Havaintoja Turun Nia White Belt-viikolta

19_Turku_WB_White Belts_ 2019_Blommig ram

Onnittelut tuoreille White Belteille! Grattis till de färska White Belt-bärarna!

On Turun Nia White Belt-koulutuksen jälkeinen sunnuntai. Istun neliöterrassini puolivarjossa ja karistelen tuottajanrooliani kannoiltani hengitys kerrallaan. Punasin huuleni huvikseni ja osittain myös juhlan kunniaksi: perjantaina Hampuriin palannut valmentajamme Ann Christiansen viettää tänään, 9.6., syntymäpäiväänsä (grattis på födelsedagen, Ann! 💕).  Auringosta ja pitkästä työrupeamasta raukeana olen hyvillä mielin: koulutus, jota olen odottanut ja jonka eteen olen tehnyt töitä tavallaan edellisestä koulutuksesta lähtien, on paketissa. Kaikki osalliset vaikuttavat tyytyväisiltä, enkä tiedä jos voin tai edes haluan enemmän pyytää. 😊

Viides kokonaan käymäni ja neljäs tuottamani Nia White Belt oli omakohtaisesti sillä tavalla erikoinen, että siihen osallistui usea kanssani joko vuosia tanssinut tai vuosia sitten kanssani Nia-harrastuksensa aloittanut. Se, että saan olla mukana todistamassa heidän kasvua ja pieniä tai suuria ahaa-elämyksiä viikon aikana on ehkä kallisarvoisin kiitos jonka koulutuksen järjestämisestä voin saada.

Nia-koulutuksen nerokkuus piilee sen intuitiivisessa järjestelmällisyydessä: yksi asia johtaa toiseen mitä luonnollisimmalla tavalla. Oppimiskaari ja sisäistämisvauhti ovat välillä huikeat. Ero ensimmäisen ja viimeisen päivän välillä näkyy niin kasvoilla kuin ryhdissä, puhumattakaan siitä että monet kivut ja epämukavuudet – niin keholliset kuin mielen- tai tunnetasonkin – maagisen mystisesti voivat muuntua ja jopa kadota tyystiin viikon sisällä. “Ainoa” asia jota teemme päivästä toiseen on kehon ja aistimusten kuuntelu, tiedostaminen ja hyväksyminen – niin ohjatussa kuin vapaassa liikkeessä ja hiljaisuudessa, levossakin. Samalla saamme käyttöömme työkaluja joiden avulla muun muassa laajentaa liike-ilmaisuamme (8 stages of Free Dance), soveltaa Nia-liikkeitä tarpeisiimme (Nia 52 Moves: Learn, Move, Energize), tulkita ja kuunnella musiikkia mitä avaamammalla tavalla (Nia 8BC System) sekä katsoa arkeamme ehkä hitusen rakentavammin silmin (Dancing Through Life, Living Meditation, Life As Art). Ja joo, alleviivaan sanoja muun muassa.

Arvostan Nia-koulutuksissa myös selkeitä pelisääntöjä ja rakennetta, joka mahdollistaa sekä yhteisöllisyyden että yksilöllisen oppimisen. Tunteille on tilaa, ja niin on spiritillekin, eli sille omalle ainutlaatuisuudelle. Että tästä White Beltistä tuli juuri tällainen, on osallistujien summa. 😇 Allaoleva kuvakavalkaadi kiteyttäköön sen, mihin sanat eivät vielä tällä hetkellä riitä. Sen lisäksi, että sain viettää viikon Annin mainiossa seurassa ja (välillä oikein liikuttuneena) seurata Nia-taimieni kasvua, palasin omassa Nia-harjoituksessani taas lähtöruutuun ja ruokin kehotietosuuttani ja -hallintaani liiketeknillisiä yksityiskohtia hiomalla. Revähdyksen kokenut oikea pakarani ei ole kiukutellut kertaakaan viikon aikana, vasemman päkiän jumit ovat sulanneet, hartiat ovat taas laskeutuneet kaiken toimistotyön jäljiltä – ja niin on muuten äänenikin. Kuten sen olen kotisivuillani kiteyttänyt: kestävää kehitystä tukevat toiminnalliset valinnat voivat alkaa myös tanssilattialta. Jep. Tervetuloa Nian ihmeelliseen maailmaan.

Kiitos vielä kertaalleen kaikille kurssilaisille, vieraileville kertaajille, drop in-tunneille osallistuneille, ja käytännön asioissa auttaneille – sekä tietenkin Annille ja Nialle.💐 💕

Nia White Belt, Turku 1-7.6.2019:

01_Turku_WB_after class_Ann cracks up

Drop in-tunneilla piipahti viikon aikana ilahduttavasti vieraita. Vi hade många glada gäster på besök längs veckan.

03-Turku_WB_Jeans outfits with Sir DanceALot

Farkkupäivä – ja hölmöilyä Sir DanceALotin kanssa. Vi matchade varandra i jeans – och 14 år av mentor- och vänskap skapar utrymme för tönteri.

04_Turku_WB_upward punch sitting

Nia-tekniikan lyönteihin voi tutustua myös istualtaan. Vi bekantade oss med “punches” det vill säga slag också sittande.

06_Turku_WB_Braiding Pocahontas_Susanna

Tätä on tapahtunut aiemminkin: Ann näkee pitkät hiukset ja alkaa letittää niitä ennen tuntia. Det här har hänt förr: Ann ser långt hår och blir på fläthumör innan lektion.

07_Turku_WB_Laura mathcing the sofa

Laura Hellsten toi aikoinaan Nian Suomeen – ja sointui tietenkin Tanssistudio All-Starin sohvatyynyjen kanssa täydellisesti tunneilla vieraillessaan. Fru Hellsten (f. Karanko) var den första Nia-läraren i Finland. Hon bjöd in Ann Christiansen att hålla White Belt till Åland första gången sommaren 2004.

08_Turku_WB_local views

Kun on arvovaltaisia vieraita käymässä, tulee itsekin käytyä uusissa paikoissa kotikaupungissaan. Sokoksen Walo-tornin näkymät olivat varsin huikeat. Snygga vyer från Walo i Wiklunds hörn då vi tog vår ärade gäst upp i höjderna!

10_Turku_WB_Matching cups

Mun ja Riikan mukit mätsäävät. Vi har bra smak med Riikka. 😉

10_Turku_WB_Relax

Nia-koulutuksen harjoitukset tapahtuvat välillä myös vaakatasossa.  I Nia jobbar vi med en härlig variation av kroppsliga övningar.

 

12_Turku_WB_TeamTeach

Yllätystempaus: ohjasimme yhden drop in-tunnin yhdessä, ja Annkin pääsi nauttimaan oppilaana olemisesta (vas. vieraileva tähti Hanna Uusiprosi ja oik. WB-kertaaja Riikka Wallin). Överraskningsmoment: en av kvällslektionerna undervisade vi tillsammans!

14_Turku_WB_Ann_WhiteBoard_Alma

Valkotaululle piirtyy viikon aikana Nian kolmetoista keholäheistä periaattetta selitykseineen. Nia bygger på 13 principer som alla är djupt rotade i vår kroppslighet.

16_Turku_WB_Ann and wbs

Viikon viimeisen Nia-tunnin jälkeen hymy on herkässä. Såhär glad kan man bli av Nia!

15_Turku_WB_Belt throw

Ei taida olla toista lajia, jossa saatua vyötä tanssitetaan näin villisti ennen kuin se sidotaan vyötärölle. I Nia får vi faktiskt också ett fysiskt vitt bälte – som det såklart måste viftas på innan vi knyter det kring midjan. 

17_Turku_WB_Exit with train

Lentävä lähtö VR:n kyydissä – ja juna pysyi aikataulussa ja Ann ehti lentokentälle ajoissa (aivan kuten oletinkin). Ensi kertaan! Nytt för i år: tåg till flygplatsen! På återdansande, fina Ann.

 

18_Turku_WB_WhiteBeltCrew says bye

Sir DanceALot ja tiaraan tykästynyt tuottaja. On helppo hymyillä kun kaikki meni niin hyvin. Erityiskiitos myös Tanssistudio All-Starille jolta saimme ihanan salin lainaan. Det är lätt att le då allt gick så fint och bra. Kanske det blir mer Nia på All-Star i höst!

 

PS. Studio Fonin maanantaitunnit Turun Nahkurinkadulla vielä 10., 17. ja 24.6. klo 18.15-19.30. Drop in, kuten tavallisesti!

PPS. La 15.6. tuomme toistamiseen Eija Raitalan ja Hanna Uusiprosin kanssa Nia-maratonin Kuopio Tanssii ja Soi-festareille. Tervetuloa koko päiväksi tai osioon – lisätiedot täältä.

 

 

 

 

 

Terveisiä toipilaalta: Mikä on toiminnallisen kehon mitta, muoto ja malli?

Nia unites body and mind.

Niassa keho, mieli ja tunteet sekä henki ovat yhtä.

Mun piti olla viikonloppuna koulutuksessa. Toisin kävi.

Ehdin jo miettiä että hyvin on vastustuskykyni hoitanut hommansa taas jo vuoden verran. Viimeksi olin sängyn omana vuosi sitten heti joogafestareiden jälkeen, ja kipeämpänä kuin aikoihin. Ei ehkä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta siihen verrattuna tän vuoden versio vaikuttaa varsinaiselta kevytsellaiselta – vaikka tunteja ja menemisiä pärskimiseni ja lepotarpeen takia peruinkin.

Makoilun (ja okei okei, muutaman Netflix-sarjan) lisäksi olen mennä viikolla lähinnä lueskellut. Kuten olen hokenut tunneillani vastikään: kun keho on väsynyt, rasita mieltä; kun mieli on väsynyt rasita kehoa. Ja, lisättäköön tähän nyt vielä varmuuden vuoksi ja rautalangasta väännettynä: kun kummatkin on väsyneitä, lepää.
No, joka tapauksessa.

Luin ajatuksella Jukka Harjulta saamani uutiskirjeen*, jonka otsikko oli Nia-ohjaajalle nannaa: Pakara – Pelkkä ulkonäkötreeni tuhoaa terveyden – Treenaa näin. Uutiskirjeessä kyseenalaistettiin eristettyä, vain tiettyyn kehonosaan kohdistettua, ulkonäkölähtöistä treeniä ja neuvottiin miten käyttää kehoa kokonaisvaltaisesti jotta tasapainoinen toiminnallisuus säilyisi. Ilahdun jokaikinen kerta kun (ainakin näennäisesti) valtavirtaan kuuluvalta suunnalta hurrataan kokonaisvaltaisuuden nimissä ja pyritään parempaan, ei nopeampaan, rankempaan tai trendikkäämpään tapaan treenata (ja palautua). Tuuletin sisäisesti, kun paljon rakastamani kävely mainittiin oivana koko kehon huoltona.

Naamakirjassa eräs ystävä taas oli jakanut joogaa tarkastelevan artikkelin, jossa todettiin että ulkonäköjooga – notkeat nuoret näyttävissä asennoissa upeissa maisemissa – on vienyt huomiota pois joogan syvemmästä olemuksesta, mikä on saattanut tehdä lajista taviksille ehkä turhankin vaikeasti lähestyttävän ja antanut joillekin siihen taipuvaisille taas uuden mahdollisuuden toistaa no pain, no gain -harjoittelua hampaat irvessä. Onneksi tiedän myös että esimerkiksi lähipiiristäni ja yhteistyökumppaneista löytyy nimenomaan joogan kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta puhuvia ja oppejaan henkisyydestä tinkimättä käytännönläheisesti ja  taitavasti soveltavia opettavia.

Silmiini osui myös hyvinkin ajankohtaiselta tuntuva juttu myötätunnosta aktivismina. Thich Nhat Hanhin perustamassa Plumvillagessa asuva munkki Phap Dung puhuu haastattelussa itsetuntemuksen ja myötätunnon roolista sekä tukemassa että ylläpitämässä mielen- ja maailmanrauhaa. Taas kerran toiminnallisuutta ja ulospäin suunnattua toimintaa tuetaan sisältä käsin.

Rupesin tässä vaiheessa miettimään toiminnallisuutta vielä filosofisemmalta suunnalta, ja puhalsinkin siten pölyt kirjahyllystäni löytyvästä Kimerer L. Lamothen Why we dance -kirjasta. Siinä tarkastellaan tanssia ja liikettä elinehtona ei pelkästään fyysisen toiminnallisuuden, vaan myös muun muassa yhteisöllisyyden, eettisyyden ja myötätunnon kannalta. Kuulemma olemme jo lajina ja hermostomme kautta sellaisia, että virittäydymme – joko tiedostamatta tai tiedostavammin – toistemme aaltopituudelle nimenomaan liikkeen ja liiketulkinnan kautta. Eläimellistäkö? No, mitä muutakaan? Nisäkkäitä monien muiden lomassa me kaksijalkaisetkin.

Lamothe kyseenalaistaakin Why we dance -kirjassaan tapaa ylistää luettua ja kirjoitettua ja sen varaan lähes poikkeuksetonta tukeutumista samalla kun kehokieli, aistimukset/aistilliset kokemukset, tai vaistonvarainen liike (kuten asennon korjaaminen, tai haukottelu) ja kehollinen ilmaisu edelleen usein luokitellaan tavalla tai toisella toissijaisiksi; toisinaan taiteeksi, usein jopa sivistymättömäksi. Kielellinen ilmaisu tai kuvaus kun on tästä huolimatta poikkeuksetta aina (vain) tulkinta jostain aistillisesti koetusta.

Tuntuukin siltä, että toiminnallisuuta on mahdotonta rajoittaa vain kehoon. Entä tunteet ja mieli, hengestä nyt puhumattakaan? Mielenkiintoista on myös että edellämainittujen lisäksi toisistaan erotellaan myös liikunta, liike – ja eläminen. Eikö voisi yksinkertaisuudessaan väittää, että elän, siis liikun? Tai, liikun, siis elän. Tai vielä toisin sanoen: elinvoima liikkuu minussa, siis elän.

Virtuaalimaailman vallatessa yhä suurempaa maaperää salakavala tapa, jolla yhä enenemissä määrin sosiaalisen median(kin) ja jatkuvan uutisoinnin kautta opimme reagoimaan nopein sanoin, aiheuttaa jatkuvaa pintakuohuntaa ja pitää vaivatta yllä käsitystä siitä että kaikki on loogisesti eli järjellisesti eli verbaalisesti eli korvien välissä ratkaistavissa. Turhankin moni asia leviää kulovalkean lailla. Silkkaa järjettömyyttä, sanon minä – ja kyllähän se ympärillä näkyykin. Toiminnallisuuttamme uhkaa niin eritasoiset ympäristöasiat kuin vieraantuminen sekä itsestä, kanssaihmisistä että kokonaisuudenkuvasta, puhumattakaan siitä mielestäni periaatteessa terveestä reaktiosta kiihtyvään (työ)tahtiin: sairastuminen ja uupumus.

Kuten olen ehkä aiemmin maininnut, Nia-harjoitukseni ja käymäni Nia White Belt oli yksi tärkeimpiä tekijöitä palautumisessani ja eheytymisessäni, kun itse loppukesästä 2006 paloin loppuun ja masennuin.

Runsaat puolitoista vuotta sitä ennen, liikunta oli omassa elämässäni Nian myötä vihdoin saanut muodon jossa oli tarpeeksi hauskuutta, äksöniä ja kokemattomammallekin ryhmätuntiliikkujalle helposti omaksuttavia liikkeitä innostuakseni lajista. Nia White Belt -koulutus puolestaan paljasti minulle täysin uuden lähestymistavan olemiselle, antoi pohdiskelevalle mielelle pureskeltavaa – ja, kuten myöhemmin kävi ilmi, työkaluja ja toivoa joutuessani edellämainittuun kokonaisvaltaiseen elämänkriisiin.
Tiesin myös masentuneena, että liike teki(si) hyvää. Sain sen myötä joko taukoa mustasta mielenlaadusta tai tilaisuuden tuulettaa myös vihaisempia tunteitani. Yhteisö ja yhteisöllisyys jotka kasvoivat säännöllisesti ihmisten kanssa yhdessä liikkumisesta tuki minua ehkä enemmän kuin olen ymmärtänyt. Olin osa sekä Nia- että tai chi-verkostoa, vaikka hyvin harvan kanssa suoraan tilannettani puinkaan. Ehkä sillä virittäytymisellä toistemme aaltopituudelle, josta Lamothekin puhuu, oli näppinsä pelissä? Tiedän omalta kohdaltani vain sen, että työkykyni säilyi, ja pikkuhiljaa palasi sekä elämänhalu että luovuus.

Entä siitä toiminnallisen kehon mitasta, mallista ja muodosta? Yksinkertaisuudessaan voinee olettaa, että toiminnallisuus tarkoittaa eri ihmisille eri tilanteissa eri asioita. Eri ammateissa, elämäntilainteissa ja olosuhteissa tarvittavat mallit, muodot ja mittasuhteet vaihtelevat. Ehkä pohjimmiltaan kyseessä on kyky ja mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omaan arkeen ja elämään toivomallaan tavalla. Toiminnallisuus saattaakin parhaimmillaan olla sitä saumatonta yhteistyötä kehon, mielen, tunteiden ja hengen välillä. Toisin sanoen: sinunkauppojen tekeminen itsensä kanssa kannattaa aina. Se ei ole aina nättiä, eikä helppoakaan – useimmiten kuitenkin vaivan arvoista, ellei peräti hengen pelastavaa.
Tästä tuleekin mieleen: satuin muuten toipilaana katsomaan YLEltä myös Aino Sunin Ei koskaan enää-dokkarin räppäri Mercedes Bentsosta. Vaikkei musiikkigenre ole minulle sinänsä se tutuin, vaikutuin Linda-Maria Roineesta persoonana ja artistina. Useammin kuin mitä uutisoidaan, joku löytää kaikesta huolimatta paikkansa tästä maailmankaikkeudesta ja käyttää ainutlaatuisuuttaan hyvän ja rakentavan puolesta. Siinäpä sitä toiminnallisuutta kerrakseen.

Hyvää viikonalkua itsekullekin ja, rohkenen sanoa,
tanssimisiin taas.

Minna

*

PS. Tätä tekstiä on kirjoitettu päikkäreiden välissä, välillä myös vaakatasossa.
Henkilökohtaisen toiminnallisen kokonaisuuden puolesta puhunee sekin, että jos keho on väsynyt osaan tätänykyä harmituksen aallokoissa useimmiten kuitenkin aina valita miten suhtaudun esimerkiksi flunssaan (eli käyttää ajatusvoimaani, mieltäni). Joskus se on helpompi kuin toisinaan.

PPS. Oikolukiessani kirjoitusta, isäni lähetti sattumalta linkin oheiseen videoon, jolla uus-seelantilainen rugbyjoukkue tuulettaa voittoaan haka-esityksellä (haka on maorien perinteinen tanssi). Välillä mietin miten erilainen maailma olisi, jos kaikilla tunneilmaisuillamme olisi selkeät ja sallitut fyysiset kehykset, vaikka sitten koreografian muodossa. Sitten ajattelen että jumantsukka, jatketaanpa hommia, hoi Nia-lähettiläs.

PPPS. Joogafestareilla tulimme muuten hyvin juttuun aikidoseura Aikicirclen edustajien kanssa. Saamme toivottavasti jossain vaiheessa lähitulevaisuutta jonkinsortin yhteistyötä aikaan.

PPPPS. Helsingissä on muuten taas Nia-maraton parin viikon kuluttua! Siitä sitä toiminnallisuutta tukevaa treeniä koko päivän verran – tai sen yhden tunnin ajaksi, mikäli se passaa sulle paremmin.

*En muuten saa mitään etuja mainitsemalla tekstin toimijoita tai artikkeleita. Olen esimerkiksi Natural Bootcampin uutiskirjeen tilaaja, koska minusta on kiinnostavaa ja opettavaista miten muut kehomenetelmiä opettavat puhuvat kehosta ja harjoituksesta. Kaikki Nia-matsku on aina englanniksi, joten suomenkielistä kehollisuuteen liittyvää sanastoa on kiva kehittää näinkin.

Naistenlehdestä bongattu! Alkaako Niakin olla valtavirran liepeillä?

Mitä! Oisko Nia sittenkin jo valtavirtaa? 😀

Pakko muuten vielä sokerina pohjalle lisätä lainaus Jamie Samsin Dancing the Dream-kirjasta:

Any time that we refuse to feel what we are feeling, we use vast amounts of life force. All mental assessments or inaccurate assumptions stop the effortless flow of emotion that belongs to us as human beings. Allowing ourselves to feel the full range of emotions, without necessarily acting on them, is healthy. As we clear ourselves by releasing our wounds and the reactive emotions that come up when we feel hurt again, the energy-in-motion is recycled. We don’t get stuck in deying our will or in refusing to feel. When we hold on to feelings stuck in past wounds, they sour our attitudes and inhibit any kind of healing flow or emotional growth.
/…/ We cannot encounter the magic in life if we do not feel and acknowledge our emotions. If we are allowing our emotions to flow, we will feel wonder when it happens, and we will know that miracles are possible. We blind ourselves to possibilities every time we make a firm decision that life on planet Earth cannot offer certain experiences.

Olkoon liike siis lääke vastedeskin.

Kokemuksia kehollisuudesta: Paremmin voimisen taito

Oulunkylän koulusali juuri ennen koulutuksen alkua.

Oulunkylän koulusali juuri ennen koulutuksen alkua.

Ensinnäkin: Debbie Rosas, Nian kehittäjä (tai co-creator, jos tarkkoja ollaan), todellakin kävi Suomessa – ensimmäistä kertaa elämässään. Debbie naureskeli illallisella, että jos hän jatkaa Suomi-vierailuja viidentoista vuoden sykleissä, hän on täällä seuraavan kerran 83-vuotiaana. Katsotaan miten käy! 😇

Toiseksi: koska olen tavannut Debbien aiemmissa koulutuksissa, olin (melkein) enemmän tohkeissani siitä määrästä Nia-innokkaita, -uteliaita ja -sitoutuneita jotka koulutusviikonloppuun osallistuivat. Perjantai-iltana sali täyttyi liki seitsemästäkymmenestä liikkujasta ja viikonlopun koulutuksessakin meitä oli paikalla melkein nelisenkymmentä kiinnostunutta. Nia ei ehkä edelleenkään kuulu valtavirtaan, mutta yhteisö elää ja voi hyvin – ja kasvaa. Yhdyn erään kollegan kommenttiin: on se vaan ihmeellistä, miten hyviä tyyppejä Nia vetää puoleensa. Heittäytyvässä, humoristisessa ja asioiden syvemmästä olemuksesta aidosti kiinnostuneessa porukassa ainakin minun on helppo tuntea itseni kotoisaksi.

Perjantaiselta Dance Pull –tapahtumalta olin henkilökohtaisesti odottanut ehkä enemmän silkkaa tanssin ilottelua, mutta loppupeleissä luentomaisempi, chakroihin keskittyvä kokonaisuus fyysisine harjoituksineen oli varsin oiva avaus viikonloppuun jonka teemana oli Moving to Heal ja paremmin voimisen taito.

Chakroista – eli tiettyjen koulukuntien mukaan kehostamme löytyvistä energiakeskuksista – sen verran, että niitä voi ymmärtää ja kokea monella eri tavalla (ja niiden olemassaolosta voi jo lähtökohtaisesti olla montaa mieltä). Omasta mielestäni Nia konkretisoi myös tämän asian tavalla, joka tekee “totuuden” tämän asian tiimoilta toissijaiseksi. Koska eri chakrat yhdistetään eri kehonosiin, niitä ja niiden symboliikkaa voi ennen kaikkea käyttää suunnatakseen huomiotaan eri kohtiin kehoaan tutustuakseen tuntemuksiin joita näiltä alueilta löytyy. Loppupeleissä on jopa tavallaan samantekevää mikäli chakrat ovat olemassa tahi ei. Mikäli niihin keskittyminen saavat jonkun kuuntelemaan kehosta kumpuavia viestejä hieman keskittyneemmin – miksei lisäisi niitä työkalupakkiinsa? Mikäli ne tuntuvat vierailta tai liian esoteerisiltä – miksei sivuuttaa niitä ja keskittyä sellaiseen joka toimii omakohtaisesti?

Vähän samalla yksilöllistämisen polulla kuljimme myös koulutuslauantaina, jolloin pohdimme esimerkiksi omia resursseja ja tarpeita, sekä mielikuvia sairastamisesta. Hyvinvoinnin ja terveydenhuollon pariin hakeutuvat usein jo lähtökohtaisesti (muiden) auttamisesta kiinnostuneet – ja sama pätee todennäköisesti useaan Niasta kiinnostuvaan. Omakohtainen kokemus siitä että olo on esimerkiksi Nia-tunnin jälkeen merkityksellisellä tavalla parempi tekee uteliaaksi: mitä tapahtui? Kokemuksen toistuminen vakuuttaa siitä, että parempi olo on jollain tavoin tavoitettavissa tai tietoisesti toistettavissa – ja ehkä siten myös jaettavissa.
Ihan ensimmäisestä Nia-tunnistani alkaen olen ollut kiitollinen siitä, että tanssijat nähdään Niassa yksilöinä ja samalla osaa suurempaa kokonaisuutta. Tämä näkyy jokaisessa koulutuksessa jossa olen ollut. Siinä missä esimerkiksi Nia White Belt-koulutuksen lähtökohtana ja tutkimuskenttänä on oma keho, jo seuraavalla vyötasolla eli Blue Beltillä tanssiin lisätään sanat (dancing) with (_________) eli tanssia jonkun kanssa, suhteessa johonkin.

Tämä toinen huomioitiin myös koulutuksen toisena päivänä. Kyseessä voi tilanteesta riippuen olla esimerkiksi oma keho, sairaudentila tai yksi Nian viidestäkymmenestäkahdesta perusliikkeestä – tai ohjaajana tietenkin ohjattava.
Moving to Heal eli juurikin liikkeen ymmärtäminen lääkkeenä yksinkertaistaa Nia-koreografioita entuudestaan; hidastaa liikkeitä, puolittaa niiden määrää. Näinollen jo olemassa olevaa Nia-osaamista voi helpohkosti soveltaa kohderyhmälle kuin kohderyhmälle. Ainakin Yhdysvalloissa Niaa ollaan tiettyjen opettajien ja kouluttajien toimesta räätälöity muun muassa Parkinsonin tautia sairastaville, muistisairaille ja sänkypotilaillekin.  Tekonivelet, nivelreuma, kulumat tai yleensä vain eletty elämä (henkisistä haasteista puhumattakaan) eivät kosketa pelkästään Nia-harrastajia – useimmat tuntemani ohjaajat käyttävät Niaa ja sen eri työkaluja itselääkitysmielessä (minä mukaanlukien).

Viikon mittaan koulutusta sulatelleena muutamat asiat ovat pysyneet etualalla. Tärkeimpänä näistä on mittakaava, johon paremmin voimisen taito perustuu. Mikäli asioissa ylipäätään on “jujua”, se löytyy useimmiten siitä pienestä – välillä vaatimattomasta, lähes huomaamattomastakin.  Kun #liikeonlääke ollaan usein oleellisen, pienen ja helposti toteutettavan äärellä – mikä itsessään voi olla haastavaa muistaa varsinkin jos Suuri, Näkyvä ja Hiostuttava on se mikä useimmiten vetää puoleensa (ja se mistä puhutaan).  Sama pätee toki myös henkiseen hyvinvointiin – ja yhteisö, yhteenkuuluvuden tunne tai yksinkertaisesti ystävä(t) ovatkin tässä mittaamattoman arvokkaita.
Ajattelen juuri nyt myös, että jo omasta jaksamisesta huolehtiminen perustuu osittain luottamukseen siitä, ettei ole asioidensa kanssa yksin. Luin naamakirjasta vastikään osuvan kuvauksen toimivasta ryhmädynamiikasta – se on vähän kun ylipitkän nuotin soittaminen orkesterissa. Nuotti yksin soitettuna on silkkaa mahdottomuutta – mutta kun sitä ylläpitää monta soittajaa, voi kukin vuorollaan hengittää vaivihkaa tai vaihtaa jousen suuntaa. Ja nuotti kantaa.

Toiveikasta talviaikaa, ja tanssimisiin taas!
😘

PS. “Hömpätön” kuvaus chakroista (englanniksi).

PPS. Eija Raitalalle kiitos Moving to Heal-koulutuksen primus moottorina häärimisestä. Pääset tanssimaan hänen, Hanna Uusiprosin ja minun kanssa tuodessamme toooosi paljon hyvää palautetta saaneen Nia-maratonin vihdoin Turkuun la 17.11. Ideana on tarjota Niaa neljässä eri tuntimuodossa – ja päätät itse mikäli olet mukana alusta loppuun asti, vai tuletko tunniksi kun sinulle sopii. Lisätiedot tietenkin kotisivuiltani.

Nian 52 perusliikettä syynissä - ja juu, ne voi tehdä myös tuolista käsin.

Nian 52 perusliikettä syynissä – ja juu, ne voi tehdä myös tuolista käsin.

Kuka on tottunein poseeraaja? Kuvassa virolainen Nia Brown Belt Kristi Karjatse, pikkuruinen Debbie Rosas ja minä.

Kuka on tottunein poseeraaja? Kuvassa virolainen Nia Brown Belt Kristi Karjatse, pikkuruinen Debbie Rosas ja minä. Kiitos kuvasta Riikka Wallin!

 

Musta sopii kuvaan

Se on siinä.

Hei Turku, hei Suomi.

Sunnuntai alkaa Hampurissa lempeässä auringonpaisteessa; ilmassa on sadepäivien jälkeistä kirpeyttä. Kuluneen viikon aikaiset aamut ovat vaikuttaneet vuorokausirytmiini ja olen hereillä kauan ennen isäntäväkeäni. Viikon mittainen koulutus näkyy pehmeytenä kasvoillani, tuntuu rentoutena kehossani.

Tänä syksynä tulee kuluneeksi 13 vuotta siitä, kun astuin Nia-polulleni. Toivoin Black Beltin juhlistavan tätä sykliä ja samalla avaavan uuden – ja juuri näin on päässyt käymään. Mustaa vyötäni ei kuitenkaan sinetöinyt perjantainen päättäjäisseremonia. Tulikokeeksi nousi se, miten suhtaudun maailmalta ja kotikaupungistani saapuviin uutisiin.

*

Tavoitin läheiseni nopeasti, kehotimme toisiamme varovaisuuteen ja kerroimme välittävämme. Perjantain ja lauantain välisenä yönä näin levottomia, vihaisia unia. Heräsin miedossa shokissa ja mietin mikäli Annin aamuiselle Nia-tunnille menemisessä olisi mitään järkeä. Päätin lähteä.

Matkalla eksyin. Jouduin kysymään paikallista apua kolmesti, ja joka kerta minua ohjeistettiin ystävällisesti. Sivukadulla törmäsin yllättäen koulutuksessa tutustumaani uuteen vanhaan ystävään, ja pääsimme halaamaan vielä kertaalleen. Löysin perille, vain hitusen myöhässä. Tunti oli hädintuskin alkanut, kun huomasin oloni jo kohentuneen – sitten muistin.

Vapauttaakseen stressiä, muuntaakseen traumaa muutkin eläimet liikkuvat, ravistelevat. Eivät unohtaakseen tai kieltääkseen tapahtunutta, vaan pysyäkseen yhteydessä totuuteen: sydän lyö edelleen, elossa ollaan. Elinvoiman liikkeelle pistäminen auttaa pysymään järjissään järjettömyydenkin keskellä.

Koin tunnilla laajan skaalan tunteita. Mikään niistä ei tuntunut liian suurelta, sillä pääsin samantien purkamaan ja ilmaisemaan niitä liikkeiden ja eleiden myötä. Pukeuduin valkoiseen ja keltaiseen ja punaiseen – ja musta vyöni sai edustaaa sekä surunauhaa että elämäniloa saavutuksesta. Annoin keholleni kokonaisvaltaisen mahdollisuuden osallistua asioiden käsittelyyn. Paine korvien välissä laski, möykky vatsassa suli. Ei tätä välttämättä kertaheitolla auki tanssittu, mutta se ei olekaan oleellisinta. Oleellista on muistaa, mitä voin tehdä ollakseni ihmisiksi sanaparin laajimmassa merkityksessä.

*

Tunnen syvää kiitollisuutta Niaa ja Nian arkisen yksinkertaisia, syvästi kehoon pohjautuvia työkaluja kohtaan. Olen kiitollinen tapaamistani upeista ihmisistä, jotka ovat syvästi autenttisia, kehollisesti tietoisia ja halukkaita harjoittelemaan rakkaudellisten valintojen tekemistä hetkestä hetkeen parhaansa mukaan. Se, että maailmalle hajaantui kolmisenkymmentä hereillä olevaa ihmistä helpottaa oloani. Ennen kaikkea olen juuri nyt kiitollinen kouluttajani ja ystäväni Ann Christiansenin osaamisesta ja tuesta. On ollut ihanaa päästä seuraamaan häntä vuorovaikutuksessa omien vakiotuntiensa tanssijoiden kanssa. Siinä kaikessa on jotain hyvin tuttua. 🙂

Enää kaksi sanaa: tanssimisiin, ystävät.

*

Ohjaan Logomon Suuri sydän-tapahtumassa Nia 5 stages-tunnin la 26.8. Lisätiedot http://www.suurisydän.fi

Studio Fonin maanantaitunnit alkavat ma 28.8. Drop in. Kertamaksu 10e, 5x-kortti 42e. Uutuutena opiskelijoille, työnhakijoille, eläkeläisille ja vanhemmuuslomalaisille lukuvuoden voimassa oleva 10x-kortti 68e.

*

Niin monta kehos ja persoonallisuutta -ja hymy yhdistävänä tekijänä.

Niin monta kehoa ja persoonallisuutta – ja hymy yhdistävänä tekijänä.

 

Kyllähän juhlaan tarvitsee pukeutua.

Kyllähän juhlaan tarvitsee pukeutua. 🙂

 

Terveisiä 5 stages -koulutuksesta: Nia teki sen taas

Nia-5-Stages-Jan-Jensen

Nia 5 stages kuvakielellä. Kuva: Jan Jensen

Onhan tämä koettu aiemminkin: toiveikkaat odotukset Nia -koulutuksen suhteen ja jälleennäkemisten iloiset perhoset pyörimässä vatsanpohjassa. Maanantaina olin tulevasta Nia 5 stages-koulutuksesta jo niin tohkeissani, että olin hilkulla toivottaa oppilailleni iloista loppuviikkoa ja kertoa että olin matkalla viikonloppukurssille. Jos viikonlopuissa on uudellensyntymiseen taikaa, olen tainnut kokea niitä kourallisen ihan muutamassa päivässä.

Matkustin säkenöivässä seurassa Turusta Tukholmaan maanantai-iltana, ja Tukholmasta Skoonen Höganäsiin tiistaina. Vasta kotimatkalla eilen tulin katsoneeksi karttaa ja tajusin miten etelässä tulikaan käytyä – ilmankos kesä tuli vastaan kukkivine syreeneineen ja keltaisine rypsipeltoineen. Aistit taisivat aueta jo matkailusta.

Saavuimme Jonna Beldtin Nia Studiolle etuajassa, ja saimme siis rauhassa hiplata Soul Of Jivan ihania tanssivaatteita (jep, jotain tarttui mukaankin).

 

13248355_10153605011066439_791195076455828562_o

Nia Studion tilpehöörinurkka. Kuva: Laura Hellsten

Noin muuten oli käymässä vähän samalla tavalla kun usein elokuviin mennessäni: siinä vaiheessa kun liput ja popkornit on ostettu olen tavallaan jo unohtanut että kokemukseen kuuluu vielä se elokuvakin. 😀

Kurssi alkoi epävirallisesti Debbie Rosaksen pitämällä tiistai-illan Nia-tunnilla, ja sen ollessa ohi tuntui melkein siltä kun olisin voinut lähteä kotiin. Debbiellä on nähtävästi uusi rutiini työn alla ja siinä yhdistyy toden totta se music, movement & magic, mikä Niassa on ainutlaatuista. Iholle jäi afterglow, jälkihohto, joka oli aistittavissa miellyttävänä latautumisena, lähes sähköistettynä tietoisuutena eri kehonosista. Nimensä mukainen Ultimmmate Nia experience, vai? Jotain sen kaltaista.

After Debbie's class in Höganäs

Henkilökohtaista Nia-historiaa vasemmalta oikealle: Laura Hellsten, eka oma opettajani. Ann Christiansen, vakiokouluttajani. Debbie Rosas, Nian perustaja ja kehittäjä. Ja minä, tyylilleni tunnollisena pirskahtavan hikisenä 😀 Kuva: Laura Hellsten

Keskiviikko ja torstai olivat täysiä kurssipäiviä kahdeksasta kuuteen. Käytäntö ja teoria, henkilökohtaiset kokemukset ja avoin oppimisympäristö nivoutuivat taas upeasti kokonaisuudeksi jota oli helppo ja innostava seurata.

5 stages -ohjelma itse on yksinkertaisuudessaan nerokas. Se perustuu ihmisen viiteen kehitysasteeseen jossa virtaava, vapaampi liike muuntuu ryömimisen, konttaamisen ja kyykyn eli seisomisen kautta kävelyksi. Tuntikonsepti on musiikiton, ohjeistukset selkeitä ja sisältö jälleen kerran muokattavissa jokaisen ainutlaatuisten tarpeiden mukaan. Muoto säilyy kerrasta toiseen, vaikka painotus tai teema vaihtelee aivan kuten Niassakin.

Jotenkin tuntui siltä, että olimme tässä Niankin ytimen äärellä. Siinä missä Nia kutsuu aistien tanssiin ja leikkiin musiikin avulla, 5 stages keskittyy somaattisen kokemuksen voimaan. Hiljaisuudessa ja pehmeän ohjauksen avulla huomio ohjautuu kuin itsestään omaa kehoa, omaa tekemistä kohti. Tilaa omalle kokemukselle on runsaasti ja perusNia-tunnista ratkaisevasti eriävällä tavalla. Lähin liikekokemukseni on Fuegolla kokemani taitavasti ohjatut Yin Yoga -tunnit. 5 stages on vaan dynaamisempaa, ja vapaampaakin, hitusen (huomio, sinä liiallisesta vapaudesta ahdistuva: saat kyllä tarpeeksi suuntaa antavia ohjeita tunteaksesi itsesi tälläkin tunnilla turvalliseksi).

13260144_10153931617493145_7187331302900775448_n

Koulutustilanne päällä. Debbie Rosas keskellä kuvaa turkoosissa housuissa. Kuva: Ann Christiansen

Debbie Rosaksen olen tavannut koulutustilanteissa joitakin kertoja; tätä ennen Hampurissa vuonna 2006, Portlandissa vuonna 2010 ja Lontoossa vuonna 2013. En voi sanoa olevani henkilökohtaisesti hänen kanssaan mitenkään läheinen, vaan tosiasia on kuitenkin tämä: hänen elämäntyönsä Nian ja 5 stages -ohjelman parissa on huimaa, ja tunnen häntä kohtaan sekä suurta kunnioitusta että kiitollisuutta.
Kaiken hehkutuksen lomassa koen tässä yhteydessä tärkeää todeta, ettei kyse ainakaan omalla kohdallani ole minkään asteen henkilöpalvonnasta. Nian kehittäjän ihmisyys ja inhimillisyys tulevat toistuvasti näkyviin eri tavoin, ja hyvä niin. Tässäkin tapauksessa on viisaampaa katsoa sormen osoittavaan suuntaan kun jäädä tuijottamaan osoittavaa sormea, vaikka osoittaja fiksu ja filmaattinen onkin. 🙂
Se, mitä sieltä osoitetusta suunnasta sitten löytää, lienee yhtä henkilökohtaista kuin mikä tahansa muukin liikuttava kokemus. Jotenkin omani kiteyttää mainiosti ne kotimatkani varrella, Portsan Tuulenpesä-liikkeen ikkunasta bongaamani viisi patsasta nimeineen. Ne olivat Irrottautuminen omasta kuvasta, Yltäkylläisyys, Hyväksyminen, Luottavaisena sekä Heittäytyminen. Kas, siinä taas kasvua kerrakseen.

LauraAnnochMinna 5 stages

Ihana Laura, ihana Ann, ja ihana minä. Kuva: Jonna Beldt.

*
Kohta onkin jo seuraavan paikallisen Nia-seikkailun aika! Ann Christiansen vetää Nia Blue Belt -koulutuksen Turussa, Studio Moven rempatuissa tiloissa (entinen Mikaelin kirjasto). Täältä löydät koulutusviikon kaikille avoimet tunnit.