Kokemuksia kehollisuudesta: paremmin voimisen punainen lanka, tai, myötätuulta on turha kyseenalaistaa

Voi Hangon kesä, ja Nia.

Kovasti koetin elokuun ensimmäisen viikon ajan saada aikaiseksi blogikirjoitusta joka sivuaisi kesäkuulumisiani tai kuun alussa lähettämääni uutiskirjettä jossa pohdin onnellisuutta ja omaa tuoretta kokemustani siitä.  Kirjoitus ei sattuneesta syystä oikein tahtonut tulla ikinä valmiiksi.

Nyt istun kotona keittiönpöydän ääressä teekupin kera ja sulattelen Hanko-viikonloppua jonka iltapäivällä kolmentoista Nia-kurssilaisen kanssa paketoin Rick Astleyn tahtiin:  Never gonna give you up!

Tarve päättää kolmen päivän Nia-kurssi juuri tuohon kappaleeseen syntyi osittain eräästä hetken läpästä, ja siitä tosiasiasta että 8-vuotiaana olin niin ihastunut Rickiin että punastuin videon soidessa telkkarissa. Kun äsken kirjoitin kappaleen nimeen tuohon ylös kursiivilla, mietin että niin – tuohan on ehkä jopa se paremmin voimisen punaisen langan ydin: ettei koskaan, koskaan, anna periksi. Eikä sen periksiantamattomuuden tarvitse (aina) olla sitä koko kehon jännittämistä, hampaat irveessä eteenpäin puskemista tai kiinni pitämistä. Yksinkertaisuudessaan ja käytännöllisimmillään se lienee sitä yhden askeleen tai hengenvedon ottamista kerrallaan. Mielikuvat jotka nousevat tämän lauseen myötä pintaan ovat osittain raadollisiakin – mutta sitähän on myös elämä. Continue reading