Havaintoja Turun Nia White Belt-viikolta

Onnittelut tuoreille White Belteille! Grattis till de färska White Belt-bärarna!

On Turun Nia White Belt-koulutuksen jälkeinen sunnuntai. Istun neliöterrassini puolivarjossa ja karistelen tuottajanrooliani kannoiltani hengitys kerrallaan. Punasin huuleni huvikseni ja osittain myös juhlan kunniaksi: perjantaina Hampuriin palannut valmentajamme Ann Christiansen viettää tänään, 9.6., syntymäpäiväänsä (grattis på födelsedagen, Ann! 💕).  Auringosta ja pitkästä työrupeamasta raukeana olen hyvillä mielin: koulutus, jota olen odottanut ja jonka eteen olen tehnyt töitä tavallaan edellisestä koulutuksesta lähtien, on paketissa. Kaikki osalliset vaikuttavat tyytyväisiltä, enkä tiedä jos voin tai edes haluan enemmän pyytää. 😊

Viides kokonaan käymäni ja neljäs tuottamani Nia White Belt oli omakohtaisesti sillä tavalla erikoinen, että siihen osallistui usea kanssani joko vuosia tanssinut tai vuosia sitten kanssani Nia-harrastuksensa aloittanut. Se, että saan olla mukana todistamassa heidän kasvua ja pieniä tai suuria ahaa-elämyksiä viikon aikana on ehkä kallisarvoisin kiitos jonka koulutuksen järjestämisestä voin saada.

Nia-koulutuksen nerokkuus piilee sen intuitiivisessa järjestelmällisyydessä: yksi asia johtaa toiseen mitä luonnollisimmalla tavalla. Oppimiskaari ja sisäistämisvauhti ovat välillä huikeat. Ero ensimmäisen ja viimeisen päivän välillä näkyy niin kasvoilla kuin ryhdissä, puhumattakaan siitä että monet kivut ja epämukavuudet – niin keholliset kuin mielen- tai tunnetasonkin – maagisen mystisesti voivat muuntua ja jopa kadota tyystiin viikon sisällä. “Ainoa” asia jota teemme päivästä toiseen on kehon ja aistimusten kuuntelu, tiedostaminen ja hyväksyminen – niin ohjatussa kuin vapaassa liikkeessä ja hiljaisuudessa, levossakin. Samalla saamme käyttöömme työkaluja joiden avulla muun muassa laajentaa liike-ilmaisuamme (8 stages of Free Dance), soveltaa Nia-liikkeitä tarpeisiimme (Nia 52 Moves: Learn, Move, Energize), tulkita ja kuunnella musiikkia mitä avaamammalla tavalla (Nia 8BC System) sekä katsoa arkeamme ehkä hitusen rakentavammin silmin (Dancing Through Life, Living Meditation, Life As Art). Ja joo, alleviivaan sanoja muun muassa.

Arvostan Nia-koulutuksissa myös selkeitä pelisääntöjä ja rakennetta, joka mahdollistaa sekä yhteisöllisyyden että yksilöllisen oppimisen. Tunteille on tilaa, ja niin on spiritillekin, eli sille omalle ainutlaatuisuudelle. Että tästä White Beltistä tuli juuri tällainen, on osallistujien summa. 😇 Allaoleva kuvakavalkaadi kiteyttäköön sen, mihin sanat eivät vielä tällä hetkellä riitä. Sen lisäksi, että sain viettää viikon Annin mainiossa seurassa ja (välillä oikein liikuttuneena) seurata Nia-taimieni kasvua, palasin omassa Nia-harjoituksessani taas lähtöruutuun ja ruokin kehotietosuuttani ja -hallintaani liiketeknillisiä yksityiskohtia hiomalla. Revähdyksen kokenut oikea pakarani ei ole kiukutellut kertaakaan viikon aikana, vasemman päkiän jumit ovat sulanneet, hartiat ovat taas laskeutuneet kaiken toimistotyön jäljiltä – ja niin on muuten äänenikin. Kuten sen olen kotisivuillani kiteyttänyt: kestävää kehitystä tukevat toiminnalliset valinnat voivat alkaa myös tanssilattialta. Jep. Tervetuloa Nian ihmeelliseen maailmaan.

Kiitos vielä kertaalleen kaikille kurssilaisille, vieraileville kertaajille, drop in-tunneille osallistuneille, ja käytännön asioissa auttaneille – sekä tietenkin Annille ja Nialle.💐 💕

Nia White Belt, Turku 1-7.6.2019:

Drop in-tunneilla piipahti viikon aikana ilahduttavasti vieraita. Vi hade många glada gäster på besök längs veckan.

Farkkupäivä – ja hölmöilyä Sir DanceALotin kanssa. Vi matchade varandra i jeans – och 14 år av mentor- och vänskap skapar utrymme för tönteri.

Nia-tekniikan lyönteihin voi tutustua myös istualtaan. Vi bekantade oss med “punches” det vill säga slag också sittande.

Tätä on tapahtunut aiemminkin: Ann näkee pitkät hiukset ja alkaa letittää niitä ennen tuntia. Det här har hänt förr: Ann ser långt hår och blir på fläthumör innan lektion.

Laura Hellsten toi aikoinaan Nian Suomeen – ja sointui tietenkin Tanssistudio All-Starin sohvatyynyjen kanssa täydellisesti tunneilla vieraillessaan. Fru Hellsten (f. Karanko) var den första Nia-läraren i Finland. Hon bjöd in Ann Christiansen att hålla White Belt till Åland första gången sommaren 2004.

Kun on arvovaltaisia vieraita käymässä, tulee itsekin käytyä uusissa paikoissa kotikaupungissaan. Sokoksen Walo-tornin näkymät olivat varsin huikeat. Snygga vyer från Walo i Wiklunds hörn då vi tog vår ärade gäst upp i höjderna!

Mun ja Riikan mukit mätsäävät. Vi har bra smak med Riikka. 😉

Nia-koulutuksen harjoitukset tapahtuvat välillä myös vaakatasossa.  I Nia jobbar vi med en härlig variation av kroppsliga övningar.

 

Yllätystempaus: ohjasimme yhden drop in-tunnin yhdessä, ja Annkin pääsi nauttimaan oppilaana olemisesta (vas. vieraileva tähti Hanna Uusiprosi ja oik. WB-kertaaja Riikka Wallin). Överraskningsmoment: en av kvällslektionerna undervisade vi tillsammans!

Valkotaululle piirtyy viikon aikana Nian kolmetoista keholäheistä periaattetta selitykseineen. Nia bygger på 13 principer som alla är djupt rotade i vår kroppslighet.

Viikon viimeisen Nia-tunnin jälkeen hymy on herkässä. Såhär glad kan man bli av Nia!

Ei taida olla toista lajia, jossa saatua vyötä tanssitetaan näin villisti ennen kuin se sidotaan vyötärölle. I Nia får vi faktiskt också ett fysiskt vitt bälte – som det såklart måste viftas på innan vi knyter det kring midjan. 

Lentävä lähtö VR:n kyydissä – ja juna pysyi aikataulussa ja Ann ehti lentokentälle ajoissa (aivan kuten oletinkin). Ensi kertaan! Nytt för i år: tåg till flygplatsen! På återdansande, fina Ann.

 

Sir DanceALot ja tiaraan tykästynyt tuottaja. On helppo hymyillä kun kaikki meni niin hyvin. Erityiskiitos myös Tanssistudio All-Starille jolta saimme ihanan salin lainaan. Det är lätt att le då allt gick så fint och bra. Kanske det blir mer Nia på All-Star i höst!

 

—

PS. Studio Fonin maanantaitunnit Turun Nahkurinkadulla vielä 10., 17. ja 24.6. klo 18.15-19.30. Drop in, kuten tavallisesti!

PPS. La 15.6. tuomme toistamiseen Eija Raitalan ja Hanna Uusiprosin kanssa Nia-maratonin Kuopio Tanssii ja Soi-festareille. Tervetuloa koko päiväksi tai osioon – lisätiedot täältä.

 

 

 

 

 

Terveisiä toipilaalta: Mikä on toiminnallisen kehon mitta, muoto ja malli?

Niassa keho, mieli ja tunteet sekä henki ovat yhtä.

Mun piti olla viikonloppuna koulutuksessa. Toisin kävi.

Ehdin jo miettiä että hyvin on vastustuskykyni hoitanut hommansa taas jo vuoden verran. Viimeksi olin sängyn omana vuosi sitten heti joogafestareiden jälkeen, ja kipeämpänä kuin aikoihin. Ei ehkä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta siihen verrattuna tän vuoden versio vaikuttaa varsinaiselta kevytsellaiselta – vaikka tunteja ja menemisiä pärskimiseni ja lepotarpeen takia peruinkin.

Makoilun (ja okei okei, muutaman Netflix-sarjan) lisäksi olen mennä viikolla lähinnä lueskellut. Kuten olen hokenut tunneillani vastikään: kun keho on väsynyt, rasita mieltä; kun mieli on väsynyt rasita kehoa. Ja, lisättäköön tähän nyt vielä varmuuden vuoksi ja rautalangasta väännettynä: kun kummatkin on väsyneitä, lepää.
No, joka tapauksessa.

Luin ajatuksella Jukka Harjulta saamani uutiskirjeen*, jonka otsikko oli Nia-ohjaajalle nannaa: Pakara – Pelkkä ulkonäkötreeni tuhoaa terveyden – Treenaa näin. Uutiskirjeessä kyseenalaistettiin eristettyä, vain tiettyyn kehonosaan kohdistettua, ulkonäkölähtöistä treeniä ja neuvottiin miten käyttää kehoa kokonaisvaltaisesti jotta tasapainoinen toiminnallisuus säilyisi. Ilahdun jokaikinen kerta kun (ainakin näennäisesti) valtavirtaan kuuluvalta suunnalta hurrataan kokonaisvaltaisuuden nimissä ja pyritään parempaan, ei nopeampaan, rankempaan tai trendikkäämpään tapaan treenata (ja palautua). Tuuletin sisäisesti, kun paljon rakastamani kävely mainittiin oivana koko kehon huoltona.

Naamakirjassa eräs ystävä taas oli jakanut joogaa tarkastelevan artikkelin, jossa todettiin että ulkonäköjooga – notkeat nuoret näyttävissä asennoissa upeissa maisemissa – on vienyt huomiota pois joogan syvemmästä olemuksesta, mikä on saattanut tehdä lajista taviksille ehkä turhankin vaikeasti lähestyttävän ja antanut joillekin siihen taipuvaisille taas uuden mahdollisuuden toistaa no pain, no gain -harjoittelua hampaat irvessä. Onneksi tiedän myös että esimerkiksi lähipiiristäni ja yhteistyökumppaneista löytyy nimenomaan joogan kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta puhuvia ja oppejaan henkisyydestä tinkimättä käytännönläheisesti ja  taitavasti soveltavia opettavia.

Silmiini osui myös hyvinkin ajankohtaiselta tuntuva juttu myötätunnosta aktivismina. Thich Nhat Hanhin perustamassa Plumvillagessa asuva munkki Phap Dung puhuu haastattelussa itsetuntemuksen ja myötätunnon roolista sekä tukemassa että ylläpitämässä mielen- ja maailmanrauhaa. Taas kerran toiminnallisuutta ja ulospäin suunnattua toimintaa tuetaan sisältä käsin.

Rupesin tässä vaiheessa miettimään toiminnallisuutta vielä filosofisemmalta suunnalta, ja puhalsinkin siten pölyt kirjahyllystäni löytyvästä Kimerer L. Lamothen Why we dance -kirjasta. Siinä tarkastellaan tanssia ja liikettä elinehtona ei pelkästään fyysisen toiminnallisuuden, vaan myös muun muassa yhteisöllisyyden, eettisyyden ja myötätunnon kannalta. Kuulemma olemme jo lajina ja hermostomme kautta sellaisia, että virittäydymme – joko tiedostamatta tai tiedostavammin – toistemme aaltopituudelle nimenomaan liikkeen ja liiketulkinnan kautta. Eläimellistäkö? No, mitä muutakaan? Nisäkkäitä monien muiden lomassa me kaksijalkaisetkin.

Lamothe kyseenalaistaakin Why we dance -kirjassaan tapaa ylistää luettua ja kirjoitettua ja sen varaan lähes poikkeuksetonta tukeutumista samalla kun kehokieli, aistimukset/aistilliset kokemukset, tai vaistonvarainen liike (kuten asennon korjaaminen, tai haukottelu) ja kehollinen ilmaisu edelleen usein luokitellaan tavalla tai toisella toissijaisiksi; toisinaan taiteeksi, usein jopa sivistymättömäksi. Kielellinen ilmaisu tai kuvaus kun on tästä huolimatta poikkeuksetta aina (vain) tulkinta jostain aistillisesti koetusta.

Tuntuukin siltä, että toiminnallisuuta on mahdotonta rajoittaa vain kehoon. Entä tunteet ja mieli, hengestä nyt puhumattakaan? Mielenkiintoista on myös että edellämainittujen lisäksi toisistaan erotellaan myös liikunta, liike – ja eläminen. Eikö voisi yksinkertaisuudessaan väittää, että elän, siis liikun? Tai, liikun, siis elän. Tai vielä toisin sanoen: elinvoima liikkuu minussa, siis elän.

Virtuaalimaailman vallatessa yhä suurempaa maaperää salakavala tapa, jolla yhä enenemissä määrin sosiaalisen median(kin) ja jatkuvan uutisoinnin kautta opimme reagoimaan nopein sanoin, aiheuttaa jatkuvaa pintakuohuntaa ja pitää vaivatta yllä käsitystä siitä että kaikki on loogisesti eli järjellisesti eli verbaalisesti eli korvien välissä ratkaistavissa. Turhankin moni asia leviää kulovalkean lailla. Silkkaa järjettömyyttä, sanon minä – ja kyllähän se ympärillä näkyykin. Toiminnallisuuttamme uhkaa niin eritasoiset ympäristöasiat kuin vieraantuminen sekä itsestä, kanssaihmisistä että kokonaisuudenkuvasta, puhumattakaan siitä mielestäni periaatteessa terveestä reaktiosta kiihtyvään (työ)tahtiin: sairastuminen ja uupumus.

Kuten olen ehkä aiemmin maininnut, Nia-harjoitukseni ja käymäni Nia White Belt oli yksi tärkeimpiä tekijöitä palautumisessani ja eheytymisessäni, kun itse loppukesästä 2006 paloin loppuun ja masennuin.

Runsaat puolitoista vuotta sitä ennen, liikunta oli omassa elämässäni Nian myötä vihdoin saanut muodon jossa oli tarpeeksi hauskuutta, äksöniä ja kokemattomammallekin ryhmätuntiliikkujalle helposti omaksuttavia liikkeitä innostuakseni lajista. Nia White Belt -koulutus puolestaan paljasti minulle täysin uuden lähestymistavan olemiselle, antoi pohdiskelevalle mielelle pureskeltavaa – ja, kuten myöhemmin kävi ilmi, työkaluja ja toivoa joutuessani edellämainittuun kokonaisvaltaiseen elämänkriisiin.
Tiesin myös masentuneena, että liike teki(si) hyvää. Sain sen myötä joko taukoa mustasta mielenlaadusta tai tilaisuuden tuulettaa myös vihaisempia tunteitani. Yhteisö ja yhteisöllisyys jotka kasvoivat säännöllisesti ihmisten kanssa yhdessä liikkumisesta tuki minua ehkä enemmän kuin olen ymmärtänyt. Olin osa sekä Nia- että tai chi-verkostoa, vaikka hyvin harvan kanssa suoraan tilannettani puinkaan. Ehkä sillä virittäytymisellä toistemme aaltopituudelle, josta Lamothekin puhuu, oli näppinsä pelissä? Tiedän omalta kohdaltani vain sen, että työkykyni säilyi, ja pikkuhiljaa palasi sekä elämänhalu että luovuus.

Entä siitä toiminnallisen kehon mitasta, mallista ja muodosta? Yksinkertaisuudessaan voinee olettaa, että toiminnallisuus tarkoittaa eri ihmisille eri tilanteissa eri asioita. Eri ammateissa, elämäntilainteissa ja olosuhteissa tarvittavat mallit, muodot ja mittasuhteet vaihtelevat. Ehkä pohjimmiltaan kyseessä on kyky ja mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omaan arkeen ja elämään toivomallaan tavalla. Toiminnallisuus saattaakin parhaimmillaan olla sitä saumatonta yhteistyötä kehon, mielen, tunteiden ja hengen välillä. Toisin sanoen: sinunkauppojen tekeminen itsensä kanssa kannattaa aina. Se ei ole aina nättiä, eikä helppoakaan – useimmiten kuitenkin vaivan arvoista, ellei peräti hengen pelastavaa.
Tästä tuleekin mieleen: satuin muuten toipilaana katsomaan YLEltä myös Aino Sunin Ei koskaan enää-dokkarin räppäri Mercedes Bentsosta. Vaikkei musiikkigenre ole minulle sinänsä se tutuin, vaikutuin Linda-Maria Roineesta persoonana ja artistina. Useammin kuin mitä uutisoidaan, joku löytää kaikesta huolimatta paikkansa tästä maailmankaikkeudesta ja käyttää ainutlaatuisuuttaan hyvän ja rakentavan puolesta. Siinäpä sitä toiminnallisuutta kerrakseen.

Hyvää viikonalkua itsekullekin ja, rohkenen sanoa,
tanssimisiin taas.

Minna

*

PS. Tätä tekstiä on kirjoitettu päikkäreiden välissä, välillä myös vaakatasossa.
Henkilökohtaisen toiminnallisen kokonaisuuden puolesta puhunee sekin, että jos keho on väsynyt osaan tätänykyä harmituksen aallokoissa useimmiten kuitenkin aina valita miten suhtaudun esimerkiksi flunssaan (eli käyttää ajatusvoimaani, mieltäni). Joskus se on helpompi kuin toisinaan.

PPS. Oikolukiessani kirjoitusta, isäni lähetti sattumalta linkin oheiseen videoon, jolla uus-seelantilainen rugbyjoukkue tuulettaa voittoaan haka-esityksellä (haka on maorien perinteinen tanssi). Välillä mietin miten erilainen maailma olisi, jos kaikilla tunneilmaisuillamme olisi selkeät ja sallitut fyysiset kehykset, vaikka sitten koreografian muodossa. Sitten ajattelen että jumantsukka, jatketaanpa hommia, hoi Nia-lähettiläs.

PPPS. Joogafestareilla tulimme muuten hyvin juttuun aikidoseura Aikicirclen edustajien kanssa. Saamme toivottavasti jossain vaiheessa lähitulevaisuutta jonkinsortin yhteistyötä aikaan.

PPPPS. Helsingissä on muuten taas Nia-maraton parin viikon kuluttua! Siitä sitä toiminnallisuutta tukevaa treeniä koko päivän verran – tai sen yhden tunnin ajaksi, mikäli se passaa sulle paremmin.

*En muuten saa mitään etuja mainitsemalla tekstin toimijoita tai artikkeleita. Olen esimerkiksi Natural Bootcampin uutiskirjeen tilaaja, koska minusta on kiinnostavaa ja opettavaista miten muut kehomenetelmiä opettavat puhuvat kehosta ja harjoituksesta. Kaikki Nia-matsku on aina englanniksi, joten suomenkielistä kehollisuuteen liittyvää sanastoa on kiva kehittää näinkin.

Mitä! Oisko Nia sittenkin jo valtavirtaa? 😀

Pakko muuten vielä sokerina pohjalle lisätä lainaus Jamie Samsin Dancing the Dream-kirjasta:

Any time that we refuse to feel what we are feeling, we use vast amounts of life force. All mental assessments or inaccurate assumptions stop the effortless flow of emotion that belongs to us as human beings. Allowing ourselves to feel the full range of emotions, without necessarily acting on them, is healthy. As we clear ourselves by releasing our wounds and the reactive emotions that come up when we feel hurt again, the energy-in-motion is recycled. We don’t get stuck in deying our will or in refusing to feel. When we hold on to feelings stuck in past wounds, they sour our attitudes and inhibit any kind of healing flow or emotional growth.
/…/ We cannot encounter the magic in life if we do not feel and acknowledge our emotions. If we are allowing our emotions to flow, we will feel wonder when it happens, and we will know that miracles are possible. We blind ourselves to possibilities every time we make a firm decision that life on planet Earth cannot offer certain experiences.

Olkoon liike siis lääke vastedeskin.

Ensimmäinen White Beltin jälkeinen aamu

Satuin loppukeväästä joitakin vuosia sitten ensimmäistä kertaa Rosen-hoitoon ja koin parantumisen ihmeen vasemmassa lonkassani. Lonkkaparka oli vuosikausia pitänyt kovaa ääntä tehdessäni vähänkään isompia avaavia liikkeitä ja hoidon myötä jotain selkeästi suli. Jaloistani tulivat niin eloisan levottomat, että jouduin jonkun aikaa tekemään pitkiä päivittäisiä kävelylenkkejä antaakseni niille tilaa purkaa vastalöydettyä voimaansa. Käveleminen vahvisti myös kokemustani ja mielikuvaa siitä, että minulla on lupa kulkea omaa polkuani omaan tahtiin.

12. kesäkuuta 2015 on ensimmäinen Nia White Belt -koulutuksen jälkeinen päivä. Heräsin paljon olettamaani aikaisemmin vaikka päivät olivat pitkiä ja ehkä erityisen intensiivisiä myös tuottajanroolini takia. Monia asioita pyörii mielessäni, ja ennen kaikkea nousee aistimuksina kehostani. On kulunut tasan 10 vuotta omasta ensimmäisestä valkoisen vyön koulutuksesta.

Tuntuu merkitykselliseltä, että edelleen löydän Niasta niin paljon iloa, voimaa ja hyvinvointia. Tuntuu merkitykselliseltä, että olen viettänyt kymmenen vuotta juuri tämän harjoituksen ja lajin parissa; että jokin on kutsunut minut sen pariin yhä uudestaan vaikka olen välillä ollut sekä väsynyt että tympääntynyt, kipeäkin. On ollut hienoa seurata miten edelleen melko nuoren lajin koulutus kristallisoituu, miten paljon tietoa ja osaamista jo yhden Nia-tunnin takaa löytyy, miten myös lempikouluttajani Ann Christiansen on kehittynyt vuosien mittaan. Kurssin järjestäjänä on upeata nähdä miten paljon se antaa osallistujille riippumatta siitä kuinka monta kertaa he ovat koulutuksen jo kokeneet, ja varsinkin kun he ovat ensikertalaisia jotka olettavat tulemaan “vain” tanssimaan viikoksi. Nia on niin paljon muuta kun musiikin tahdissa heilumista, vaan musiikin tahtiin heiluminen saattaakin olla tarvittava sysäys kohti Nian ja oman itsen ydintä.

Menneen viikon aikana on ollut erityisen huvittavaa ja samalla kiitollista huomata että henkilökohtaisella tasolla olen vuoteen 2005 verrattuna siirtynyt paljon enemmän tekemättömyyttä kohti tekemisen sijaan. Ensimmäisen koulutusviikkoni jälkeen läsnä oli paljon vapaatanssia, paljon askelten oppimista sekä uudenlaiseen musiikinkuunteluun totuttelemista; tuntien suunnittelua, ohjaamisen harjoittelua. Tein tuolloin edelleen tapani mukaan myös hyvin järkiperäisiä valintoja ja ratkaisuja varsinkin sydämen asioissa, ja vuosi Nia-koulutukseni jälkeen olinkin jo burn-outin kourissa. Niin myöhään kun viime syksynä huomasin viimeistenkin energeettisten haavojen noilta ajoilta vihdoin umpeutuneen, ja koko tämän ajan Nia on ollut mukana kuvioissa. Fake it til you make it, ja johonkin olen tosiaan tainnut päästä – en perille, mutta mielenkiintoiselle matkalle.

Ja ainiin, niistä ihmeparantumisista! Olen tässä kevään mittaan pohtinut, että periaatteessa kuuluisi olla mahdollista hiljentää myös oikean lonkkani naksutus kun se kerran vasemmastanikin katosi. Olen ollut myös toiveikas sen suhteen että osaisin itse olla osallisena eheytymisessä, etten välttämättä tarvitsisi kenenkään muun käsiä kehollani oivaltaakseni mistä kiikastaa. Nähtävästi sitä saa mitä tilaa: White Beltin toisena päivänä vietimme aikaa Nian perusaskeleen parissa. Heel lead, kantapää johtaa. Yhtäkkiä tajusin minulle uuden ulottuvuuden askeleessa ja miten olen sitä lähestynyt kaikki nämä vuodet. Sisäistäminen johti jalan rentoutumiseen, mikä johti pohkeen ja säären rentoutumiseen, mikä johti reisien rentoutumiseen – ja kun huomasin osaavan olla jännittämättä takapuoltani, oikea lonkka lakkasi valittamasta. Nyt: entistä enemmän läsnä jaloissani, entistä enemmän rakastavasti läsnä elämässä.
Ihmeellisiä ovat Nian tiet.

Iloista kesää sinulle, ja tanssimisiin taas!

*

Nia White Beltin avoimilla tunneilla käy kaikenikäisiä ja kokoisia.

White Belt on tanssia täynnä – ja niin paljon muutakin. Kuva: Maria Sundström

Kymmenen vuotta rinnakkain Nia-polulla – kouluttaja Ann Christiansen ja minä.

Kyllä, White Belt tuo valkoisen vyön. 🙂

Tuoreet Nia White Beltit Turun Studio FONissa. Onnea matkaan!