Kiitos #niamaraton – muistin taas jotain oleellista

NiaMaratonHelsinki

Tältä näyttää, kun on tanssinut neljä tuntia putkeen. 😀

Eikös sitä sanota, että parhaimmat jutut syntyvät ikäänkuin vahingossa? Koska Nia-kouluttaja Helen Terry ei vastoin tapojaan tänä vuonna päässyt Kuopio Tanssi ja Soi-festareille ja koska Niaa ohjelmaan kuitenkin toivottiin, päätimme Nia-ohjaajien kesken jakaa vastuu jonkinlaisesta Nia-rupeamasta. Raitalan Eija ehdotti Nia-maratonia, minä ja Hanna Uusiprosi pääsimme sitoutumaan tapahtumaan kiitos kalenteriemme sopivan väljyyden. Festarikansan palaute ja ohjaajien omat fiilikset maratonista olivat niin hehkuvia, että päätimme avata syyskautemme tuomalla tapahtuman Helsinkiin su 19.8. Loppu lienee historiaa, vai miten se nyt menikään.

Nia-maratonin konsepti on yksinkertainen: kolme eri tuntityyppiä, kolme eri ohjaajaa. 4 kertaa 60 minsaa ja samanpituinen evästauko, koska #tankkausonhyvästä. Käytännössä siis lämmittelyksi klassinen Nia-tunti, lounastauko, Nia 5 stages, Move IT ja sokerina pohjalla yhteisohjattu toinen klassinen Nia-tunti – sekä jokaisen iltapäivätunnin välissä vartin tauko. EarlyBird-hinnalla saa hela hoidon hintaan 50 euroa, tai sitten voi halutessaan tulla yksittäisille tunneille hintaan 15e/tunti. Jo Kuopion jälkeen olimme varsin innostuneita sulavasta yhteistyöstämme. Tämän lisäksi huomaan Helsingin maratonin jälkeen olevani myös kiitollisen inspiroitunut – siis että noi Eija ja Hanna osaavat asiansa!

“Dagen efter” -oloni muistuttaa minua muuten eräästä talvisesta workshop-viikonlopusta alkuvuodesta 2005. Ann Christiansen oli käymässä Suomessa ja workshop taisi sinetöidä sekä minun että useamman muunkin päätöksen osallistua saman kesän Nia White Belt-koulutukseen Ahvenanmaalla. Itse muistan ihmetelleeni sitä, että vaikka olinkin työpajan myötä liikkunut tuntikausia, niveleni tuntuivat pehmeimmiltä kuin ehkä koskaan. Samat aistimukset ovat pinnassa tänään. Huomaan kyllä reisistäni ja pakaralihaksistani tehneeni jotain – mutta jotain hyvää, siis.

Ns. draamankaarikin on tässä maratonissa niin toimiva: ensin koko keho lämpimäksi, sitten tauko ja tauon jälkeen pehmeä kehonhuoltosessio 5 stagesin muodossa. Tästä siirtyminen tanssillisempaan kehonhuoltooon eli Move IT-tuntiin, joka on tavallaan Nian erittäin käypä vastine intervallitreeniin – ja samalla läpikotainen tutustuminen Nian viiteenkymmeneenkahteen perusliikkeeseen. Maaliin tullaan Nia-maratonissa sitten jälleen klassisen tunnin muodossa. Tanssijasta riippuen, joku saattaa tässä vaiheessa ottaa jo huomattavasti rauhallisemmin jonkun toisen taas puristaessa itsestään viimeisetkin mehut. Kaikki käy. Ihan kuten Nia toivottaa kaikki kehot tervetulleiksi, Nia-maratonissakin mielihyvä on oikeasti käypä johtotähti.
Maratonin tämänkertainen teema – nivelet ja dynamic ease, eli suorittamatta liikkuminen oli tietenkin jo itsessään hyvä alustus tervehdyttävälle kokemukselle. Nettisanakirja tarjoaa dynaamisen selityksekseksi sanoja kuten voimakas, energinen, aktiivinen, elävä, liikkuva, muuttuva, kehittyvä. Avainsana on tässä kuitenkin se easy – ja kyllähän “iisisti voimakas/energinen/aktiivinen/muuttuva/kehittyvä” luo tilaa itsekullekin tehdä maratonistaan itsensä näköisen. Iisisti hyvä tulee, siis.

Nivelpehmeyden lisäksi huomaan ilokseni istuvani tänään miellyttävämmän ja ennen kaikkea vaivattomamman suoraselkäisesti koneenkin äärellä (selkäranka oli 5 stagesin aikana tarkassa syynissä). Vetovastuun jakaminen ja selkeä oma vastuu-alue tuo myös tiettyä kepeyttä maratonin toteutukseen – saman tapahtuman aikana pääsee sekä vastaanottamaan että antamaan. Se muistamani oleellinen liittyy puolestaan mahdollisesti vaikeammasti sanoitettavaan tunnetilaan – tai ehkei sittenkään. Nia-kielessä RAW on lyhenne sanoista relaxed, alert ja waiting. Tällä viitataan rentoon kehoon, valppaaseen mieleen – ja odottavaisuuteen, joka itsevalittuna on varsin mainio olotila vastausten löytämiseen, mahdollisuuksien näkemiseen.

Tanssimisiin taas!

PS. Kaavailemme Nia-maratonia Turkuun vielä tälle syksylle. Alustavasti ajatuksemme ovat marraskuulla… lisätietoa tulossa pian.

PPS. Aiemmin mainitut elokuiset täydenkuunjamit siirretään äkillisestä ohjaajapulasta 😀 toiselle täysikuulle. Kotisivujeni kalenteri päivittyy sitä myötä kun tapahtumaa lisää pukkaa.

Advertisements

#siksiNia

26168777_1435062339936100_377620928129077782_n

Tiesitkö muuten, että Nian toi Suomeen Jenkeissä vuonna 2002 vaihdossa ollut Laura Hellsten (ent. Karanko) – ja että Laura alunperin päätyi Nia-tunnille, koska vatsatanssikurssin opettaja ei ilmaantunut pitämään omaansa? Aika hilkulla siis oli lajin tänne jo 15 vuotta sitten rantautuminen. Toivon kuluvan juhlavuoden aikana saavani tilaisuuden kertoa SuomiNian alkuvaiheista vähän lisää, sen verran sattumanvarainen – tai kohtalon sanelema – Laurankin Nia-matka on. Sitä odotellessa suuntaan kuitenkin huomioni #siksiNia-kampanjaamme, jonka varjolla pyysin palautetta syyslukukaudella kanssani tanssineilta. Vasta eilen illalla minulla oli aikaa tarkastella vastauksia vähän lähemmin ja lähes liikutuin taas siitä, mitä laji saa harrastajissaan aikaiseksi.
Alla muutamia poimintoja:

Niassa parasta minusta on liikkumisen ilo, vaihtelevat kivat tanssikuviot (ei liian monimutkaiset) ja ihana rytmikäs bassoja sisältävä musiikki!

Nia on ollut aivan mahtavan hieno uusi tuttavuus liikunnan saralla. Monenlaista olen kokeillut ja harrastanut, mutta tämä tuntuu niin kropassa kuin mielessäkin niiiin hyvältä! Kertaakaan ei ole ollut mielessä, että jospa en nyt lähtisikään tunnille (pakottava syy erikseen).

Nia on ollut  mielettömän hyvä apukeino löytää tie omaan sisimpään, joka pääsi katoamaan jossain kohtaa….

Parhaat vaikutukset Niasta ovat olleet rentouden lisääntyminen liikkumisessa, josta on ollut hyötyä myös muiden lajien harrastamisessa, ja yllättäen Nia poisti pahan stressin fyysisiä oireita.

Nia- tanssissa pidän sen moniulottuvuudesta musiikissa, sen myötä liikkeissä ja oman persoonallisuuden toteuttamisessa. Koko kehon joustava käyttö suo hemmottelevia feeliksiä ja onnistumisen iloa. Hengitys vapautuu ja voimavarat kasvaa. Itselle ollut terapiaa!

Minusta Nia on iloa, läsnäoloa, heittäytymistä, kehotietoisuutta, rentoutumista, musiikkiin ja tilaan sulautumista. Yllätyksellisyyttä, voimaantumista & kohtaamisia.

Niassa on hienointa, että yleensä edes pieneksi hetkeksi onnistun päästämään kokonaan irti turhasta (estoista, suorittamisesta) ja liikun omalla keholla musiikissa niin kuin hyvältä tuntuu. Se tekee hyvää!

Kurssien alkaessa tällä viikolla, olen taas kohdannut ensikertalaisia vähän tavallista tiheämmin. Yksi heistä kysyi vastikään heti tunnin alkuun, että minkä takia teemme Niaa. Mainitsin musiikin vaikutukset tanssilliseen itseilmaisuun, ja kamppailulajien tuoman keskittyneen voiman mahdollisuutena purkaa tunteita, ja healing artsien tuoman kehontietoisuuden. Kotona illalla sängyssä asiaa ajatellen, mietin myös että #koskatoiminnallinenkeho.
Riippumatta siitä, mitä osa-alueita Niasta mainitsen, huomaan päämääränä ja osien summana kuitenkin olevan se toiminnallinen keho – niin laajana käsitteenä kun sen vain voi kuvitella. Kaiken ylläolevien lainauksien mainitseman lisäksi koen, että harjoitukseni on herkistänyt minua käyttämään kehoani yhä monipuolisemmin – ja samoin on saattanut käydä sinullekin:

Tiedät miten nostaa painavia kantamuksia, tiedät miten nousta rappuset, miten istua tai korjata ryhtiäsi. Tiedät miten tarpeen tullen rauhoittaa itsesi nukkumaan mennessä tai jännittäessä; miten kumartua, ojentaa, venytellä. Tiedät, missä ja miten pinnistää, miten ja missä relata. Tiedät, miten vapautan hartiajumeja.  Tiedät, miten antaa jalkojen rentoutua lattiaa vasten; miten antaa hengityksen syventyä ja pään tyhjentyä. Tiedät miten suhtautua juuri tämän hetken kehoosi – Now Body englanniksi – eli tiedostat tämänhetkiset resurssisi ja tarpeesi, ja toimit niiden mukaisesti.

Mikäli yllämainitut kokemukset loistavat poissaolollaan, tervetuloa tunnille ja uuden harrastuksen pariin. Mikäli ylläolevaan on lisättävää – mikset, kuten ylläoleva kuva kehoittaa jaa omia kokemuksiasi tanssilattialta? Kommentoi tähän alle, minun tai Nia Finlandin Facebook-sivuilla, tai vaikka sähköpostitse: minna(a)dakinia.fi.

Palauttavaa loppuviikkoa,
Minna

PS. Tänään 11.1. Hyvinvointikeskus Intusiasman Nia-kauden aloitus klo 16.30-17.30. Tervetuloa kokeilemaan – ja liity 18.1. alkavalle kurssille mikäli tykästyt!
Myös Arbiksen iltakurssi alkaa tänä – se puolestaan on niin suosittu, että tulijoita on varapaikalle asti. Jee! Lisää Niaa kansalle! 😀

PPS. Kuva on Nia White Belt-koulutukselta kesäkuussa 2015 – ihania iloisia kasvoja näkyi siellä. Saamme kouluttaja Ann Christiansenin kylään toivottavasti viimeistään taas ensi vuonna!

Liikkeitä ajan hengessä

Entä jos pidän itseäni niin hyvänä kun hetki hetkeltä osaan, tarpeitani kuunnellen??

Entä jos pidän itseäni niin hyvänä kun hetki hetkeltä osaan, tarpeitani kuunnellen?

– No ei tää kyllä kauheen suomalaista ole! sanoi ensikertalainen erään tuntini jälkeen vastikään. Mut kyl tää hyvää tekee, täs pääsee varmaan purkamaan ahdistustaankin, jotenkin vapautumaan.

Toinen vastikään Niasta innostunut ihmetteli mitä hän tekee sillä riemun määrällä, jonka hän parin tuntikokemuksen jälkeen sisällään tuntee. Kolmas, jo jonkun aikaa tunneilla käynyt, totesi ettei Niasta vielä ensimmäisellä tunnilla välttämättä tajua hölkäsenpöläystä, ei ehkä toisellakaan… ja kuitenkin jokin kutsuu takaisin.

Viimeiseen neljään kuukauteen on lomailun, Black Beltin, kaudenavajaisten ja arkeenlaskeutumisen lisäksi mahtunut useampi suru-uutinen ystäväpiirini omaisista. Lisätään tähän lehtiotsikoiden lietsomaa ja toisinaan katutasollekin laskeutuvaa raadollista levottomuutta, ehkä jo liiankin usein käytettyjä adjektiiveja kuten “raivoisasti”, “järkyttävä” ja “huolestuttava”, sekä kaikki sähköpostilaatikkoni löytäneet uhkapeli-, sänkyseura- ja painonpudotustarjoukset. Tulee mieleen ettei tämä välttämättä ole ollenkaan niin helppoa aikaa olla elossa, vaikka se ainakin osassa maailmaa, osalle kansalaisista, on tekemällä tehty helpo(mma)ksi. Eräs tarkkanäköinen ystävä totesi, että ehkei sellaista aikaa olekaan, jolloin eläminen, olemassaolo, on helppoa. Ehkä ei.

Viimeksi eilen minulta tästä huolimatta kysyttiin miten voin aina olla niin iloinen, reipas ja hyväntuulisen aurinkoinen. Totuus on tietenkin se, etten ole. Kuitenkin huomasin tänä aamuna samaistuvani varsin voimakkaasti seuraavan tekstinpätkään:

Tuntuu hyvältä ja tärkeältä, että arkipäivän keskellä voi ammentaa sisältään hyvää oloa ja hyvinvointia, joka ei ole riippuvainen ulkoisista tapahtumista. Se tuo mielekkyyttä elämään kaiken ympärillä tapahtuvan kaaoksen keskellä. Lähelläni olevat ihmiset ovat usein sanoneet, että pysyn rauhallisena ja hyväntuulisena useimmissa tilanteissa. Luulen sen johtuvan harjoittelusta. Intohimoni treenamiseen on pysynyt edelleen yhtä vahvana ja tuoreena kuin aloittaeissani. Luulen myös että harjoitteluun liittyvä intohimo ylläpitää jonkinlaista tuoreuden tunnetta muussakin elämässä.

Näin toteaa siis Tommi Tolmunen qi gongista kertovasta kirjassaan Salainen zen-harjoitus – selkää ja niskaa hoitava liikemeditaatio. Se mikä minua eniten ehkä samaistumisen mahdollisuudessa ilahduttaa on taas kerran syvempi ymmärrys siitä että harjoituksellani, omistautumisellani on laajemmat seuraukset kuin mitä aina muistan tai edes kykenen näkemään. Ja ennen kaikkea: on sallittua pystyä nukkumaan öisin. On sallittua saavuttaa tietoisesti valitun harjoituksen kautta pysyvämpi, eheämpi olotila josta lähtöisin toimia.

Nia pistää kovasti kapuloita huolien, järkytyksen ja jännityksen rattaisiin. Minä ohjaajana laitan lisää pökköä pesään luottamuksen ja huolettomien kohtaamisten puolesta. On #vaakakapina ja #kehonvallankumous, on #dancingthroughlife ja #tanssionparastaliikuntaa – vertaistukea muodossa jos toisessakin, kunhan sitä jaksamme ja muistamme hakea. Kuten totean kotisivuillanikin:

Tanssi ja liike eivät ehkä paranna kaikkia kasvu- tai muita kipuja kädenkäänteessä, mutta ne tuovat usein kuitenkin helpotusta – laittavat elinvoiman liikkeelle, sulattavat sen myötä ehkä jotakin sisimmässäkin.

Pehmeä sisusta ei edelleenkään ole pahasta, sen puolesta puhuminen ei edelleenkään kyvyttömyyttä kapinoida kaltoin kohtelua vastaan. Riemu ja vapautuminen vasta vallankumouksellista onkin.

#silmätauki #dancingthroughlife #choosepleasure

*

La 30.9 ohjaan Studio Fonilla syksyn ensimmäisen Fit by Nia-teemalauantain klo 12-14. Sähköpostitse viimeistään 29.9 ilmottautuen osallistut EarlyBird-hintaan eli 25e (ovelta 30e). Luvassa kehonhuoltoa, virkistystauko ja Nia-tunti. Sopii myös uusille uteliaille!

Terveisiä täydenkuu-uun jameista!

Täydellinen elokuun auringonlasku Littoistenjärvellä.

Täydellinen elokuun auringonlasku Littoistenjärvellä.

Olihan se pitänyt arvata: kuutamotanssit järvenrannalla ovat mitä parhain tapa laskeutua uuteen arkeen. Arjen taas ymmärsin alkaneen tänä aamuna – olkoonkin, että säännölliset tunnit alkavat vasta loppukuusta, vaan eihän tämä enää lomaa ole. Ajatukset kulkevat eteenpäin kohti syyskautta, ensimmäinen Nia-palaverikin on jo vyön alla. Ja vyöstä puheen ollen: mustahan se jo edessä siintää – eikä sekään ole lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan jotain jopa lomaa parempaa! 😀

Kotisivuiltani löytyy nyt päivitetty info kaikista tähän mennessä lukkoon lyödyistä tapahtumista ja tunneista – lisääkin saattaa vielä tulla. Pieni osa minusta on toisinaan vielä hieman haikea siitä, etten palaakaan osaksi Arbiksen hauskaa tiimiä. Suurin osa minusta tietää taas eilisten jamien jäljiltä, että olen jo osa maailman parasta yhteisöä: tanssivaa ja tiedostavaa, hilpeää ja henkistä Nia-porukkaa. Kiitos kollegoilleni, ja harrastajille. Märkä rantahiekka tuntui lopulta viileältä jalkapohjissa, vaan lantio ja alaselkä pehmenivät. Täysikuu taisi tosiaan viedä jotain mennessään, kun sille eilisen fokuksen myötä luvan annoimme. Oli aika luopua tähän mennessä kerääntyneestä tunnetaakasta. bone sigh arts-taiteilijan sanoin:

perhaps
perhaps power is letting go of the grip of the past and standing empty handed facing the future.

Jatkakaamme! ❤

Lopulta kuukin nousi. Suoraan sitä kohtaanhan me olimme tanssineetkin.

Lopulta kuukin nousi. Suoraan sitä kohtaanhan me olimme tanssineetkin.

Mitä sinä muistat Nia-tunnilta?

 
Helsingissä päin Nia-tuntia kuvailtiin vastikään taideteokseksi. Aurajoen varrella taas tuli äskettäin tällaista vastaan:

– Hei, anteeks, hei… ootko sä se ihana tanssiopettaja, se Nia-ohjaaja, olethan? Siis voi että, kävin sun tunnilla kokeilemassa kerran, ja halusin vaan sanoa että musta oli niiiin ihanaa; ohjaan välillä lapsia itse, ja se teki muhun niin vaikutuksen, sun ohjaus, oon hehkuttanu sitä muillekin, mulle jäi varsinkin niin mieleen että ei aina tarvi sanoa “oikealle” tai “vasemmalle”, vaan voi vaan sanoa “Aaaaah!”.

Itse mieleeni on jäänyt ikäiseni nivelreumainen mies, joka Niassa huomasi pystyvänsä liikkeisiin jotka luuli olevan jo omalta osaltaan menetettyjä kokemuksia. Ja nainen, joka lonkka- ja polviproteesillaan yllätti itsensä täysin pysyen tolpillaan koko tunnin – ja palasi Nian pariin viikko toisensa jälkeen. Muistan myös 83-vuotiaan naisen, joka ensimmäisen Nia-kokemuksensa jälkeen otti minua käsivarresta ja sanoi:
– Olin niin rento tuossa loppurentoutuksessa että oikein liikutuin!

Lukemattomia ovat myös ne kerrat kun olen loppuvenytysten kohdalla itse liikuttunut silmäillessäni salillista liikkujoita jotka selkeästi ovat kääntäneet katseensa sisäänpäin. He kuuntelevat omia tarpeitaan ja vähät välittävät siitä, mihin asentoon naapuri taipuu tahi ei. Tuossa taitaa pulpahtaa pintaan se henkilökohtaisesti ensimmäinen ja edelleen ehkä suurimman vaikutuksen tehnyt asia Niassa: sallivuus. Kokemus siitä, että minä saan olla minä. Saan osata tai olla osaamatta, ja kaikesta huolimatta olen tervetullut liikkumaan – leikkimään. On sallittua tykätä itsestään sellaisena kun on. Tai ainakin harjoittaa kehoaan kohtaan sellaista hellyyttä kuin kulloinkin osaa, osoittaa itseä kohtaan sellaista kiitollisuutta mikä milloinkin on mahdollista.

*

Tästä tulee muuten mieleeni Nyt-liitteestä äsken lukemani juttu pyöreempien vartaloiden esilletuomisesta ja sen esille nostama #bodypositivity -risuaita. Jutussa mainitaan nimekkäitä nuoria naisia jotka tietoisesti tuovat vähän variaatiota edelleen melko kapeaan ihannevartalomaailmaan. Lienee väkinäisen toimittajamaista miettiä, jos sallivuudessakin voi mennä liian pitkälle; että tarkoittaako sallivuus laiskuutta ja rapistumista, niin fyysistä kuin henkistäkin.
Se, että julistaa tykkäävänsä itsestään ja oikeasti tarkoittaa sitä on mielestäni terveyden merkki. Kun suhde kehoon ja itseen on kunnossa, osaa ihastella kaikkea siihen mihin on kykenevä, riippumatta siitä millaiselta se kulloinkin näyttää.

*

Tiedostan, että tässäkin tekstissä äänessä on perusterve 36-vuotias, joka laskee edelleen harmaat hiuksensa yksitellen. Katsottavaksi jää, miten itse toimin kehon hitaasti vanhetessa. Pakko tosin sanoa, että melko hyvät eväät tykätä itsestäni iästäni riippumatta olen kuitenkin mukaani todennäköisesti pakannut. ☺

Ja hei, PS – vapaatanssi-innokkaat… viikonloppuna Studio Fonissa tanssitaan 5 rhythmsin tahtiin! Koska itse ohjaan Kemiössä lauantaina ja Taivassalossa sunnuntaina, ehdin paikan päälle vain perjantaina… mutta lupaavalta vaikuttaa teema: Trust Your Body, Trust Your Soul. Lisätiedot löydät täältä. ☺

Näin sanoi Caroline Caldwell kuulemma Twitterissä.

Näin sanoi Caroline Caldwell kuulemma Twitterissä.

 

Ihme parantumisia

Kas tässä yksi Nian ydinajatuksista: Through movement we find health.
Terveys on liikkeestä kiinni, näin lennokkaasti suomennettua. Mietitäänpä.

Oli se kerta vuosia sitten, kun lensin Nia -koulutusviikonloppua varten Hampuriin puolikuntoisena. Koska kyseessä ei ollut vilustumista vakavammasta, päätin että osallistun työpajoihin kaikesta huolimatta – ottaisin vain niin maltillisesti kun osaisin, keskittyisin kuuntelemaan kuntoani, harjoittelisin hidastamista. Parissa päivässä olin parantunut kaikista orastavista oireista, ja palasin kotiin terveempänä kuin lähtiessäni.

Oli se kerta vastikään, kun vaivaisenluu vihoitteli vasemmassa jalassa. Takana oli viikko jonka aikana olin vimmatusti astunut päkiän ja varpaiden varaan ja ottanut käyttöön ne saappaat jotka ovat niitä toisia vähän ahtaammat.
Jalkani muoto on tuttu sekä mummilta että äidiltä. Nian myötä omani on kuitenkin parantunut huomattavasti – kipua tunnen yleensä vain ylirasituksen tai huonojen kenkien myötä, ja tätäkin harvoin. Ryhdyin siis tutkimaan askellustani: jos taitan jalkaterän toistuvasti jyrkästi, vaivaisenluu valittaa. Otin muutaman minuutin löytääkseni uuden tavan astua taaksepäin päkiäni varaan – ja keskittyessäni sen löysinkin. Kas: kantapään ei tarvitsekaan nousta yltiökorkealle, ja painopiste voikin olla keskellä päkiää. Vaivaisenluu lopetti kiukuttelunsa siihen.

Sattuneesta syystä pohdin vastikään myös mahdollisuutta loukkaantua Niassa. Kerran, vuosia sitten, näpäytin vauhdin huumassa varpaani lattiaan sellaisessa kulmassa, että varvas pahoitti mielensä oikein toden teolla. Toissapäivänä oikeassa lonkassani rusahti eräässä sivupotkussa niin pahasti, että vaikka tanssi jatkuikin silmää räpäyttämättä loppuun asti, mieleni pidätti henkeään ja seurasi silmä kovana aistimuksiani. Näin jälkikäteen ja nyt jo 88 % toipuneena (ja kyllä, myös asiantuntijan konsultoinnin tehneenä), tiedän, että todennäköisesti kyseessä on jonkun kohdan paikalleen loksahtaminen. Kun lihakset ovat nyt toipuneet itseaiheutetun naprapaattihoidon shokista, lonkka tuntuu itse asiassa aikaisempaa paremmalta.

En väitä, etteikö Niassakin voi tehdä liikkeitä “väärin”, tai että sattuu kömmähdys tai vahinko jossa teloo itsensä (elämä on ja tekevälle sattuu, niin sanotusti). Tästä huolimatta Through movement we find health -ajatus on johtotähtenä jokaisella Nia-tunnilla, jokaisessa workshopissa, jokaisessa koulutuksessa, ja oletetusti kaikkien ohjaajien sormi osoittaa tätä tähteä kohti. Oppilaan saattaa tosin kestää hetki tajuta katsoa sormen osoittavaan suuntaan, ennemmin kuin sormea (been there, done that). Ajan myötä monet harrastajat kuitenkin melkein huomaamatta todellakin oppivat sekä kuuntelemaan että kunnioittamaan kehoaan. Nia on tanssillista mindfulnessia: kykyä havannoida, tiedostaa ja jäsentää sekä sisäistä että ulkoista maailmaa, ja tehdä havaintojen perusteella harkittuja valintoja. Harjoittelun myötä harkintakin voi tapahtua alta aikayksikön.

Tämä loppuhuipennus saattaa mennä jo traumakäsittelyn puolelle 😀 – mutta lonkkarasahduksenkin kohdalla osasin sekunnin murto-osassa todeta etten tuntenut mitään akuuttia kipua, että liikkuminen edelleen tuntui hyvältä. Tiedän myös tarkalleen missä asennossa tämä kaikki tapahtui, osaan kertoa miten kauan ja missä tuntui hassua hermosäteilyä; myöhemmin mitkä asennot olivat mahdollisia ja mitä vältin. Olin koko ajan tietoinen myös siitä, ettei epämukavuus ole sama kuin kipu. Ja, pyysin kuten sanottua myös apua, ja sain vinkkejä miten edetä huollossa kotikonstein, koska oli niin helppo päätellä tapahtunut.
Holistista maailmankuvaa kohti kääntyneenä jouduin käsittelemään myös taipumusta jopa ylianalysoida tapahtunutta. Kuten lähipiirini tietää, kevätkausi on ollut kiireinen. Oliko tämä nyt kehoni viimeinen oljenkorsi saada minut pysähtymään? Kyllä – ja ei. Olen varsinkin viimeisen vuoden aikana tehnyt paljon työtä tiedostamisen eteen, panostanut aistimusten kuuntelemiseen, vahvistanut lihaksiani, lisännyt liikkuvuuttani. Jotenkin tuntenut, että jokin suhteessa sekä itseeni, Niaan että työhöni on vahvasti muuttunut, kasvanut.
Pitäessäni eilen lepopäivää tiikerisalvasta silmät sumeana ja kuumavesipullo parhaana kaverina peffan alla, silmiini osui puolivalmis maalaukseni, jonka pohjalla on matkaan poimimani 5 rhythms-workshopflaikku. Siinä lukee Trust Your Body, Trust Your Soul.

Toiveikasta huhtikuun alkua itsekullekin, ja tanssimisiin taas!

*

Edellämainitut esimerkit ovat tietenkin hyvin kehokeskeisiä, ja tekemiseen liittyviä. Ollessani matkalla Tallinnaan pitämään paikalliselle Nia-yhteisölle playshopia, mietin että voihan terveyttä ylläpitävä liike olla myös matkustamista; paikasta toiseen siirtymistä. Kyky monipuoliseen ajatteluun, asioiden näkemiseen eri kannoilta. Liikkuva keho, liikkuva mieli, ja sitä rataa. Viikonloppu tuo tullessaan kevään kolmannen Nia 52 Moves-playshopin Studio Fonissa, ja mukaan mahtuu vielä. Lisätiedot täältä. Ja se mainitsemani 5 Rhythms-työpaja järjestetään Studio Fonissa sekin, 15-17.4. Voimauttava kokemus voi olla tämäkin!

 

Keho, ystäväni – maistiasia ystävänpäivältä

Ann Christiansen kävi Espoossa ystävänpäivänä.

Nyt on villi viikko takana: Niaa seitsemänä päivänä putkeen (itse asiassa yhteensä kymmenen, kun huomioidaan edeltävä ja vielä tulevakin viikko). Muutaman tuplaohjauksen päälle vielä torstain modernin tanssitekniikan tunti. Kysytäänpä siis se ainoa kysymys, mikä tähän sopii: miltä nyt tuntuu?
Toistuva vastaus Nia-yhteydessä on useimmiten tyytyväisen lyhyt ja ytimekäs hyvältä, ja näin vastaan tänäänkin. Vaan, avataanpa kokemustani hieman.

Viime sunnuntaina tanssin Ann Christiansenin johdolla 4,5 tuntia. Erään kanssatanssijan askelmittari oli kerännyt samoilta tanssisessioilta yhteensä 10 000 askelta (luin äsken jutun roskakuskista, joka kertoi että hänelle työpäivän aikana kertyy 30 000 askelta samaan mittariin). Olimme lähes jatkuvasti liikkeessä – milloin vapaammin pyrähdellen, milloin askelia hioen tai niihin tutustuen; toisinaan lattiatasolla, muuten pystyssä.

Olen aiemminkin kirjoittanut pidempien Nia-treenien yhteydessä tapahtuviin ihmeparantumisiin ja ihme parantumisiin. Tällä kertaa varsinkin pehmeys ja rentous yllättivät minut. Lähes viiden tunnin liikkumisen jälkeen tunsin itseni kuin saunanlauteilta saapuneena ja kuitenkin paljon  pirteämmältä ja energisemmältä kuin mitä saunomisen jälkeen yleensä. Hartiat olivat taas hitusen rennompina, ja oli helpompi olla ottamatta kantaakseen koko maailman murheita. Lonkkanivelet tykkäsivät. Nauraa hekotin sekä syystä että syyttä; virtaa löytyi enemmän varmasti ihan senkin takia että elinvoima taas pääsi virtaamaan vapaammin kehossani. Ystävien, tuttujen kanssa tanssimisessa on siinäkin jotain ehdottoman eheyttävää. Pleikkareihin osallistui sekä konkareita että uusia uteliaita, ja uskallan väittää että kaikki saivat jotain tapahtumasta irti.

Henkinen helmi löytyi sekin kuten Nian ihmeellisessä maailmassa usein käy hassun yhteensattumaan kautta. Playshopia edeltävänä iltana luin itseni uneen Masaru Emoton The Hidden Messages in Water -kirjan äärellä. Viimeiset lukemani sanat alleviivasivat rakkauden ja kiitollisuuden tärkeyttä suhteessa myös ja ennen kaikkea omaan kehoon. Seuraavana aamuna Ann totesi pehmeästi veden lailla liikkuessamme, että rakkaus ja kiitollisuus omaa kehoa kohtaan on sekin tapa parantaa maailmaa. Näin.

Olen kuluneen viikon aikana vähän säädellyt tanssille antautumista energiatasoni mukaan, vaan puhtaan fyysisesti jokapäiväinenkään Nia ei tunnu kuluttavalta – ennemmin palauttavalta ja sopivasti liikuttavalta. Eri fokusten ja itsesäätelyn ansiosta voin aina painottaa lihastreeniä tai venytystä sen mukaan mikä tuntuu  milloinkin hyvältä.
Kaltaiseni introvertin yrittäjän suurin haaste lieneekin se palautuminen runsaasta (ja mukavasta) kanssakäymisestä. Kiireisimpinä hetkinä olenkin sitten vain entistä mahdottomampi tavoittaa puhelimitse, vastailen viesteihin viiveellä jos ollenkaan, ja kirjoittelen blogipostauksia jäsentääkseni kokemuksiani. Itseään voi rakastaa näinkin. 😀

Tanssimisiin taas!

*

PS – talvilomaviikolla 8 tuntikalenterista löytyykin vain (edit.) kolme tuntia: maanantainen Studio Fon-tunti, tiistaiNia Fuegolla ja huom! poikkeuksellisesti sunnuntaiNia Fuegolla klo 16:15-17:45.
Hiihtämään en lähde, mutta maisemaa vaihdan parisataa kilsaa itään päin. Family – important shit, man. 😉

Milloin sitä sydänpöksyissä tanssisi, ellei ystävänpäivänä?

Milloin sitä sydänpöksyissä tanssisi, ellei ystävänpäivänä?

 

Hyvien tyyppien kanssa on helppo heittäytyä - vaikka ilmakitarailuun!

Hyvien tyyppien kanssa on helppo heittäytyä – vaikka ilmakitarailuun!