Liikkeitä ajan hengessä

Entä jos pidän itseäni niin hyvänä kun hetki hetkeltä osaan, tarpeitani kuunnellen??

Entä jos pidän itseäni niin hyvänä kun hetki hetkeltä osaan, tarpeitani kuunnellen?

– No ei tää kyllä kauheen suomalaista ole! sanoi ensikertalainen erään tuntini jälkeen vastikään. Mut kyl tää hyvää tekee, täs pääsee varmaan purkamaan ahdistustaankin, jotenkin vapautumaan.

Toinen vastikään Niasta innostunut ihmetteli mitä hän tekee sillä riemun määrällä, jonka hän parin tuntikokemuksen jälkeen sisällään tuntee. Kolmas, jo jonkun aikaa tunneilla käynyt, totesi ettei Niasta vielä ensimmäisellä tunnilla välttämättä tajua hölkäsenpöläystä, ei ehkä toisellakaan… ja kuitenkin jokin kutsuu takaisin.

Viimeiseen neljään kuukauteen on lomailun, Black Beltin, kaudenavajaisten ja arkeenlaskeutumisen lisäksi mahtunut useampi suru-uutinen ystäväpiirini omaisista. Lisätään tähän lehtiotsikoiden lietsomaa ja toisinaan katutasollekin laskeutuvaa raadollista levottomuutta, ehkä jo liiankin usein käytettyjä adjektiiveja kuten “raivoisasti”, “järkyttävä” ja “huolestuttava”, sekä kaikki sähköpostilaatikkoni löytäneet uhkapeli-, sänkyseura- ja painonpudotustarjoukset. Tulee mieleen ettei tämä välttämättä ole ollenkaan niin helppoa aikaa olla elossa, vaikka se ainakin osassa maailmaa, osalle kansalaisista, on tekemällä tehty helpo(mma)ksi. Eräs tarkkanäköinen ystävä totesi, että ehkei sellaista aikaa olekaan, jolloin eläminen, olemassaolo, on helppoa. Ehkä ei.

Viimeksi eilen minulta tästä huolimatta kysyttiin miten voin aina olla niin iloinen, reipas ja hyväntuulisen aurinkoinen. Totuus on tietenkin se, etten ole. Kuitenkin huomasin tänä aamuna samaistuvani varsin voimakkaasti seuraavan tekstinpätkään:

Tuntuu hyvältä ja tärkeältä, että arkipäivän keskellä voi ammentaa sisältään hyvää oloa ja hyvinvointia, joka ei ole riippuvainen ulkoisista tapahtumista. Se tuo mielekkyyttä elämään kaiken ympärillä tapahtuvan kaaoksen keskellä. Lähelläni olevat ihmiset ovat usein sanoneet, että pysyn rauhallisena ja hyväntuulisena useimmissa tilanteissa. Luulen sen johtuvan harjoittelusta. Intohimoni treenamiseen on pysynyt edelleen yhtä vahvana ja tuoreena kuin aloittaeissani. Luulen myös että harjoitteluun liittyvä intohimo ylläpitää jonkinlaista tuoreuden tunnetta muussakin elämässä.

Näin toteaa siis Tommi Tolmunen qi gongista kertovasta kirjassaan Salainen zen-harjoitus – selkää ja niskaa hoitava liikemeditaatio. Se mikä minua eniten ehkä samaistumisen mahdollisuudessa ilahduttaa on taas kerran syvempi ymmärrys siitä että harjoituksellani, omistautumisellani on laajemmat seuraukset kuin mitä aina muistan tai edes kykenen näkemään. Ja ennen kaikkea: on sallittua pystyä nukkumaan öisin. On sallittua saavuttaa tietoisesti valitun harjoituksen kautta pysyvämpi, eheämpi olotila josta lähtöisin toimia.

Nia pistää kovasti kapuloita huolien, järkytyksen ja jännityksen rattaisiin. Minä ohjaajana laitan lisää pökköä pesään luottamuksen ja huolettomien kohtaamisten puolesta. On #vaakakapina ja #kehonvallankumous, on #dancingthroughlife ja #tanssionparastaliikuntaa – vertaistukea muodossa jos toisessakin, kunhan sitä jaksamme ja muistamme hakea. Kuten totean kotisivuillanikin:

Tanssi ja liike eivät ehkä paranna kaikkia kasvu- tai muita kipuja kädenkäänteessä, mutta ne tuovat usein kuitenkin helpotusta – laittavat elinvoiman liikkeelle, sulattavat sen myötä ehkä jotakin sisimmässäkin.

Pehmeä sisusta ei edelleenkään ole pahasta, sen puolesta puhuminen ei edelleenkään kyvyttömyyttä kapinoida kaltoin kohtelua vastaan. Riemu ja vapautuminen vasta vallankumouksellista onkin.

#silmätauki #dancingthroughlife #choosepleasure

*

La 30.9 ohjaan Studio Fonilla syksyn ensimmäisen Fit by Nia-teemalauantain klo 12-14. Sähköpostitse viimeistään 29.9 ilmottautuen osallistut EarlyBird-hintaan eli 25e (ovelta 30e). Luvassa kehonhuoltoa, virkistystauko ja Nia-tunti. Sopii myös uusille uteliaille!

Advertisements

Enää kuukausi viikkotunteihin

Uuden Nia-rutiinin opettelu voi näyttää tältäkin.

Uuden Nia-rutiinin opettelu voi näyttää tältäkin.

Tasan kuukausi viikkotuntien alkuun, ystävät hyvät!
Ja ilahduin muuten eilen lukiessani Jukka Harjun kirjottamaa Foamrollerin uutiskirjettä. Kyseessä oli Natural Bootcampin mainos, vaan teksti olisi voinut yhtä hyvin kuvata Niaa:
 

Vanhan maailman ”no pain no gain” ajattelu ei vastaa nykyajan haasteisiin.
 
Meillä on nykyään niin paljon informaatiota käsiteltävänä: kiire, talousasiat, sosiaaliset asiat yms. yms. että hermostomme on helposti pienessä ylirasitustilassa ja siksi treeni saattaa heilauttaa meidät enemmän ylirasituksen kuin kehityksen puolelle.
 
Uuden maailman treeni ottaa huomioon koko elämän ja homman nimi on ensin vastata arjen haasteisiin aktiivisesti palauttamalla keho stressistä. Tämä johtaa parempaan uneen ja jäykkyyksien ja kipujen vähenemiseen ja sitä kautta tietysti palautumiseen myös muista omista treenistä ja kuten tiedät, palautuminen vasta on kehittymistä.
 
Toiseksi, lihaskunto, sydämen kunto ja rasvanpoltto hoidetaan siten, että elämä (+ treenit) ei aiheuta ylirasitusta mielelle ja hermoston kautta ruuansulatukselle ja immuniteetille. Myös ryhdin ylläpito on tärkeä osaa tätä. Tietenkin tämä toimii vain jos treenit tekee ja mitä parempia tuloksia haluaa, sitä enemmän pitää tehdä, mutta rääkätä ei tarvitse missään kohtaa ja toisilla viikoilla ehtii tehdä enemmän ja toisilla vähemmän, se on ok!

 
Näin myös Niassa. Paitsi että – näin sielustävällisen elämän puolestapuhujana todeten – meillä myös satunnainen tunnilla käynti – tai treeni – voi sysätä jotain tärkeää liikkeelle.
Ylläolevien lainasanojen lisäksi voin kertoa, että kuvassa opettelen uutta Nia-rutiinia (elli koreografiaa) nimeltä Life. Elämän kaltaisesti siinäkin on toistoa ja yllätyksiä, blokkeja ja käsi-eleitä, rytmiä ja kaaosta; autuutta, ponnistuksia ja leopa. Tätä kaikkea siis luvassa taas 28.8 alkaen, kun Studio Fonin maanantaitunnit jatkuvat jälleen klo 18-19.15.
Hyvää kuunvaihdetta toivottaen!
:*

*

PS. Loma on tainnut tehdä tehtävänsä, sillä toissapäivänä havahduin siihen että minulla oli tylsää. Viimeisin tylsyys-merkintä on kesältä 2010 – seitsemän vuoden sykleissä kulkevat nähtävästi nämä. 😀

PPS. Syy kauteni hieman myöhäiseen alkuun löytyy koulutuksesta: lähden ensi viikolla Hampuriin hakemaan mustaa vyötä Niassa. Wuuwuu! 😀

Eri ohjelmia, eri kokemuksia

Sylin täydeltä iloa täältä sinne! Kuva: Laura Johansson

Sylin täydeltä iloa täältä sinne! Kuva: Laura Johansson

Hei liikkuvainen!

En ole vähään aikaan ehtinyt jakaa lähes ainoatakaan ajatusta kirjoituksen muodossa. Kesä meni maalla, kaupungin arkikuvioista kaukana (sattumoisin sain äänitettyä myös kasallisen kappaleita, jotka materialisoituvat levyksi toivottavasti vielä tässä kuussa). Elokuun puolestavälistä hyppäsin tilapäiseen toimistopestiin joka jatkuu tämän vuoden loppuun asti (ken asioi Åbo arbiksen eli ruotsinkielisen työväenopiston kanssa tavoittaa sieltä minutkin).
Istuin vastikään vapaan lauantaini ratoksi selaamassa ja lajittelemassa muistivihkojani, Nia-manuaaleja ja eri tapahtumista ylijääneitä flaikkuja. Mietin jälleen kerran, miten onnekas olen löydettyäni lajin joka yksinkertaisesti toimii kohdallani. Nian kehittäjä Debbie Rosaksen kirjoittamat sanat pysäyttivät minut kesken siivouspuuhiani:

In my heart, Nia has always been a Moving to Heal class. Why do I say this? I believe everybody has something to self-heal. Not everyone is drawn to the same thing, though. This is why in Nia we have different programs for different experiences. Everyone gravitates to things they love and can relate to.

Some people will like the classic Nia class. Others will gravitate to Nia MOVE IT, the more athletic, interval-conditioning class. Some will love the Nia 5 Stages of Self-healing class, 60-minutes of moving slowly on the floor. Still, others will gravitate to Nia FreeDance, a conscious dance experience. With so many choices and only so much time, what’s a body to do? Do what you love and do what heals and conditions you.

Parhautta: do what you love and do what heals and conditions you.
Yllämainituista formaateista olen tutustunut kaikkiin.
Classic Nia on se klassinen tuntiformaatti, joka on käynyt tutuiksi useimmille oppilailleni: vaihtelevin teemoin väritetty koreografiakokonaisuus jota kannattelee musiikki alusta loppuun asti.
Nia 5 stages -tuntien meditatiiviset pääasiassa lattiatasolla tapahtuvat liikkeet ovat olleet osa aamurutiinejani jo yli kymmenen vuotta, ja olen iloinen saadessani jakaa tämänkin Nia-variaation helmiä Fuego Loungen viikkotarjonnassa.
Kun kesällä 2013 kävin Lontoossa Nia 52 Moves/MOVE IT-koulutuksen sekä konsepti että minä taisimme olla kehitysvaiheessa, sillä tämän atleettisemman intervalli-ohjelman ohjausta olen harkinnut vasta ihan lähipäivinä – nyt tosin sitäkin syvällisemmin. Ohjelman nerokkuus lienee sen yksinkertaisuudessa – minuutti Nian jokaisen perusliikkeen parissa tarkoittaa 52 minuuttia vaihtelevasti rankempaa ja kevyempää liikuntaa. Kun tätäkin säestää menevä musiikki, ainakin tämän Nia-eläimen on vaikea olla liikkumatta.
FreeDance saa Debbien tekstissä kunniamaininnan tietoisen tanssin mahdollistajana. Itse mietin että kaikki nämä vuodet lajin parissa joka alleviivaa aistillisuuden upeutta, tutkii liikkuvaa kehoa kunnioittavalla katseella ja uskaltaa nostaa ilon ja nautinnon keskeisiksi elinvoiman lähteiksi ovat pitäneet minua niin, niin, niin hyvänä. Muistan jopa pitää tanssitaukoja tilapäisellä työpaikallani, jonka ikkunasta avautuu näkymä kaupungin keskustan kattojen ylle. Pysyhän sinäkin lämpimänä, ja tanssimisiin taas – muodossa tai toisessa.

*

PS
Niisiisnii!

Kun multa välillä kysytään että millo mulla on keikkoja. Ni ainakin pe 28.10. Kirjakahvilassa näillä näkymin. Seuraavat viikot näyttänee jos mulla on uutuslevyä myytävänä jo silloin. 😀

PPS
Nia MOVE IT -tunteja tulossako? Jos hyvin käy, ni ens vuoden puolella!

 

Sinisen vyön jälkihehkua

Tuoreet Blue Beltit Turun Studio Movessa kesäkuussa 2016. © Laura Hellsten

Tuoreet Blue Beltit Turun Studio Movessa kesäkuussa 2016. © Laura Hellsten

Olen saattanut puhua Nia-koulutuksen jälkeisestä hehkusta, afterglowsta, aikaisemminkin. Vuorossa on tällä kertaa viimeviikkoisen Nia Blue Beltin jälkilumo, joten muutama sana siitä.

Olen tähän mennessä käynyt kaikkiaan kahdeksan vyökoulutusta. Valkoisen neljästi (kolme kertaa tuottajana), sinisen kahdesti (2008, ja nyt 2016, tuottajana) ja vihreän ja ruskean kummankin kerran. Ruskeaa lukuunottamatta koulutukset ovat olleet Ann Christiansenin vetämiä. Alusta asti jokin hänen opetustyylissään, huumorissaan ja ammattimaisuudessaan on puhutellut minua. Vuosien varrella suhteemme on saanut syvempiäkin sävyjä, mikä käy järkeen kun säännöllisesti löydämme itsemme meille miellekkään asian ääreltä. Inspiroivaa on myös Annin kyltymätön oppimisenhalu ja eläväinen uteliaisuus – nainen täytti 50 kesäkuun alussa mikä on samalla sekä uskomatonta että uskottavaa.

Yli kymmenen vuotta yhteisellä Nia-matkalla.

Yli kymmenen vuotta yhteistä Nia-matkaa Nia-kouluttaja Ann Christiansenin kanssa.

Juuri 50-vuotispäivän kunniaksi (joka muuten osui päivälle ennen Blue Beltin alkua), aloitimme koulutuksen juhlimalla Annia. Keräsimme Suomen Nia-yhteisön kautta hänelle lahjakassin jossa oli Nuuskamuikkuspyyhkeitä, suomalaisia superfoodseja ja kotimaista raakasuklaata. Yleensä kukitus ja kiitos tapahtuu vasta Beltin loppupuolella, vaan jotenkin oli mukavaa tehdä tällä kertaa näin.

Annin synttäriyllätys. © Outi Juva-Tenlén

Annin synttäriyllätys. © Outi Juva-Tenlén

Itse Blue Beltin suhteen olin itse asiassa hieman ennakkoluuloinen. Oletin, että koska viimeksi vuonna 2008 kokemani sininen vyö oli ensimmäinen vyökoulutus jonka kävin burn-outini jälkeen, pintaan nousisi tälläkin kertaa tunteita. Jo toki – ainahan minä niitä tunteellisiakin hetkiä Nia-koulutuksessa koen, vaan tätänykyä päällimmäisenä on aina ollut ilo ja kiitollisuus – sekä itseäni että Niaa kohtaan.

Kuten tavallista, olen myös innoissani Nia-koulutuksen rakenteesta. Asiaa on paljon, päivät ovat pitkiä – ja kuitenkin liike ja teoria; tunteet, keho ja mieli otetaan kaikki huomioon tasapuolisesti. Arvioni on, että liikumme päivisin yhteensä ehkä nelisen tuntia – ja korkeintaan kaksi niistä “tavallisen” Nia-tunnin vauhdilla. Mitä syvemmälle Nian syövereihin matkaa, sen paremmaksi tulee myös siinä oman kehon kuuntelemisessa – harvemmin kukaan itseään piippuun vyökoulutuksen aikana vetää, vaikka sulateltavaa riittää pitkäksikin aikaa sen päätyttyä.

Diskopallo-hetki kesken palauttavan lattialiikkeen. © Laura Hellsten

Diskopallo-hetki kesken palauttavan lattialiikkeen. © Laura Hellsten

Nia Blue Belt jatkaa siitä, mihin Nia White Belt jää. Siinä missä valkoinen vyö keskittyy aistimuksiin ja kehollisuuteen, sininen vyö antaa mielelle purtavaa. Blue Beltin kolme keskeistä teemaa ovat relationship, communication ja intimacy. Vyökoulutus tuo huomion ei enää pelkästään siihen, mitä tiedämme kehostamme ja miten käytämme sitä, vaan myös mitä tiedämme mielestämme, ja miten valjastamme sen käyttöömme. Henkilökohtaisesti minusta tuntuu tällä hetkellä siltä, kuin mieleni sidekudos olisi saanut kunnon hieronnan ja toimii siten kokonaisvaltaisesti paremmin. Nian myös mielentason työkalut ovat helposti arkeen sovellettavia, ja niiden avulla voin tarkastella sekä yksityisiä että työhöni liittyviä asioita.

Asia joka jotenkin teki minuun vaikutuksen tällä sinisellä koulutusviikolla oli myös turvallisuudentunne, jolle Nia ja Ann kokemani perusteella luo vankat perusteet. Kuulin sanan safety useasti tuntien temmellysten yhteydessä, ja samalla kyseessä on jostain tuntitohinaa suuremmasta. Koulutuksen ilmapiiri on selkeän kommunikaationkin kautta sellainen, että se luo tilaa itsekullekin tulla omana itsenään, olla oma itsensä. Tunteille annetaan tilaa, mutta niistä ei tule tulvaa joka vie kaiken mennessään. Toisten kunnioittaminen on käsin kosketeltavaa, ja osallistujat jakavatkin toisinaan hyvin henkilökohtaisia juttuja kaikkien kuullen.
Tästä huolimatta Niasta ei missään vaiheessa tule mitään ryhmäterapiaa, sillä kapteeni luotsaa tarvittaessa taitavasti miehistönsä aina asian äärelle uudestaan. Upeaa on myös se hyväksyntä ja tuki, jonka koen ryhmän antavan jokaiselle, joka itsestään jotain kertoo – tai jättää kertomatta. Olen viime aikoina useammin kuin kerran ajatellut, että suvaitsevaisten, leikillisten, terveiden yhteisöjen kasvattaminen toden totta voikin alkaa tanssilattialta. Huisia on se, että koulutuksen jälkeen kaikki palaavat tahoilleen, ja pääsevät tuomaan oppimaansa oman elämän kentälleen. Uskon vakaasti siihen, että maailma sittenkin on muun muassa tämän takia vähän parempi paikka.

Yhteisöllistä riemua tanssilattialla. © Kalle Ketola

Yhteisöllistä riemua tanssilattialla. © Kalle Ketola


PS – riemastuttavaa on se, että usein havahdun noin 9 kuukautta vyökoulutuksesta sisäistäneeni jonkin sen aikana tehdyn tärkeän havainnon. Katsotaanpa mikä nousee pintaa maaliskuussa 2017…

PPS – tuntini jäävät täten kesätauolle. Palaan ohjaamaan elokuun puolessavälissä, ja kotisivuillani onkin jo osittain tietoa tulevasta, jos sellaista kaipaat. Iloista keskikesän juhlaa, ja aurinkoista kesää!

 

Terveisiä 5 stages -koulutuksesta: Nia teki sen taas

Nia-5-Stages-Jan-Jensen

Nia 5 stages kuvakielellä. Kuva: Jan Jensen

Onhan tämä koettu aiemminkin: toiveikkaat odotukset Nia -koulutuksen suhteen ja jälleennäkemisten iloiset perhoset pyörimässä vatsanpohjassa. Maanantaina olin tulevasta Nia 5 stages-koulutuksesta jo niin tohkeissani, että olin hilkulla toivottaa oppilailleni iloista loppuviikkoa ja kertoa että olin matkalla viikonloppukurssille. Jos viikonlopuissa on uudellensyntymiseen taikaa, olen tainnut kokea niitä kourallisen ihan muutamassa päivässä.

Matkustin säkenöivässä seurassa Turusta Tukholmaan maanantai-iltana, ja Tukholmasta Skoonen Höganäsiin tiistaina. Vasta kotimatkalla eilen tulin katsoneeksi karttaa ja tajusin miten etelässä tulikaan käytyä – ilmankos kesä tuli vastaan kukkivine syreeneineen ja keltaisine rypsipeltoineen. Aistit taisivat aueta jo matkailusta.

Saavuimme Jonna Beldtin Nia Studiolle etuajassa, ja saimme siis rauhassa hiplata Soul Of Jivan ihania tanssivaatteita (jep, jotain tarttui mukaankin).

 

13248355_10153605011066439_791195076455828562_o

Nia Studion tilpehöörinurkka. Kuva: Laura Hellsten

Noin muuten oli käymässä vähän samalla tavalla kun usein elokuviin mennessäni: siinä vaiheessa kun liput ja popkornit on ostettu olen tavallaan jo unohtanut että kokemukseen kuuluu vielä se elokuvakin. 😀

Kurssi alkoi epävirallisesti Debbie Rosaksen pitämällä tiistai-illan Nia-tunnilla, ja sen ollessa ohi tuntui melkein siltä kun olisin voinut lähteä kotiin. Debbiellä on nähtävästi uusi rutiini työn alla ja siinä yhdistyy toden totta se music, movement & magic, mikä Niassa on ainutlaatuista. Iholle jäi afterglow, jälkihohto, joka oli aistittavissa miellyttävänä latautumisena, lähes sähköistettynä tietoisuutena eri kehonosista. Nimensä mukainen Ultimmmate Nia experience, vai? Jotain sen kaltaista.

After Debbie's class in Höganäs

Henkilökohtaista Nia-historiaa vasemmalta oikealle: Laura Hellsten, eka oma opettajani. Ann Christiansen, vakiokouluttajani. Debbie Rosas, Nian perustaja ja kehittäjä. Ja minä, tyylilleni tunnollisena pirskahtavan hikisenä 😀 Kuva: Laura Hellsten

Keskiviikko ja torstai olivat täysiä kurssipäiviä kahdeksasta kuuteen. Käytäntö ja teoria, henkilökohtaiset kokemukset ja avoin oppimisympäristö nivoutuivat taas upeasti kokonaisuudeksi jota oli helppo ja innostava seurata.

5 stages -ohjelma itse on yksinkertaisuudessaan nerokas. Se perustuu ihmisen viiteen kehitysasteeseen jossa virtaava, vapaampi liike muuntuu ryömimisen, konttaamisen ja kyykyn eli seisomisen kautta kävelyksi. Tuntikonsepti on musiikiton, ohjeistukset selkeitä ja sisältö jälleen kerran muokattavissa jokaisen ainutlaatuisten tarpeiden mukaan. Muoto säilyy kerrasta toiseen, vaikka painotus tai teema vaihtelee aivan kuten Niassakin.

Jotenkin tuntui siltä, että olimme tässä Niankin ytimen äärellä. Siinä missä Nia kutsuu aistien tanssiin ja leikkiin musiikin avulla, 5 stages keskittyy somaattisen kokemuksen voimaan. Hiljaisuudessa ja pehmeän ohjauksen avulla huomio ohjautuu kuin itsestään omaa kehoa, omaa tekemistä kohti. Tilaa omalle kokemukselle on runsaasti ja perusNia-tunnista ratkaisevasti eriävällä tavalla. Lähin liikekokemukseni on Fuegolla kokemani taitavasti ohjatut Yin Yoga -tunnit. 5 stages on vaan dynaamisempaa, ja vapaampaakin, hitusen (huomio, sinä liiallisesta vapaudesta ahdistuva: saat kyllä tarpeeksi suuntaa antavia ohjeita tunteaksesi itsesi tälläkin tunnilla turvalliseksi).

13260144_10153931617493145_7187331302900775448_n

Koulutustilanne päällä. Debbie Rosas keskellä kuvaa turkoosissa housuissa. Kuva: Ann Christiansen

Debbie Rosaksen olen tavannut koulutustilanteissa joitakin kertoja; tätä ennen Hampurissa vuonna 2006, Portlandissa vuonna 2010 ja Lontoossa vuonna 2013. En voi sanoa olevani henkilökohtaisesti hänen kanssaan mitenkään läheinen, vaan tosiasia on kuitenkin tämä: hänen elämäntyönsä Nian ja 5 stages -ohjelman parissa on huimaa, ja tunnen häntä kohtaan sekä suurta kunnioitusta että kiitollisuutta.
Kaiken hehkutuksen lomassa koen tässä yhteydessä tärkeää todeta, ettei kyse ainakaan omalla kohdallani ole minkään asteen henkilöpalvonnasta. Nian kehittäjän ihmisyys ja inhimillisyys tulevat toistuvasti näkyviin eri tavoin, ja hyvä niin. Tässäkin tapauksessa on viisaampaa katsoa sormen osoittavaan suuntaan kun jäädä tuijottamaan osoittavaa sormea, vaikka osoittaja fiksu ja filmaattinen onkin. 🙂
Se, mitä sieltä osoitetusta suunnasta sitten löytää, lienee yhtä henkilökohtaista kuin mikä tahansa muukin liikuttava kokemus. Jotenkin omani kiteyttää mainiosti ne kotimatkani varrella, Portsan Tuulenpesä-liikkeen ikkunasta bongaamani viisi patsasta nimeineen. Ne olivat Irrottautuminen omasta kuvasta, Yltäkylläisyys, Hyväksyminen, Luottavaisena sekä Heittäytyminen. Kas, siinä taas kasvua kerrakseen.

LauraAnnochMinna 5 stages

Ihana Laura, ihana Ann, ja ihana minä. Kuva: Jonna Beldt.

*
Kohta onkin jo seuraavan paikallisen Nia-seikkailun aika! Ann Christiansen vetää Nia Blue Belt -koulutuksen Turussa, Studio Moven rempatuissa tiloissa (entinen Mikaelin kirjasto). Täältä löydät koulutusviikon kaikille avoimet tunnit.

Olkoon voima, ja niin edelleen

Tähtitaikaa.

Tampereelta Turkuun tupsahtaessani kuljin kutakuinkin suoraan Kinopalatsin kello yhden Tähtien sota -näytökseen. Tai no, kodin kautta kylläkin ja pohtien jos tämä jo valmiiksi vaiheikkaan viikon jälkeen sittenkään oli hyvä ratkaisu. Oli se.

Jätän suosiolla elokuvan varsinaisen arvostelun siitä kiinnostuneille, mutta aivan yhtä elegantisti kuin uusin James Bond nostaa hattuaan menneisyydelle, niin tekee myös Star Wars: The Force Awakens. Hyvän ja pahan mustavalkoisen vastakkainasettelun sijaan tässä heräävään voimaan keskittyvässä kokonaisuudessa valokeilaan nousevat henkilöt ja elämänkohtalot. Kauniisti, koskettavastikin. Ja ennen kuin tästä teksistä sittenkin tulee se arvio jota en ollut kirjoittamassa: koin taas kerran elokuvateatterin pehmeällä penkillä oivalluksen.

Mietin, että jos ne (mielestäni merkityksettömät) vuonna 1999 ja 2000-alussa tehdyt Tähtien sota-osat olisivatkin jääneet tekemättä, ei tämäkään hanke ehkä tällaisenaan olisi päivänvaloa nähnyt. Olen toki nähnyt koskettavampia ja henkilökohtaisesti merkittävämpiäkin elokuvia, vaan juuri tähään elokuvakokemukseen liittyvä oivallus nivoutuu viimeaikaisiin keskusteluihin ystävän jos toisenkin kanssa.
Olemme pohtineet elämän suuntia ja Isoihin Asioihin – työhön, arkeen, parisuhteeseen – liittyviä kysymyksiä. Pintaan on noussut epäilyjä oman osaamisen, valmiuden tai luovuuden suhteen; syynissä ovat olleet sekä mahdollisuudet, velvoitteet ja valinnat. Toiveet ovat kohdanneet todellisuuksia, oletukset totuuksia. Lähestyvä vuodenvaihde kutsuu kai jollain tapaa tekemään tilinpäätöksiä menneen suhteen, asettamaan uusia tavoitteita tulevalle. Jotenkin tuo Tähtien sotaan liittyvä oivallus tuntuu kaiken tämän keskellä lohdulliselta ja maanläheiseltä: kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle tai tyydyttävän täydellistä saadakseen olla olemassa, saadakseen syntyä. Kaikella on paikkansa ja ellei, on todennäköistä että paikka hahmottuu ajan kuluessa, pölyn laskeutuessa.Tai, kuten Clarissa Pinkoa Estés toteaa Untie the Strong Woman -audiokirjassaan:

Getting each thing done imperfectly is often far more blessed to someone else, than us putting off completely the thing because it is not yet perfectly perfect.

Tehty palvelee jotakuta jo itsessään, täydellisyyden tavoittelu estää ehkä jo ensimmäisen askeleen. Taidan samalla tässä muistuttaa itseäni omasta trial-error-menetelmästä esimerkiksi musiikinteon suhteen – tietyt asiat eivät selviä kuin kokeilemalla, ja harvemmat ne ovat kertoheitolla valmiit ja täydelliset. Vahingot ja epäonnistumiset ne vasta ponnistuslaudan muodostavatkin, kun niiden jälkeen uskaltaa taas leikkiin ryhtyä. Rohkeutta ja valoa loppuvuoteen ja sen pyhiin itsekullekin!

*

Aina voimasta puheen ollen muistelen Tai Chi-treenejäni Rein Siimin johdolla vuosina 2006-2009. Muistikirja johon tein muistiinpanoja treenien yhteydessä tehtyjen visualisointien ja meditaatioiden jälkeen tai miniluentojen aikana kuuluu edelleen sieluni aarteisiin. Niissä puhutaan paljon juuri voimasta ja sen käytöstä. Kaikin voimin eteenpäin, sanoi Rein usein, ja niinhän se on. Välillä voimat riittävät kananmunan keittämiseen, väliillä maratoniin. Eikä noita keskenään ole tarkoitus vertailla ja mitata – todetaan vain että voimaa käytti kun sitä käytettäväksi oli suotu.

Ensi viikolla lähdemme ihme ja kumma taas kohti valoisampaa vuodenaikaa ja Dakinian ohjaukset ovat joulutauolla. Tanssimisiin taas tammikuussa 2016 – luvassa uusia rutiineja joiden seurassa itse vietän aikaa kömmähdellen ja siten koordinaatiokykyäni jälleen kasvattaen. ♥

Messujenjälkeinen maanantai

Aurakuva, mietelause, ihanan Mithu Oy:n korvikset.

Aurakuva, sokkona matkaan poimittu mietelause, ihanan Mithu Oy:n korvikset ja Nia mainittu TS:n etusivulla. 😉

Ohi on!
Tai toisin sanoen, vietin viikonlopun Turun messukeskuksessa loisteputkien valossa ja ihmishälinässä. Kuten totesin jossain aiemmin, en ole varsinainen messu- tai massaihminen. Koska kuitenkin olin osa a) mukavaa tiimiä – kiitos eritoten Carinalle ja lvingroomin Lauralle ja Karrille, b)  messuilla jo toista kertaa ja c) isäni tytär (pölisen halutessani tuttavallisesti ihmisen kuin ihmisenkin kanssa) kokemus oli loppujen lopuksi enemmän kuin mukava. Osastomme oli viimevuotista hieman isompi joten meilläkin oli nyt tilaa istua ja olla, vetäytyä hieman kauemmaksi ohikulkijoista tai astua lähemmäksi jos siltä tuntui. Edellinen messukokemus tarpeeksi tuoreessa muistissa lähtökohtanikin oli hieman eri: ei minun kaikille tarvitse olla olemassa. Luotin siis siihen, että kohtaan ne ihmiset joiden minun kuuluu kohdata ja kyllä niitä kohtaamisia kohdalleni osuikin. Hienoja keskusteluja elämästä ja arvoista ja osaamisesta. Osaava Nainen ei ehkä ole messuista hipsterein, mutta sillä taitaa olla sydän.

Iloa viikkoosi!

*

PS.
Ilokseni huomasin myös, että Nia alkaa olla jo aika monelle tuttu – elleivät ole itse tanssineet, niin ovat ainakin jostain joskus lukeneet. Kolmen päivän ajan tein pienen iltapäiväpyrähdyksen A-hallista C-hallin Hyvinvoinnin Plazalle, jossa tanssitin ihanan pelottomia tuttuja Nia -naamoja ja joitakin uskaliaita uusiakin. Ellei messuvieraille muuta jäänyt Niasta mieleen, ni ehkä ainakin pehmeitä puhuva, iloinen ohjaaja. Sainpa sen viimeisissä sessioissani sanoiksin puettua: “Nia -ihmiset hymyilevät usein, mutta se ei tarkoita että Niaan tarvitsee tulla hymyssä suin – sinne voit tulla juuri sellaisena kuin olet.” 🙂

PPS. En väittele aurakuvan todenmukaisuudesta, mutta uteliaisuuttani otin sen tänäkin vuonna kun sen kerran viimekin vuonna kuvasin. Mielenkiintoista on se, että viime vuoden messuilla olin aikamoisen paineen alaisena (maalarikoulu+ohjaukset+messut+…), ja ainoa kuvassa näkyvä väri oli liekehtivä kirkkaanpunainen. Kuten ehkä on käynyt ilmi, tässä on tämän vuoden mittaan kirkastunut asia jos toinenkin – ja kas, aurakuvakin oli kirkkaampi, eläväisempi ja täynnä kokemuksiani komppaavia värejä. Tjaah. Mene ja tiedä! Tai, innostu mistä innostut. 😉

lvngroomin Laura ja Karri: sosiaalisen median osaajia. Kuva: Carina Gräsbeck.

lvngroomin Laura ja Karri: sosiaalisen median osaajia. Kuva: Carina Gräsbeck

Osastovilinää. Kuva: Carina Gräsbeck

Osastovilinää – meiltä sai nykäistä mietelauseen narusta, levähtää sohvallamme teekupin kanssa ja saada opastusta somen käyttöön. Kuva: Carina Gräsbeck

Niaa oranssilla matolla. Kuva: Lorna Koskela

Niaa oranssilla matolla. Kuva: Lorna Koskela

Messut alkaa olla paketissa, ja se ehkä näkyy naamoista. Kuva: Laura Johansson

Messut alkaa olla paketissa, ja se ehkä näkyy naamoista. Kuva: Laura Johansson