Self-help -överit

Kuvitusta ensi vuoden seinäkalenteristani.

Kuvitusta ensi vuoden seinäkalenteristani.

Niasta oli kerran juttua eräässä hyvinvointilehdessä. Tästä innostuneena ryhdyin lehden tilaajaksi, ja viihdyin siinä osassa vuosia. Taisi olla viime vuoden puolella, kun jotenkin tunsin että olin hädintuskin ehtinyt sulatella viimeisimpiä hyvänolon- tai elämänmuutosvinkkejä, kun seuraavat mokomat kolistelivat jo eteisessä. Hei hetkinen, sanoin minä. Nyt pausea kehiin. Peruin tilaukseni (kohteliaasti kuitenkin), ja oli jotenkin helpompi hengittää.

Tämä muistui taas mieleen lukiessani äsken netistä Dagens Nyheterin juttua tanskalaisesta psykologian professorista jota tympii self-help –ilmiö coacheineen kaikkineen. Svend Brinkmann väittää, että “vastaus löytyy sisältäsi” -ajattelu saattaa johtaa ahdistuneisuuteen, yksinäisyyteen, masennukseen, ja että jatkuva “sisäisen äänen seuraaminen” eristää ja loitontaa meitä tarpeettomasti toisistamme. Että yksilöllinen vastuunotto painaa hartioillamme suhteettoman paljon, sillä ahdistus saattaa oikeasti olla vähintään yhtä paljon yhteisön ja ympärillä olevan aiheuttama. Koska ainakin osittain sijoitan itsenikin hyvinvointialalle, ja koska minunkin kirjahyllystäni löytyy self-help -luokkaan kuuluvia teoksia jäin miettimään proffan väittämiä. Milläs vesillä minä itse tämän suhteen seilaan?

Itse asiassa pidin etäisyyttä self help -kirjallisuuteen päälle parikymppiseksi asti. Kun sitten tykästyin esimerkiksi Richard Bachin kirjoihin ja osittain Niankin kautta päädyin lukemaan tietoisesta eheytymisestä ja parantamisesta, mielen vaikutuksesta kehoomme, meditaatiosta ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen, lukukokemukseni oli juurtunut jo melko vahvaan itsetuntoon, melko selkeään omakuvaan, melko vakaaseen luonteeseen, melko hyviin perhe- ja ystäväväleihin. Pitkään kyseenalaistin koko self-help -kategorian tarpeellisuuden, mutta itse kykeninkin aika mutkattomasti valikoimaan mitä sieltä luin, mitä en; arvioimaan mikä puhutteli, mikä ei (nim. saatan tuomita kirjan sisältöineen ensimmäisen lauseen perusteella). En myöskään hakeutunut kyseessä olevaa kirjallisuutta kohti avuntarpeessa – panin vain merkille, että yhdessä vaiheessa minua kiinnostavat, puhuttelevat tai liikuttavat kirjat tai kirjailijat sattuivat luokitusjärjestelmän mukaan kuulumaan kyseiseen lokeroon. Jotkut näistä jäivät kertaluontoisiksi tapaamisiksi, joidenkin kanssa on tullut sinetöityä syvempi ystävyys. Useimmiten olen tainnut löytää kirjoista tukea jo olemassaoleville ajatusmalleille.

Eniten professori Brinkmannia taitaakin harmittaa self help -ilmiön ympärillä pyörivä bisnes – se, jolla jotkut takovat tuottoa toisten kärsimyksellä. Olen professorin kanssa samaa mieltä siitä, ettei itsensä “löytäminen” aina välttämättä tarvitse olla ykkösprioriteetti (voiko se “itse” olla edes kadoksissa?) ja että oma napa voi monestakin syystä käydä ahtaaksi jos sen kanssa viettää liikaa aikaa. Itsensä tunteminen, itsestä tykkääminen ja itsensä kunnioittaminen ovat kuitenkin omassa arvomaailmassani henkilökohtaisen hyvinvoinnin tukipilareita. Vastauksia ei välttämättä kumpua yksiselitteisesti sisältäpäin, muttei myöskään eristetysti pelkästään ympäriltämme. Itsetuntemus ei ole puhtaasti oman navan tuijottamista, vaikka se hetkittäin sellaista saattaa jopa vaatia.
Apua, innostusta ja tukea olemiseen – elämiseen – olen itse löytänyt myös lukuisilta tahoilta, jotka eivät mainosta itseään apuna lainkaan, ovat vain sitä syvintä itseään. Näin syksyn tullen huomaan esimerkiksi runouden taas kutsuvan: Mary Oliver, Eeva Kilpi ja Hafiz ovat täällä taas kovassa huudossa. Heitä yhdistävät tekijät – aivan kuten arvostamani self help -kirjojenkin kohdalla – ovat pilke silmäkulmassa, inhimillisyys, optimismi ja kehollisuuden, lihallisuuden, arvostaminen. Nämä arvot näkyvät toivottavasti myös työssäni Nian ja luovuuden parissa. Pyrin pysymään niiden asioiden parissa, joista on hyötyä ja iloa pitkällä tähtäimellä – niin itselleni kuin kanssaihmisillenikin.

Iloista lokakuuta, ja tervetuloa tanssimaan kanssani jos siltä tuntuu!

************************************************************

PS Stephen Kingin romaanit ovat muuten aiheuttaneet kohdallani oivalluksen jos toisenkin jo teini-iästä asti. Viimeksi tämä tapahtui viime syksynä Doctor Sleep -kirjaa lukiessani. Ei tainnut sen kirjan kannessa olla sanaakaan self-helpistä, ja siitä huolimatta vastaus sieltä tuli vastaan, sekä riveiltä että rivien välistä. Vähänkö yllätyin (not).

PPS Ylläoleva kuva on muuten julkaisemastani Everything Is Possible -seinäkalenterista vuodelle 2016. Se on myynnissä n-y-t-NYT – lue lisää täältä!

Advertisements

One thought on “Self-help -överit

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s