Kokemuksia kehollisuudesta: Vähän erilainen Nia-kevät

Valitse kumpaa kasvia ravitset. Kuva: Minna Aalto © 2014

Eräs Netflixin koomikoista – jos muistaisin kuka, kertoisin – totesi stand up- showssaan kärkkäästi, että blogikirjoitus on se monologisi, jota kukaan ei jaksanut kuunnella. Tiedostan myös, että viimeiset vuorokaudet ovat tieto- ja mielipidetulvien kierrosten kannalta olleet todennäköisesti ennenkokemattomat. Monta syytä jättää tämä teksti sekä kirjottamatta että lukematta – mutta kirjoitan, sittenkin. Sinä teet kuten parhaaksi näet. ❤️

*

Odotan itse tällä hetkellä pölyn laskeutumista jotta saisin muodostettua jonkunlaisen mielipiteen siitä mitä on tapahtunut/tapahtumassa ja mihin se mahdollisesti on johtanut/johtamassa.

Käytännön tasolla kaikki tuntini ovat tauolla ainakin 16-22.3 (mahdollisesti Auralaa lukuunottamatta, riippuen siitä jos itse olen vihdoin kohta jo niistämättä). Koska itse onnekkaasti asun kahden työllistetyn aikuisen taloudessa, tauko vaikuttaa tällä hetkellä enemmän tuntijatkumoon kuin toimeentulooni. Vaikka malleja ja spekulaatioita siitä, mitä tämä kaikki vielä saa aikaan on monenmoisia, pysyn itse hyvin maltisella kantilla. Poikkeustilanne on jatkunut vielä hyvin lyhyen aikaa. Ja on se näinkin: ihmisillä on hyvin eri valmiudet, lähtökohdat, ja resurssit käsitellä tapahtunutta, tai tapahtuvaa.
Yli 15 vuotta lajin parissa joka loppupeleissä on silkkaa mindfulnessia ja ystävällisyyden harjoittamista yhdistettynä introverttiin, kärsivälliseen luonteeseen: I was made for these times, baby.

Parin viikon takainen Niathlon Tukholmassa on muuten ollut omiaan tukemaan mua myös viime viikkoina.

*

Niathlon oli kolmen opettajan yhteistyössä järjestämät kolmen päivän Nia-iloittelut. Matkaseura, kansainvälisen yhteisön tapaaminen, takarivin oppilaaksi pääseminen ja itselle uusien Nia-tuntiformaattien kokeminen – kutkuttavaa. Siinä missä kollegani Hanna Uusiprosi tunnelmoi omassa matkaraportissaan rohkeudesta, tämän minä poimin matkaltani mukaan:

1. Terveen yhteisön vaaliminen.
Rupesin itse seuraamaan Italian tilannetta kolmisen viikkoa sitten, sillä alunperin Niathloniin oli osallistumassa Vuoden Nia-kouluttajaksikin nimetty italiailainen Letizia Accinelli. Ehdin jo ajatella, että joko hän tai minä tulee jättämään tapahtumaan väliin. Lopulta Letizia ilmoitti jäävänsä kotiin, sillä hän on sitoutunut tukemaan yhteisönsä terveyttä, ja sen myötä tervettä yhteisöä: I am committed to keeping the community healthy.
Kun itse sesonkiflunssan myötä jouduin kuun alussa taas kerran perumaan tunteja, ajattelin Letiziaa. Se, että hän päätti jäädä kotiin, avasi myös minulle ja Hannalle mahdollisuuden osallistua ohjauksiin – mikä oli ihanaa, aivan ihanaa. Terveestä yhteisöstä löytyy enemmän suhteellisudentajua, tukea ja myötätuntoa, vähemmän kilpailua ja katkeruutta. Voi aina astua taka-alalle, tai astua eteenpäin auttajien jonossa.

2. Ainoa tapa tuntea tuntemansa tunteet, on tuntea tuntemansa tunteet.
Niathlon-lauantain toiseksi viimeinen pysäkki oli Nia Free Dance-tunti, joka nimensä mukaisesti tarjoilee vapaata liikettä vaihtelevan soittolistaan tahtiin kevyellä ohjeistuksella höystettynä. En ollut alkumetreillä täysin vakuuttunut siitä, että olin enää kauhean tanssihaluinen… mutta kuinka väärässä olinkaan. Jostain syystä – tai kaikista syistä johtuen – huomasin käyväni läpi kaikki ne ahdistuksen, surun, pelon, vihan ja epävarmuuden tunteet jotka virusuutisointi oli aiemmin viikolla saanut minussa aikaan. Liikuin maailmanlopuntunnelmieni kanssa, eikä minun tarvinnut hajota atomeiksi tai purkautua somessa tai varsinaisesti muuallakaan.
Jokusen kyyneleen kuivasin kaikessa hiljaisuudessa silmäkulmastani, ja se tuntui terveeltä. Riippumatta missä tai mihin suuntaan nyt menemmekään, itkettävää löytyy maailman suhteen ihan tarpeksi – vaikka kauneuttakin arvostan ja etsinkin, tietoisesti.

*

Varsinkin ehkä edellämainitun takia olen pahoillani siitä, että juuri ryhmäliikunta on tällä hetkellä uhanalainen laji. Se tekisi meille niin pirun hyvää: olla osa yhteisöä tai yhteisöllisyyttä joka tuntuu terveeltä tai omanlaiselta, ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista, ja tuntea ne tunteet jotka tuntee ilman että niitä aina edes tarvitsee sen kummemmin tulkita, tuoda julki, tai selittää. Ne ovat, ja ne muuttavat muotoaan.

Toisaalta, ainakin tätä kirjoittaessa muun muassa Pure Move tarjoaa Turussa tunteja niin normaaleissa olosuhteissa kuin mahdollista (itse niistän vielä sesonkiflunssan jäljiltä sen verran, etten suostu tanssilattialle kanssasi vielä 17.3.). Fyysisesti olen palautumassa (flunssa on ollut itse asiassa aika tervetullut detox/reboot), mielen tasolla olen kiinnostunut, tunnetasolla tyyni ja henkisesti aika pirun hereillä.

*

Jos Nia – tai jokin vastaava tilapäisesti uhanalainen ryhmäharrastus – kuuluu henkireikiisi, ehdotan että otat hetken miettiäksesi, ehkä jopa listataksesi mitä siitä eniten saat. Liikuntaa? Sosiaalista kanssakäymistä? Somevapaata aikaa? Henkistä voimaa? Hyvää mieltä? Iloa?
Jos Nia tai vastaavaa ei ole tällä hetkellä saatavilla – miten pidät huolen siitä, että tyydytät löytämäsi tarpeet? Vastaus saattaa löytyä kävelylenkistä, ystävän näkemisestä (tai hänelle soittamisesta); runon lukemisesta, metsään menemisestä, kumppanin kanssa puuhailusta. Kukkien uudelleenistuttamisesta. Komeron siivoamisesta. Päiväkirjan pitämisessä. Ehkä jonkun auttamisessa! Jos et tiedä mistä aloittaa, ehdotan vielä näin sokerina pohjalla tätä:

  1. Löydä tältä istumalta, tätä lukiessasi jotain kaunista ympäriltäsi. Nosta katseesi, katsele ympärillesi ja huomaa, mikä miellyttää esteettisiä arvojasi, näköaistiasi.
  2. Irrottamatta katsettasi valitsemastasi kohteesta, keskity kuuntelemaan ääniä ympärilläsi – ja sitten hiljaisuutta niiden välissä, takana.
  3. Tunnista kehostasi yksikin pieni kohta, joka tuntuu mielekkäältä, mukavalta, pehmeältä. Ehkä löydät yhden varpaan. Yhä ihaillen kaunista katseenvangitsijaa, yhä hiljaisuutta kuunnellen – aisti myös kehostasi se yksi hyvinvoiva kohta.
  4. Hengitä hitaasti, aistien miten keuhkosi täyttyvät ilmasta ja ravitsevat verenkiertoasi. Jos satut haistamaan jonkun hyvän tuoksun, keskity siihen.
  5. Harjoittele kaikkien aistien edelläkuvattua kokemista kerralla – katsoen jotain kaunista, kuunnellen ääniä ja hiljaisuutta, aistien kehoa ja hengitystäsi.

Ruotsiksi on olemassa sanonta – att vara vid sina sinnens fulla bruk. Suomenkielinen versio tästä on kai olla järjissään – mutta itse asiassa se on niin paljon enemmän kuin tätä. Se on ennen kaikkea olla kaikkien aistiensa täydessä käytössä. Nyt jos koskaan, tää vois olla tärkeetä.

Tanssimisiin taas ennen pitkää, rakkaat.
Olen harkinnut online-tuntien järkkäämistä, mutta ainakin toistaiseksi huomaan voivani paremmin jos keskityn vähän enemmän elämään laitteiden ohella kuin itse laitteisiin tai niiden tarjoamiin loputtomiin vaihtoehtoihin. Jos tuntini päätyvät paljon odotettua pidemmälle jäähylle, saatan tulla toisiin ajatuksiin – mutta siitä tuonnempana.

Tai, lopettaakseni mitä runollisimmin, Rainer Maria Rilkeä lainaten:

Let everything happen to you.
Beauty and terror.
Just keep going.
No feeling is final.

Minna


PS. Nia-TV tarjoaa nyt mahdollisuuden käyttää palvelua kuukauden veloituksetta. Nappaa tarjous käyttöösi täältä.

PPS. Ystäväni (lauluntekijä + psykologi + paljon muutakin) Alma Sipilä on avannut sivuillaan mahdollisuuden keskustelutukeen kaikkien hurjien asioiden tiimoilta.

PPPS. Turun kesäkuinen Nia White Belt-koulutus on toistaiseksi edelleen suunnitelmissa toteuttaa. Oisko uuden kehollisuuden aikakausi alkamassa n-y-t?

PPPPS. Mielilalasi tulee vaihtelemaan. Se on ok. Meitä on muitakin. Laita viestii, jos sulla on mua ja/tai Niaa ikävä
➡️ minna(a)dakinia.fi. Tavoitat mut myös Facebookin kautta.

Iloisia Niathlo…niitteja Tukholmassa. Kuva Anna Franck Photography.

Kokemuksia kehollisuudesta: Paremmin voimisen taito

Oulunkylän koulusali juuri ennen koulutuksen alkua.

Oulunkylän koulusali juuri ennen koulutuksen alkua.

Ensinnäkin: Debbie Rosas, Nian kehittäjä (tai co-creator, jos tarkkoja ollaan), todellakin kävi Suomessa – ensimmäistä kertaa elämässään. Debbie naureskeli illallisella, että jos hän jatkaa Suomi-vierailuja viidentoista vuoden sykleissä, hän on täällä seuraavan kerran 83-vuotiaana. Katsotaan miten käy! 😇

Toiseksi: koska olen tavannut Debbien aiemmissa koulutuksissa, olin (melkein) enemmän tohkeissani siitä määrästä Nia-innokkaita, -uteliaita ja -sitoutuneita jotka koulutusviikonloppuun osallistuivat. Perjantai-iltana sali täyttyi liki seitsemästäkymmenestä liikkujasta ja viikonlopun koulutuksessakin meitä oli paikalla melkein nelisenkymmentä kiinnostunutta. Nia ei ehkä edelleenkään kuulu valtavirtaan, mutta yhteisö elää ja voi hyvin – ja kasvaa. Yhdyn erään kollegan kommenttiin: on se vaan ihmeellistä, miten hyviä tyyppejä Nia vetää puoleensa. Heittäytyvässä, humoristisessa ja asioiden syvemmästä olemuksesta aidosti kiinnostuneessa porukassa ainakin minun on helppo tuntea itseni kotoisaksi.

Perjantaiselta Dance Pull –tapahtumalta olin henkilökohtaisesti odottanut ehkä enemmän silkkaa tanssin ilottelua, mutta loppupeleissä luentomaisempi, chakroihin keskittyvä kokonaisuus fyysisine harjoituksineen oli varsin oiva avaus viikonloppuun jonka teemana oli Moving to Heal ja paremmin voimisen taito.

Chakroista – eli tiettyjen koulukuntien mukaan kehostamme löytyvistä energiakeskuksista – sen verran, että niitä voi ymmärtää ja kokea monella eri tavalla (ja niiden olemassaolosta voi jo lähtökohtaisesti olla montaa mieltä). Omasta mielestäni Nia konkretisoi myös tämän asian tavalla, joka tekee “totuuden” tämän asian tiimoilta toissijaiseksi. Koska eri chakrat yhdistetään eri kehonosiin, niitä ja niiden symboliikkaa voi ennen kaikkea käyttää suunnatakseen huomiotaan eri kohtiin kehoaan tutustuakseen tuntemuksiin joita näiltä alueilta löytyy. Loppupeleissä on jopa tavallaan samantekevää mikäli chakrat ovat olemassa tahi ei. Mikäli niihin keskittyminen saavat jonkun kuuntelemaan kehosta kumpuavia viestejä hieman keskittyneemmin – miksei lisäisi niitä työkalupakkiinsa? Mikäli ne tuntuvat vierailta tai liian esoteerisiltä – miksei sivuuttaa niitä ja keskittyä sellaiseen joka toimii omakohtaisesti?

Vähän samalla yksilöllistämisen polulla kuljimme myös koulutuslauantaina, jolloin pohdimme esimerkiksi omia resursseja ja tarpeita, sekä mielikuvia sairastamisesta. Hyvinvoinnin ja terveydenhuollon pariin hakeutuvat usein jo lähtökohtaisesti (muiden) auttamisesta kiinnostuneet – ja sama pätee todennäköisesti useaan Niasta kiinnostuvaan. Omakohtainen kokemus siitä että olo on esimerkiksi Nia-tunnin jälkeen merkityksellisellä tavalla parempi tekee uteliaaksi: mitä tapahtui? Kokemuksen toistuminen vakuuttaa siitä, että parempi olo on jollain tavoin tavoitettavissa tai tietoisesti toistettavissa – ja ehkä siten myös jaettavissa.
Ihan ensimmäisestä Nia-tunnistani alkaen olen ollut kiitollinen siitä, että tanssijat nähdään Niassa yksilöinä ja samalla osaa suurempaa kokonaisuutta. Tämä näkyy jokaisessa koulutuksessa jossa olen ollut. Siinä missä esimerkiksi Nia White Belt-koulutuksen lähtökohtana ja tutkimuskenttänä on oma keho, jo seuraavalla vyötasolla eli Blue Beltillä tanssiin lisätään sanat (dancing) with (_________) eli tanssia jonkun kanssa, suhteessa johonkin.

Tämä toinen huomioitiin myös koulutuksen toisena päivänä. Kyseessä voi tilanteesta riippuen olla esimerkiksi oma keho, sairaudentila tai yksi Nian viidestäkymmenestäkahdesta perusliikkeestä – tai ohjaajana tietenkin ohjattava.
Moving to Heal eli juurikin liikkeen ymmärtäminen lääkkeenä yksinkertaistaa Nia-koreografioita entuudestaan; hidastaa liikkeitä, puolittaa niiden määrää. Näinollen jo olemassa olevaa Nia-osaamista voi helpohkosti soveltaa kohderyhmälle kuin kohderyhmälle. Ainakin Yhdysvalloissa Niaa ollaan tiettyjen opettajien ja kouluttajien toimesta räätälöity muun muassa Parkinsonin tautia sairastaville, muistisairaille ja sänkypotilaillekin.  Tekonivelet, nivelreuma, kulumat tai yleensä vain eletty elämä (henkisistä haasteista puhumattakaan) eivät kosketa pelkästään Nia-harrastajia – useimmat tuntemani ohjaajat käyttävät Niaa ja sen eri työkaluja itselääkitysmielessä (minä mukaanlukien).

Viikon mittaan koulutusta sulatelleena muutamat asiat ovat pysyneet etualalla. Tärkeimpänä näistä on mittakaava, johon paremmin voimisen taito perustuu. Mikäli asioissa ylipäätään on “jujua”, se löytyy useimmiten siitä pienestä – välillä vaatimattomasta, lähes huomaamattomastakin.  Kun #liikeonlääke ollaan usein oleellisen, pienen ja helposti toteutettavan äärellä – mikä itsessään voi olla haastavaa muistaa varsinkin jos Suuri, Näkyvä ja Hiostuttava on se mikä useimmiten vetää puoleensa (ja se mistä puhutaan).  Sama pätee toki myös henkiseen hyvinvointiin – ja yhteisö, yhteenkuuluvuden tunne tai yksinkertaisesti ystävä(t) ovatkin tässä mittaamattoman arvokkaita.
Ajattelen juuri nyt myös, että jo omasta jaksamisesta huolehtiminen perustuu osittain luottamukseen siitä, ettei ole asioidensa kanssa yksin. Luin naamakirjasta vastikään osuvan kuvauksen toimivasta ryhmädynamiikasta – se on vähän kun ylipitkän nuotin soittaminen orkesterissa. Nuotti yksin soitettuna on silkkaa mahdottomuutta – mutta kun sitä ylläpitää monta soittajaa, voi kukin vuorollaan hengittää vaivihkaa tai vaihtaa jousen suuntaa. Ja nuotti kantaa.

Toiveikasta talviaikaa, ja tanssimisiin taas!
😘

PS. “Hömpätön” kuvaus chakroista (englanniksi).

PPS. Eija Raitalalle kiitos Moving to Heal-koulutuksen primus moottorina häärimisestä. Pääset tanssimaan hänen, Hanna Uusiprosin ja minun kanssa tuodessamme toooosi paljon hyvää palautetta saaneen Nia-maratonin vihdoin Turkuun la 17.11. Ideana on tarjota Niaa neljässä eri tuntimuodossa – ja päätät itse mikäli olet mukana alusta loppuun asti, vai tuletko tunniksi kun sinulle sopii. Lisätiedot tietenkin kotisivuiltani.

Nian 52 perusliikettä syynissä - ja juu, ne voi tehdä myös tuolista käsin.

Nian 52 perusliikettä syynissä – ja juu, ne voi tehdä myös tuolista käsin.

Kuka on tottunein poseeraaja? Kuvassa virolainen Nia Brown Belt Kristi Karjatse, pikkuruinen Debbie Rosas ja minä.

Kuka on tottunein poseeraaja? Kuvassa virolainen Nia Brown Belt Kristi Karjatse, pikkuruinen Debbie Rosas ja minä. Kiitos kuvasta Riikka Wallin!

 

Kiitos #niamaraton – muistin taas jotain oleellista

NiaMaratonHelsinki

Tältä näyttää, kun on tanssinut neljä tuntia putkeen. 😀

Eikös sitä sanota, että parhaimmat jutut syntyvät ikäänkuin vahingossa? Koska Nia-kouluttaja Helen Terry ei vastoin tapojaan tänä vuonna päässyt Kuopio Tanssi ja Soi-festareille ja koska Niaa ohjelmaan kuitenkin toivottiin, päätimme Nia-ohjaajien kesken jakaa vastuu jonkinlaisesta Nia-rupeamasta. Raitalan Eija ehdotti Nia-maratonia, minä ja Hanna Uusiprosi pääsimme sitoutumaan tapahtumaan kiitos kalenteriemme sopivan väljyyden. Festarikansan palaute ja ohjaajien omat fiilikset maratonista olivat niin hehkuvia, että päätimme avata syyskautemme tuomalla tapahtuman Helsinkiin su 19.8. Loppu lienee historiaa, vai miten se nyt menikään.

Nia-maratonin konsepti on yksinkertainen: kolme eri tuntityyppiä, kolme eri ohjaajaa. 4 kertaa 60 minsaa ja samanpituinen evästauko, koska #tankkausonhyvästä. Käytännössä siis lämmittelyksi klassinen Nia-tunti, lounastauko, Nia 5 stages, Move IT ja sokerina pohjalla yhteisohjattu toinen klassinen Nia-tunti – sekä jokaisen iltapäivätunnin välissä vartin tauko. EarlyBird-hinnalla saa hela hoidon hintaan 50 euroa, tai sitten voi halutessaan tulla yksittäisille tunneille hintaan 15e/tunti. Jo Kuopion jälkeen olimme varsin innostuneita sulavasta yhteistyöstämme. Tämän lisäksi huomaan Helsingin maratonin jälkeen olevani myös kiitollisen inspiroitunut – siis että noi Eija ja Hanna osaavat asiansa!

“Dagen efter” -oloni muistuttaa minua muuten eräästä talvisesta workshop-viikonlopusta alkuvuodesta 2005. Ann Christiansen oli käymässä Suomessa ja workshop taisi sinetöidä sekä minun että useamman muunkin päätöksen osallistua saman kesän Nia White Belt-koulutukseen Ahvenanmaalla. Itse muistan ihmetelleeni sitä, että vaikka olinkin työpajan myötä liikkunut tuntikausia, niveleni tuntuivat pehmeimmiltä kuin ehkä koskaan. Samat aistimukset ovat pinnassa tänään. Huomaan kyllä reisistäni ja pakaralihaksistani tehneeni jotain – mutta jotain hyvää, siis.

Ns. draamankaarikin on tässä maratonissa niin toimiva: ensin koko keho lämpimäksi, sitten tauko ja tauon jälkeen pehmeä kehonhuoltosessio 5 stagesin muodossa. Tästä siirtyminen tanssillisempaan kehonhuoltooon eli Move IT-tuntiin, joka on tavallaan Nian erittäin käypä vastine intervallitreeniin – ja samalla läpikotainen tutustuminen Nian viiteenkymmeneenkahteen perusliikkeeseen. Maaliin tullaan Nia-maratonissa sitten jälleen klassisen tunnin muodossa. Tanssijasta riippuen, joku saattaa tässä vaiheessa ottaa jo huomattavasti rauhallisemmin jonkun toisen taas puristaessa itsestään viimeisetkin mehut. Kaikki käy. Ihan kuten Nia toivottaa kaikki kehot tervetulleiksi, Nia-maratonissakin mielihyvä on oikeasti käypä johtotähti.
Maratonin tämänkertainen teema – nivelet ja dynamic ease, eli suorittamatta liikkuminen oli tietenkin jo itsessään hyvä alustus tervehdyttävälle kokemukselle. Nettisanakirja tarjoaa dynaamisen selityksekseksi sanoja kuten voimakas, energinen, aktiivinen, elävä, liikkuva, muuttuva, kehittyvä. Avainsana on tässä kuitenkin se easy – ja kyllähän “iisisti voimakas/energinen/aktiivinen/muuttuva/kehittyvä” luo tilaa itsekullekin tehdä maratonistaan itsensä näköisen. Iisisti hyvä tulee, siis.

Nivelpehmeyden lisäksi huomaan ilokseni istuvani tänään miellyttävämmän ja ennen kaikkea vaivattomamman suoraselkäisesti koneenkin äärellä (selkäranka oli 5 stagesin aikana tarkassa syynissä). Vetovastuun jakaminen ja selkeä oma vastuu-alue tuo myös tiettyä kepeyttä maratonin toteutukseen – saman tapahtuman aikana pääsee sekä vastaanottamaan että antamaan. Se muistamani oleellinen liittyy puolestaan mahdollisesti vaikeammasti sanoitettavaan tunnetilaan – tai ehkei sittenkään. Nia-kielessä RAW on lyhenne sanoista relaxed, alert ja waiting. Tällä viitataan rentoon kehoon, valppaaseen mieleen – ja odottavaisuuteen, joka itsevalittuna on varsin mainio olotila vastausten löytämiseen, mahdollisuuksien näkemiseen.

Tanssimisiin taas!

PS. Kaavailemme Nia-maratonia Turkuun vielä tälle syksylle. Alustavasti ajatuksemme ovat marraskuulla… lisätietoa tulossa pian.

PPS. Aiemmin mainitut elokuiset täydenkuunjamit siirretään äkillisestä ohjaajapulasta 😀 toiselle täysikuulle. Kotisivujeni kalenteri päivittyy sitä myötä kun tapahtumaa lisää pukkaa.

#siksiNia

26168777_1435062339936100_377620928129077782_n

Tiesitkö muuten, että Nian toi Suomeen Jenkeissä vuonna 2002 vaihdossa ollut Laura Hellsten (ent. Karanko) – ja että Laura alunperin päätyi Nia-tunnille, koska vatsatanssikurssin opettaja ei ilmaantunut pitämään omaansa? Aika hilkulla siis oli lajin tänne jo 15 vuotta sitten rantautuminen. Toivon kuluvan juhlavuoden aikana saavani tilaisuuden kertoa SuomiNian alkuvaiheista vähän lisää, sen verran sattumanvarainen – tai kohtalon sanelema – Laurankin Nia-matka on. Sitä odotellessa suuntaan kuitenkin huomioni #siksiNia-kampanjaamme, jonka varjolla pyysin palautetta syyslukukaudella kanssani tanssineilta. Vasta eilen illalla minulla oli aikaa tarkastella vastauksia vähän lähemmin ja lähes liikutuin taas siitä, mitä laji saa harrastajissaan aikaiseksi.
Alla muutamia poimintoja:

Niassa parasta minusta on liikkumisen ilo, vaihtelevat kivat tanssikuviot (ei liian monimutkaiset) ja ihana rytmikäs bassoja sisältävä musiikki!

Nia on ollut aivan mahtavan hieno uusi tuttavuus liikunnan saralla. Monenlaista olen kokeillut ja harrastanut, mutta tämä tuntuu niin kropassa kuin mielessäkin niiiin hyvältä! Kertaakaan ei ole ollut mielessä, että jospa en nyt lähtisikään tunnille (pakottava syy erikseen).

Nia on ollut  mielettömän hyvä apukeino löytää tie omaan sisimpään, joka pääsi katoamaan jossain kohtaa….

Parhaat vaikutukset Niasta ovat olleet rentouden lisääntyminen liikkumisessa, josta on ollut hyötyä myös muiden lajien harrastamisessa, ja yllättäen Nia poisti pahan stressin fyysisiä oireita.

Nia- tanssissa pidän sen moniulottuvuudesta musiikissa, sen myötä liikkeissä ja oman persoonallisuuden toteuttamisessa. Koko kehon joustava käyttö suo hemmottelevia feeliksiä ja onnistumisen iloa. Hengitys vapautuu ja voimavarat kasvaa. Itselle ollut terapiaa!

Minusta Nia on iloa, läsnäoloa, heittäytymistä, kehotietoisuutta, rentoutumista, musiikkiin ja tilaan sulautumista. Yllätyksellisyyttä, voimaantumista & kohtaamisia.

Niassa on hienointa, että yleensä edes pieneksi hetkeksi onnistun päästämään kokonaan irti turhasta (estoista, suorittamisesta) ja liikun omalla keholla musiikissa niin kuin hyvältä tuntuu. Se tekee hyvää!

Kurssien alkaessa tällä viikolla, olen taas kohdannut ensikertalaisia vähän tavallista tiheämmin. Yksi heistä kysyi vastikään heti tunnin alkuun, että minkä takia teemme Niaa. Mainitsin musiikin vaikutukset tanssilliseen itseilmaisuun, ja kamppailulajien tuoman keskittyneen voiman mahdollisuutena purkaa tunteita, ja healing artsien tuoman kehontietoisuuden. Kotona illalla sängyssä asiaa ajatellen, mietin myös että #koskatoiminnallinenkeho.
Riippumatta siitä, mitä osa-alueita Niasta mainitsen, huomaan päämääränä ja osien summana kuitenkin olevan se toiminnallinen keho – niin laajana käsitteenä kun sen vain voi kuvitella. Kaiken ylläolevien lainauksien mainitseman lisäksi koen, että harjoitukseni on herkistänyt minua käyttämään kehoani yhä monipuolisemmin – ja samoin on saattanut käydä sinullekin:

Tiedät miten nostaa painavia kantamuksia, tiedät miten nousta rappuset, miten istua tai korjata ryhtiäsi. Tiedät miten tarpeen tullen rauhoittaa itsesi nukkumaan mennessä tai jännittäessä; miten kumartua, ojentaa, venytellä. Tiedät, missä ja miten pinnistää, miten ja missä relata. Tiedät, miten vapautan hartiajumeja.  Tiedät, miten antaa jalkojen rentoutua lattiaa vasten; miten antaa hengityksen syventyä ja pään tyhjentyä. Tiedät miten suhtautua juuri tämän hetken kehoosi – Now Body englanniksi – eli tiedostat tämänhetkiset resurssisi ja tarpeesi, ja toimit niiden mukaisesti.

Mikäli yllämainitut kokemukset loistavat poissaolollaan, tervetuloa tunnille ja uuden harrastuksen pariin. Mikäli ylläolevaan on lisättävää – mikset, kuten ylläoleva kuva kehoittaa jaa omia kokemuksiasi tanssilattialta? Kommentoi tähän alle, minun tai Nia Finlandin Facebook-sivuilla, tai vaikka sähköpostitse: minna(a)dakinia.fi.

Palauttavaa loppuviikkoa,
Minna

PS. Tänään 11.1. Hyvinvointikeskus Intusiasman Nia-kauden aloitus klo 16.30-17.30. Tervetuloa kokeilemaan – ja liity 18.1. alkavalle kurssille mikäli tykästyt!
Myös Arbiksen iltakurssi alkaa tänä – se puolestaan on niin suosittu, että tulijoita on varapaikalle asti. Jee! Lisää Niaa kansalle! 😀

PPS. Kuva on Nia White Belt-koulutukselta kesäkuussa 2015 – ihania iloisia kasvoja näkyi siellä. Saamme kouluttaja Ann Christiansenin kylään toivottavasti viimeistään taas ensi vuonna!

Liikkeitä ajan hengessä

Entä jos pidän itseäni niin hyvänä kun hetki hetkeltä osaan, tarpeitani kuunnellen??

Entä jos pidän itseäni niin hyvänä kun hetki hetkeltä osaan, tarpeitani kuunnellen?

– No ei tää kyllä kauheen suomalaista ole! sanoi ensikertalainen erään tuntini jälkeen vastikään. Mut kyl tää hyvää tekee, täs pääsee varmaan purkamaan ahdistustaankin, jotenkin vapautumaan.

Toinen vastikään Niasta innostunut ihmetteli mitä hän tekee sillä riemun määrällä, jonka hän parin tuntikokemuksen jälkeen sisällään tuntee. Kolmas, jo jonkun aikaa tunneilla käynyt, totesi ettei Niasta vielä ensimmäisellä tunnilla välttämättä tajua hölkäsenpöläystä, ei ehkä toisellakaan… ja kuitenkin jokin kutsuu takaisin.

Viimeiseen neljään kuukauteen on lomailun, Black Beltin, kaudenavajaisten ja arkeenlaskeutumisen lisäksi mahtunut useampi suru-uutinen ystäväpiirini omaisista. Lisätään tähän lehtiotsikoiden lietsomaa ja toisinaan katutasollekin laskeutuvaa raadollista levottomuutta, ehkä jo liiankin usein käytettyjä adjektiiveja kuten “raivoisasti”, “järkyttävä” ja “huolestuttava”, sekä kaikki sähköpostilaatikkoni löytäneet uhkapeli-, sänkyseura- ja painonpudotustarjoukset. Tulee mieleen ettei tämä välttämättä ole ollenkaan niin helppoa aikaa olla elossa, vaikka se ainakin osassa maailmaa, osalle kansalaisista, on tekemällä tehty helpo(mma)ksi. Eräs tarkkanäköinen ystävä totesi, että ehkei sellaista aikaa olekaan, jolloin eläminen, olemassaolo, on helppoa. Ehkä ei.

Viimeksi eilen minulta tästä huolimatta kysyttiin miten voin aina olla niin iloinen, reipas ja hyväntuulisen aurinkoinen. Totuus on tietenkin se, etten ole. Kuitenkin huomasin tänä aamuna samaistuvani varsin voimakkaasti seuraavan tekstinpätkään:

Tuntuu hyvältä ja tärkeältä, että arkipäivän keskellä voi ammentaa sisältään hyvää oloa ja hyvinvointia, joka ei ole riippuvainen ulkoisista tapahtumista. Se tuo mielekkyyttä elämään kaiken ympärillä tapahtuvan kaaoksen keskellä. Lähelläni olevat ihmiset ovat usein sanoneet, että pysyn rauhallisena ja hyväntuulisena useimmissa tilanteissa. Luulen sen johtuvan harjoittelusta. Intohimoni treenamiseen on pysynyt edelleen yhtä vahvana ja tuoreena kuin aloittaeissani. Luulen myös että harjoitteluun liittyvä intohimo ylläpitää jonkinlaista tuoreuden tunnetta muussakin elämässä.

Näin toteaa siis Tommi Tolmunen qi gongista kertovasta kirjassaan Salainen zen-harjoitus – selkää ja niskaa hoitava liikemeditaatio. Se mikä minua eniten ehkä samaistumisen mahdollisuudessa ilahduttaa on taas kerran syvempi ymmärrys siitä että harjoituksellani, omistautumisellani on laajemmat seuraukset kuin mitä aina muistan tai edes kykenen näkemään. Ja ennen kaikkea: on sallittua pystyä nukkumaan öisin. On sallittua saavuttaa tietoisesti valitun harjoituksen kautta pysyvämpi, eheämpi olotila josta lähtöisin toimia.

Nia pistää kovasti kapuloita huolien, järkytyksen ja jännityksen rattaisiin. Minä ohjaajana laitan lisää pökköä pesään luottamuksen ja huolettomien kohtaamisten puolesta. On #vaakakapina ja #kehonvallankumous, on #dancingthroughlife ja #tanssionparastaliikuntaa – vertaistukea muodossa jos toisessakin, kunhan sitä jaksamme ja muistamme hakea. Kuten totean kotisivuillanikin:

Tanssi ja liike eivät ehkä paranna kaikkia kasvu- tai muita kipuja kädenkäänteessä, mutta ne tuovat usein kuitenkin helpotusta – laittavat elinvoiman liikkeelle, sulattavat sen myötä ehkä jotakin sisimmässäkin.

Pehmeä sisusta ei edelleenkään ole pahasta, sen puolesta puhuminen ei edelleenkään kyvyttömyyttä kapinoida kaltoin kohtelua vastaan. Riemu ja vapautuminen vasta vallankumouksellista onkin.

#silmätauki #dancingthroughlife #choosepleasure

*

La 30.9 ohjaan Studio Fonilla syksyn ensimmäisen Fit by Nia-teemalauantain klo 12-14. Sähköpostitse viimeistään 29.9 ilmottautuen osallistut EarlyBird-hintaan eli 25e (ovelta 30e). Luvassa kehonhuoltoa, virkistystauko ja Nia-tunti. Sopii myös uusille uteliaille!

Terveisiä täydenkuu-uun jameista!

Täydellinen elokuun auringonlasku Littoistenjärvellä.

Täydellinen elokuun auringonlasku Littoistenjärvellä.

Olihan se pitänyt arvata: kuutamotanssit järvenrannalla ovat mitä parhain tapa laskeutua uuteen arkeen. Arjen taas ymmärsin alkaneen tänä aamuna – olkoonkin, että säännölliset tunnit alkavat vasta loppukuusta, vaan eihän tämä enää lomaa ole. Ajatukset kulkevat eteenpäin kohti syyskautta, ensimmäinen Nia-palaverikin on jo vyön alla. Ja vyöstä puheen ollen: mustahan se jo edessä siintää – eikä sekään ole lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan jotain jopa lomaa parempaa! 😀

Kotisivuiltani löytyy nyt päivitetty info kaikista tähän mennessä lukkoon lyödyistä tapahtumista ja tunneista – lisääkin saattaa vielä tulla. Pieni osa minusta on toisinaan vielä hieman haikea siitä, etten palaakaan osaksi Arbiksen hauskaa tiimiä. Suurin osa minusta tietää taas eilisten jamien jäljiltä, että olen jo osa maailman parasta yhteisöä: tanssivaa ja tiedostavaa, hilpeää ja henkistä Nia-porukkaa. Kiitos kollegoilleni, ja harrastajille. Märkä rantahiekka tuntui lopulta viileältä jalkapohjissa, vaan lantio ja alaselkä pehmenivät. Täysikuu taisi tosiaan viedä jotain mennessään, kun sille eilisen fokuksen myötä luvan annoimme. Oli aika luopua tähän mennessä kerääntyneestä tunnetaakasta. bone sigh arts-taiteilijan sanoin:

perhaps
perhaps power is letting go of the grip of the past and standing empty handed facing the future.

Jatkakaamme! ❤

Lopulta kuukin nousi. Suoraan sitä kohtaanhan me olimme tanssineetkin.

Lopulta kuukin nousi. Suoraan sitä kohtaanhan me olimme tanssineetkin.

Mitä sinä muistat Nia-tunnilta?

 
Helsingissä päin Nia-tuntia kuvailtiin vastikään taideteokseksi. Aurajoen varrella taas tuli äskettäin tällaista vastaan:

– Hei, anteeks, hei… ootko sä se ihana tanssiopettaja, se Nia-ohjaaja, olethan? Siis voi että, kävin sun tunnilla kokeilemassa kerran, ja halusin vaan sanoa että musta oli niiiin ihanaa; ohjaan välillä lapsia itse, ja se teki muhun niin vaikutuksen, sun ohjaus, oon hehkuttanu sitä muillekin, mulle jäi varsinkin niin mieleen että ei aina tarvi sanoa “oikealle” tai “vasemmalle”, vaan voi vaan sanoa “Aaaaah!”.

Itse mieleeni on jäänyt ikäiseni nivelreumainen mies, joka Niassa huomasi pystyvänsä liikkeisiin jotka luuli olevan jo omalta osaltaan menetettyjä kokemuksia. Ja nainen, joka lonkka- ja polviproteesillaan yllätti itsensä täysin pysyen tolpillaan koko tunnin – ja palasi Nian pariin viikko toisensa jälkeen. Muistan myös 83-vuotiaan naisen, joka ensimmäisen Nia-kokemuksensa jälkeen otti minua käsivarresta ja sanoi:
– Olin niin rento tuossa loppurentoutuksessa että oikein liikutuin!

Lukemattomia ovat myös ne kerrat kun olen loppuvenytysten kohdalla itse liikuttunut silmäillessäni salillista liikkujoita jotka selkeästi ovat kääntäneet katseensa sisäänpäin. He kuuntelevat omia tarpeitaan ja vähät välittävät siitä, mihin asentoon naapuri taipuu tahi ei. Tuossa taitaa pulpahtaa pintaan se henkilökohtaisesti ensimmäinen ja edelleen ehkä suurimman vaikutuksen tehnyt asia Niassa: sallivuus. Kokemus siitä, että minä saan olla minä. Saan osata tai olla osaamatta, ja kaikesta huolimatta olen tervetullut liikkumaan – leikkimään. On sallittua tykätä itsestään sellaisena kun on. Tai ainakin harjoittaa kehoaan kohtaan sellaista hellyyttä kuin kulloinkin osaa, osoittaa itseä kohtaan sellaista kiitollisuutta mikä milloinkin on mahdollista.

*

Tästä tulee muuten mieleeni Nyt-liitteestä äsken lukemani juttu pyöreempien vartaloiden esilletuomisesta ja sen esille nostama #bodypositivity -risuaita. Jutussa mainitaan nimekkäitä nuoria naisia jotka tietoisesti tuovat vähän variaatiota edelleen melko kapeaan ihannevartalomaailmaan. Lienee väkinäisen toimittajamaista miettiä, jos sallivuudessakin voi mennä liian pitkälle; että tarkoittaako sallivuus laiskuutta ja rapistumista, niin fyysistä kuin henkistäkin.
Se, että julistaa tykkäävänsä itsestään ja oikeasti tarkoittaa sitä on mielestäni terveyden merkki. Kun suhde kehoon ja itseen on kunnossa, osaa ihastella kaikkea siihen mihin on kykenevä, riippumatta siitä millaiselta se kulloinkin näyttää.

*

Tiedostan, että tässäkin tekstissä äänessä on perusterve 36-vuotias, joka laskee edelleen harmaat hiuksensa yksitellen. Katsottavaksi jää, miten itse toimin kehon hitaasti vanhetessa. Pakko tosin sanoa, että melko hyvät eväät tykätä itsestäni iästäni riippumatta olen kuitenkin mukaani todennäköisesti pakannut. ☺

Ja hei, PS – vapaatanssi-innokkaat… viikonloppuna Studio Fonissa tanssitaan 5 rhythmsin tahtiin! Koska itse ohjaan Kemiössä lauantaina ja Taivassalossa sunnuntaina, ehdin paikan päälle vain perjantaina… mutta lupaavalta vaikuttaa teema: Trust Your Body, Trust Your Soul. Lisätiedot löydät täältä. ☺

Näin sanoi Caroline Caldwell kuulemma Twitterissä.

Näin sanoi Caroline Caldwell kuulemma Twitterissä.