Tuumailua vetovoimasta – Niassa vietetään vuonna 2018 “Year of the Pull”-teemavuotta

36176378_10155890188237981_6395249227647156224_n

Kun kerran tai muutaman on kokenut rikastuvansa mittaamattomalla tavalla sen tähden, että on seurannut sisäisen navigaattorinsa ohjeistusta vain mututuntumalla, kynnys ottaa sekä navigaattori että mututuntuma hieman vakavammin laskee huomattavasti.

Nian kehittäjä, Debbie Rosas, on nimennyt kuluvan vuoden 2018 “Year of the Pull”-vuodeksi. Uskomatonta kyllä, Suomi saatiin – ikäänkuin Niafinlandin juhlavuoden kunniaksi – Debbienkin kiertuekartalle, ja lokakuussa hän ohjaa Helsingissä vuositeemaa mukaillen Dance Pull -nimisen tapahtuman. Tanssitapahtuman teemana ovat Nian kotisivujen mukaan chakrat ja niiden viisauksien äärelle löytäminen. Uulalaa! Iloitsen tästä itsekin, sillä oma varsinainen chakratietouteni on loppupeleissä melko lightia. Samalla olen kiitollinen, että Niassa esoteerismpiakin aiheita lähestytään aina kehosta käsin (me ollaan spirit having a human experience, junou).

Esimerkiksi The Secret ja joitakin vuosia sitten paljon huomiota saanut vetovoiman laki ei (heh heh) kutsunut minua puoleensa lainkaan (tässä aihetta sivuava artikkeli). Olen varma siitä, että ajatustasolla ja intentiolla on tärkeä paikka muutoksen mahdollistamisessa. Ongelmalliseksi koin ja koen sen, kun monitasoinen muutosprosessi tiivistetään quick fix -muotoon ja yleisellä tasolla luullaan/oletetaan/toivotaan asioiden tai olosuhteiden muuttuvan pelkästään toivomalla ja ajattelemalla. Alleviivaan: ajattelu ja ajatuksen voima ovat todennäköisesti suurimpia voimavaroja joita meillä käytössämme on. Koen kuitenkin että se ajatuksenvoima josta jopa Salaisuus-yhteydessäkin loppujen lopuksi puhutaan on jotain syvällisempää kuin ajatusmyräkkä joka pyörii useimmilla päivittäin pinnassa, joillakin sekä päivin että öin – ja sen kuu(nte)leminen ja huomioiminen menee jo työstä. Entä jos malttaisimmekin (kirjaimellisesti) mielemme, ja antaisimme tilaa aistikkaalle ajattelulle? Ajatuksenvoima juurtuneena kehoon, yhteistyössä arjen ja konkretian kanssa – yhtäkkiä olenkin valmis kuuntelemaan, jep, tämä vaikuttaa lupaavalta. 

Keskeisin asia vetovoimassa on oman kokemukseni mukaan se, ettei sen tarvitse olla järjellisesti selitettävää – usein ehkä parhaimmillaan juurikin päinvastoin. Vai väitätkö, ettet koskaan ole tehnyt jotain vähän poikkeavampaa valintaa vain siksi että se tuntuu ihan älyttömän hyvältä ja sitten oletkin saanut osaksesi parhautta jota et edes osannut kuvitella? Mikäli et, suosittelen tätä lämpimästi. Huomaathan samalla myös, ettei kaikkea tarvitse testata niillä suurimmilla panoksilla (ihmissuhteilla, terveydellä, kodilla). Tunsin esimerkiksi itse tänä aamuna vastoin kaikkea järjellistä tyylitajuani vetovoimaa äidiltä saatua verkkarimatskusta tehtyä kynähametta kohtaan ja hei – se sekä lämmittää alaselkääni että korostaa uumaani tosi nätisti. Ajatus yhdistettynä siihen aistilliseen vetovoimaan vasta timanttia ovatkin – ja tämän myötä palaammekin ykkösruutuun, tai kuvasitaattiin joka sai kunnian avata tämän kirjoituksen. Kokonaisuudessaan Rumi-lainaus kuuluu näin:

Let yourself be silently drawn by the strange pull of what you really love. It will not lead you astray.

Ravitsevan vetovoiman tunnistanee siis siitä, ettei se (aina) tarvitse salamaniskuja tai ilotulituksia tai sosiaalisen median päivityksiä. Kaikessa hiljaisuudessakin voimme antaa itsemme hakeutua niiden asioiden pariin, joita todella rakastamme. Kun hiljennymme tunnistaaksemme aidosti kutsuvan, saatamme yllättyäkin. Varmaa on se, että harhaan ei rakkaudesta lähtöisin oleva vetovoima meitä johda.

Saattaa siis hyvin olla, että lähden tässä verkkakynähameessa tänään oikein liikenteeseenkin – ja mikäli sinä tunnet vetoa Debbie-viikonloppuun, löydät lisätiedot alta. Oikein hyvää ja rikastuttavaa kuunvaihdetta sinulle, ja tanssimisiin taas!

*

PS.
Lupaan että saat kaikille avoimesta Dance Pull-illasta jotain irti, riippumatta kokemuksistasi, oletuksistasi tai ajatuksistasi chakrojen värikkäästä maailmasta – ja onhan tämä nyt ainutlaatuinen tilaisuus tavata Nian alullepanija näin (lähes) kotikulmilla.
Perjantaisen Dance Pull-tapahtuman lisäksi Debbie ohjaa samana viikonloppuna (eli la-su 20-21.10.) samoin kaikille avoimen Moving to Heal-koulutuksen, jonka kautta saat liikkeen ja musiikkiin ja niiden yhteiskäyttöön liittyviä Nia-makuisia työkaluja arkeesi ja työhösi.

PPS. Year of The Pull –teemaisen kirjasen saat ladattua ilmaiseksi tästä – nätti pieni PDF on itsessäänkin minikurssi chakrojen saloihin. Ehkäpä siitä on jopa kesälukemiseksi?

 

Advertisements

Uusi aikakausi alkaa nyt

Kuukausi sitten naureskelin etelänreissukämppäni keittiössä sitä, että induktioliesi on kaltaiselleni nakkisormelle hyvää lämmittelyä kosketusnäytön käyttöä varten (johon olin tekemässä loikan suoraan festaripuhelimesta). Oli herättävää tajuta miten vähällä painannalla asiat voi hoitua! Hausmann on tästä ahaa-elämyksestä huolimatta joutunut huomauttamaan näyttöä painavien sormieni ei-niin-sietämättömästä keveydestä myös viime päivinä: sain veljeltäni viime viikolla tabletin.
Tämä ensimmäinen sillä ottamani kuva sanonee enemmän kuin tuhat sanaa.

TabletGrin

Olen sittemmin liittynyt Instagramiin, ja viestiryhmään jossa on pelkästään Aaltoja. Olen myös säätänyt kaikki toiminnat ja sovellukset niin äänettömiksi kuin osasin – älylaite saa elämässäni ehkä juuri ja juuri näkyä, muttei todellakaan kuulua (kotisivuillani lukee selkeästi: parhaiten tavoitat minut sähköpostitse 😀 ).

Tämän postauksen kirjoitan suosiolla koneella. Ja totta puhuakseni tablettiaikaan siirtymiseni on itse asiassa toissijaista, sillä aikakausi joka minulla päällimmäisenä on mielessä liittyykin maya-kalenteriin: tänään alkaa sen mukaan uusi vuosi!

Olen seurannut tätä runollista ajanlaskua puolella silmällä viimeiset 12 vuotta – en mitenkään vannoutuneesti; uteliaasti kylläkin, ja usein (suurestikin) innostuen. Tarina siitä, miten löysin maya-kalenterin on lähes yhtä hyvä kuin se, miten Hausmann ja minä löysimme toisemme (siitä joskus toiste):
Keväällä 2005, juuri ennen äitienpäivää, olin yliopiston tietokoneluokassa tulostelemassa jotain (kai) opintoihini liittyvää. Tulostin pukkasi papereita jotka eivät kuuluneet minulle, ja jäin odottelemaan omiani sen viereen. Huomasin ajatuksissani silmäileväni mielenkiintoista tekstinpätkää pöydälle jätetystä paperista, ja jokin sisälläni liikahti.

Enää minulla ei ole hajuakaan siitä mitä tuolloin luin. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen siitä, että sivun alareunasta löytyi nettiosoite, joilta teksti oli tulostettu. Päädyin Tracey Gendronin ylläpitämille astrodreamadvisor-sivuille, ja siinä ilmeettömässä luokkahuoneessa elämääni avautui jälleen uusi ulottuvuus. Ei vähintään ymmärtäessäni että tässä maailmassa on muitakin jotka liikkuvat logiikkaa vaikealukuisimmilla vesillä, luovat polkuaan vähemmän laskelmoivasti – ja tästä huolimatta pääsevät perille, saavat asioita aikaiseksi. Tuolloin itse viisi kuukautta aiemmin täysin odottamatta Nia-nimiseen liikuntalajiin hurahtaneena ja vastoin useimpia järjellisiä vastaväitteitä kesäkuiseen White Belt-koulutukseen ilmottautuneena tämän tiedostaminen oli helpotus. Kun maya-kalenteri ja sen kolmetoista kuunkiertoa mainittiin koulutuksessa vain muutama viikko sen jälkeen kun olin poiminut tulostimen viereltä vieraan paperin tunsin, tiesin, olevani hyvällä polulla.

Päivittäisessä elämässäni maya-kalenteri ei välttämättä näy juuri mitenkään (tilasin tosin vastikään vuoden maya-kalenteritiedotteet sähköpostiini). Ajoittain sen ajankohtaisuudet ja varsinkin mielikuvat toimivat kuitenkin lisäravinteena sielulleni; heittävät lisää löylyä sisäisille hahmotuksille. Tietoisuus kolmestatoista kuunkierrosta muistuttaa myös taivaankappaleiden ja sen myötä luonnon rytmeistä. Yhtäkkiä aika ei olekaan kortilla, vaan pikemminkin minusta tulee ajantajuni myötä osa suurempaa sykliä.

Pidän myös siitä, että maya-vuodessa on tunnollisesti 364 päivää (28 päivää/kuukausi x 13) – ja että joka vuosi heinäkuun 25. on “Day Out Of Time” – päivä ajanlaskun tuolla puolen, ikäänkuin henkireikä menneen ja tulevan välillä.
Pidän siitäkin, että jokaisella vuodella (ja päivällä) on oma teemansa: 24.7 heitimme hyvästit Blue Spectral Storm-vuodelle, joka nimensä mukaisesti on saattanut tuntua varsin myrskyisältä. 26.7 eli tänään alkaa Yellow Crystal Seed-vuosi: aika istuttaa unelmia Uutta Elämää varten. Ja kyllä: meillä kaikilla on myös syntymäpäivämme mukaan määräytyvä Galaktinen Signatuuri! 😀

Sanomattakin lienee selvää, että nörttiystasoja on tämänkin suhteen lukemattomia. Itse käytän kalenteria lähinnä mausteen lailla – ripaus sinne tai tänne, kun mieli tekee. Pidän yksinkertaisesti sellaisesta, joka muistuttaa minua ajanlaskun suhteellisuudesta, olemisen monikerroksisesta syklisyydestä. On olemassa kehollisuus ja sielukkuus. Hyvä vain, jos näitä voi juhlistaa monimuotoisesti – ja sivuta samalla vanhaa kunnon rauhaa ja rakkautta. Tai, kuten Frances Hodgson Burnettin Salaisessa puutarhassa hihkutaan: Being alive is the magic!

Tämän myötä iloista uutta maya-sykliä, ja myöhäiskesän jatkoa itsekullekin.
Liikkumisiin! ❤

*
PS. Tiedän läheisiä, joille maya-maailma ei juurikan avaudu. Tykkään heistä ja he minusta tästä huolimatta.
*
PPS. Nii! Oon siis Instassa: mcaalto (siis Minna Christina, ei MotorCycle). Häshtäg-häshtäg, ja niin edelleen.
*
PPPS. Tanssimisiin täydenkuunjameissa Littoistenjärvellä ma 7.8 klo 20.30, eikö vain?
*
Ja sokerina pohjalla: muutama lomakuva Elämäni Ensimmäiseltä Etelänmatkalta, kerta se nyt puheeksi tuli jo aikaisemmassa blogikirjoituksessa.

Päivän WonderWoman-treenit keskiaikaisessa tornissa.

Päivän WonderWoman-treenit keskiaikaisessa tornissa.

Välimeri: jotkut panevat henkensä peliin ylittääkseen sen, toiset hakevat jännitystä lomaansa hyppäämällä siihen kalliolta.

Välimeri: jotkut panevat henkensä peliin ylittääkseen sen, toiset hakevat jännitystä lomaansa hyppäämällä siihen kalliolta.

Mallorcan (ulko)saaristo: 19 pikkusaarta. No, olihan tässä luolassa hieno uida.

Mallorcan (ulko)saaristo: 19 pikkusaarta. No, olihan tässä luolassa hieno uida.

Jumalattarenkin tapasin, keisarin keitaalla keskellä kaupunkia.

Jumalattarenkin tapasin, keisarin keitaalla keskellä kaupunkia.

Oliivipuut ovat varsinaisia draamakingejä. Tämä on tuhansia vuosia vanha. :O

Oliivipuut ovat varsinaisia draamakingejä. Tämä on tuhansia vuosia vanha. :O

Ses salines-ranta, synttäripiknikin auringonlasku.

Ses salines-ranta, synttäripiknikin auringonlasku.

Portocriston luolissa näin ilmestyksiä jos toisiakin.

Portocriston luolissa näin ilmestyksiä jos toisiakin.

...ja tapasin paljon halattavia. Myös muutaman upean ihmisen, vaan sallittakoon heille netillinen nimettömyys.

…ja tapasin paljon halattavia. Myös muutaman upean ihmisen, vaan sallittakoon heille netillinen nimettömyys.

“In the midst of winter, I found there was, within me, an invincible summer. And that makes me happy. For it says that no matter how hard the world pushes against me, within me, there’s something stronger – something better, pushing right back.” ~ Albert Camus

Löydetty: sisäinen kesä

 

Tapahtui tosielämässä toissaviikolla:

Ystäväni istui toimistollaan ja vilkuili vuorotellen kalenteriaan, tietokoneen näyttöä ja puhelintaan. Tekemättömät asiat vilisivät silmissä – oli raportteja kirjoitettavana, hakemuksia viimeistelemättä, veroja raportoimatta, ja lähtö läheni. Oli kokous hallintoryhmän kanssa, henkilökunnan pikkujoulujuhlat, ja se ratkaisematon kyytiongelma kaukaisessa kohteessa järjestettävään konferenssiin – paikallista taksiyritystä oli haastellista paikallistaa. Mitä ystäväni teki? Ainoan oikean: lähti lounaalle kanssani. Palatessaan toimistolleen puolitoista tuntia myöhemmin, ystäväni oli huomattavasti virkeämpi ja iloisemmalla päällä. Sähköpostissa odotti viesti konferenssijärjestäjiltä: kuljetus oli järjestynyt.

Maanantaisen Nia-tunnin jälkeen eräs tanssijoista jäi hetkeksi juttelemaan. Rupattelimme kehontietoudesta, itsestään kuuntelemisesta, siitä, miten Niassa opittua ja havaittua voi hyödyntää salsassa. Lähtiessään nainen lausui ehkä parhaat tässä kuussa kuulemani sanat:
– No nyt on taas tää aika vuodesta, ku tarttee nähdä vaivaa sen eteen että on hauskaa.

N-a-u-l-a-n kantaan.

On taas se aika vuodesta, kun tarttee nähdä vaivaa sen eteen että on hauskaa.
Kirjoitin viimeksi lyhyesti siitä, miten otan kaikki sesongin hyvät toivotukset henkilökohtaisesti, ja miten kulta ja kimallus yltäkylläisyydessään jotenkin tuntuu ehkä luonnollisenkin lohdulliselta kaiken pessimistisen uutisoinnin ja edelleen syvenevän pimeän keskellä. Tämän yllämainitun lonkalta heitetyn lausahduksen myötä tajusin taas kerran miten vaativaa näillä leveysasteilla asuminen henkisesti voi olla. Juuri kun voimavarat auringonvalon ja D-vitamiinin puutteessa ovat vähimmillään, tarttis vielä tsempata, ja nähdä vaivaakin. Herramunjee, anna mun käpertyä kokoon! Ellei tietyt perusasiat olisi kunnossa, saattaisin käpertymisen valitakin. Vaan huomaankin tässä ystäväni kaltaisesti oppineeni että välillä tauko on ainoa oikea valinta kiireiseen päivään, ja että vaivannäkö kannattaa.

Tiedän, että kannattaa seistä auringossa sen viisi minuuttia jota aikaa löytyy. Tiedän, että kannattaa jakaa huoliaan jonkun kanssa. Tiedän, että kannattaa nähdä ystäviä. Tiedän, että kannattaa pyytää saada olla yksin kotona jos se oma aika on oleellinen osa sielunravintoa. Tiedän, että kannattaa hakeutua tanssilattialle tai joogamatolle vaikka väsy olisikin. Suurin ero aikaisempiin vuosiin taitaakin olla, että sen lisäksi että tiedän kaiken edellämainitun, toteutan sitä myös parhaani mukaan.

Hakeudun aurinkoon aina kuin mahdollista, kuitenkaan itseäni moittimatta jos en siihen ehdi. Jaan ajatuksiani, varsinkin niitä typerimmiltä tuntuvia pelkoja läheisteni kanssa – luotan siihen, että ihminen jonka puoleen käännyn on puolellani ja toivoo minulle vain parasta, aivan kuten minäkin hänelle. Verbalisoin yhä uudelleen tarpeen saada olla kotona yksikseni – en voi sille mitään, että avopuolisoni viihtyy kotona ja tekee töitä sieltä käsin. Hän myös viihtyy seurassani, eikä tästä johtuen aina omatoimisesti huomaa lähteä – ellen minä ota tarpeittani itse vakavasti ja kerro niistä.
Nian ohjaaminen on puolestaan valinta joka vie minut tanssilattialle myös silloin kun en välttämättä jaksaisi. Onneksi voin tunnilla valita fokuksen ja miten kovaa milloinkin mennä, eikä ole tullut vielä päivää, jolloin liike pahentaisi tilannettani. Päinvastoin – tanssilattia on pelastanut minut kerran toisensa jälkeen. Tuonut vähän lisää elintilaa, vienyt ajatukset muualle, rauhoittanut, virkistänyt. Ne tunnit, jotka koen ohjanneeni huolimattomasti tai jopa huonosti antavat minulle tilaisuuden harjoittaa lempeyttä itseäni kohtaan, ja minusta on tullut aika haka ottamaan tilanteesta vaari (vaikka sen itse sanonkin).

Parasta siinä On taas se aika vuodesta, kun tarttee nähdä vaivaa sen eteen että on hauskaa -lausahduksessa taitaakin olla se miten se ottaa kiteyttää kaiken tällä hetkellä oleellisen. Tämä pimeys, ja sen mahdollisesti ahdistavatkin juhlapyhät ovat toistuvaa luonnetta. Toiston tiedostaminen voi toimia työkaluna elää sekä pimeyden että juhlapyhien kanssa. Taas ne tulevat – oletko valmis? Ja, vaikket olisikaan – vaivaa kannattaa oman hyvinvointinsa eteen aina nähdä. Yksikin pieni valinta tai arkinen teko voi kantaa kauas, vaatimattomin hymy johtaa suureen iloon.

Tänään siivoan yksin kotona ollessani keittiön, siirrän vaihtelun vuoksi pöydän uuteen kohtaan. Käyn läpi kesäkuvia koneellani, ja olen juuri niin toiveikas asioiden suhteen kun osaan olla. Iloa ja valoa viikkoosi!

Minna

“In the midst of winter, I found there was, within me, an invincible summer. And that makes me happy. For it says that no matter how hard the world pushes against me, within me, there’s something stronger – something better, pushing right back.” ~ Albert Camus

“In the midst of winter, I found there was, within me, an invincible summer.
And that makes me happy. For it says that no matter how hard the world pushes against me, within me, there’s something stronger – something better, pushing right back.” ~ Albert Camus

*

Iloa, valoa ja hyvää oloa saatat löytää viikonloppuusi seuraavista tapahtumista:
Pe 11.12 esitän omia kappaleitani Café Monarchissa (Humalistonkatu 7a), klo n. 18:30 alkaen. Vapaa pääsy!
La 12.12. HyväntekeväisyysNia Kårenilla (Hämeenkatu 22), klo 12:30-13:45. Vapaaehtoinen osallistumismaksu suoraan SPR:n keräyslippaisiin salissa.