Olkoon voima, ja niin edelleen

Tähtitaikaa.

Tampereelta Turkuun tupsahtaessani kuljin kutakuinkin suoraan Kinopalatsin kello yhden Tähtien sota -näytökseen. Tai no, kodin kautta kylläkin ja pohtien jos tämä jo valmiiksi vaiheikkaan viikon jälkeen sittenkään oli hyvä ratkaisu. Oli se.

Jätän suosiolla elokuvan varsinaisen arvostelun siitä kiinnostuneille, mutta aivan yhtä elegantisti kuin uusin James Bond nostaa hattuaan menneisyydelle, niin tekee myös Star Wars: The Force Awakens. Hyvän ja pahan mustavalkoisen vastakkainasettelun sijaan tässä heräävään voimaan keskittyvässä kokonaisuudessa valokeilaan nousevat henkilöt ja elämänkohtalot. Kauniisti, koskettavastikin. Ja ennen kuin tästä teksistä sittenkin tulee se arvio jota en ollut kirjoittamassa: koin taas kerran elokuvateatterin pehmeällä penkillä oivalluksen.

Mietin, että jos ne (mielestäni merkityksettömät) vuonna 1999 ja 2000-alussa tehdyt Tähtien sota-osat olisivatkin jääneet tekemättä, ei tämäkään hanke ehkä tällaisenaan olisi päivänvaloa nähnyt. Olen toki nähnyt koskettavampia ja henkilökohtaisesti merkittävämpiäkin elokuvia, vaan juuri tähään elokuvakokemukseen liittyvä oivallus nivoutuu viimeaikaisiin keskusteluihin ystävän jos toisenkin kanssa.
Olemme pohtineet elämän suuntia ja Isoihin Asioihin – työhön, arkeen, parisuhteeseen – liittyviä kysymyksiä. Pintaan on noussut epäilyjä oman osaamisen, valmiuden tai luovuuden suhteen; syynissä ovat olleet sekä mahdollisuudet, velvoitteet ja valinnat. Toiveet ovat kohdanneet todellisuuksia, oletukset totuuksia. Lähestyvä vuodenvaihde kutsuu kai jollain tapaa tekemään tilinpäätöksiä menneen suhteen, asettamaan uusia tavoitteita tulevalle. Jotenkin tuo Tähtien sotaan liittyvä oivallus tuntuu kaiken tämän keskellä lohdulliselta ja maanläheiseltä: kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle tai tyydyttävän täydellistä saadakseen olla olemassa, saadakseen syntyä. Kaikella on paikkansa ja ellei, on todennäköistä että paikka hahmottuu ajan kuluessa, pölyn laskeutuessa.Tai, kuten Clarissa Pinkoa Estés toteaa Untie the Strong Woman -audiokirjassaan:

Getting each thing done imperfectly is often far more blessed to someone else, than us putting off completely the thing because it is not yet perfectly perfect.

Tehty palvelee jotakuta jo itsessään, täydellisyyden tavoittelu estää ehkä jo ensimmäisen askeleen. Taidan samalla tässä muistuttaa itseäni omasta trial-error-menetelmästä esimerkiksi musiikinteon suhteen – tietyt asiat eivät selviä kuin kokeilemalla, ja harvemmat ne ovat kertoheitolla valmiit ja täydelliset. Vahingot ja epäonnistumiset ne vasta ponnistuslaudan muodostavatkin, kun niiden jälkeen uskaltaa taas leikkiin ryhtyä. Rohkeutta ja valoa loppuvuoteen ja sen pyhiin itsekullekin!

*

Aina voimasta puheen ollen muistelen Tai Chi-treenejäni Rein Siimin johdolla vuosina 2006-2009. Muistikirja johon tein muistiinpanoja treenien yhteydessä tehtyjen visualisointien ja meditaatioiden jälkeen tai miniluentojen aikana kuuluu edelleen sieluni aarteisiin. Niissä puhutaan paljon juuri voimasta ja sen käytöstä. Kaikin voimin eteenpäin, sanoi Rein usein, ja niinhän se on. Välillä voimat riittävät kananmunan keittämiseen, väliillä maratoniin. Eikä noita keskenään ole tarkoitus vertailla ja mitata – todetaan vain että voimaa käytti kun sitä käytettäväksi oli suotu.

Ensi viikolla lähdemme ihme ja kumma taas kohti valoisampaa vuodenaikaa ja Dakinian ohjaukset ovat joulutauolla. Tanssimisiin taas tammikuussa 2016 – luvassa uusia rutiineja joiden seurassa itse vietän aikaa kömmähdellen ja siten koordinaatiokykyäni jälleen kasvattaen. ♥

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s