sydäntä? Jos sillä on, se on hyvä polku; ellei, ei siitä ole mitään hyötyä.

Diagrams of Love -esityksen flaikku.

Diagrams of Love -esityksen flaikku.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s