Closing 2019: When a burden is gone

I don’t make New Year’s resolutions.

Also, as I turned 40 in June, I, inspired by the Mayan calendar, spent some time backtracking my life all the way to 2006 and back. As our Gregorian timeline currently invites us to get excited about a new decade, I remain calm. Honestly: been there, done that.


Chance – or synchronicity, as I prefer to call it these days – introduced me to the Mayan calendar in 2005, just weeks before my first Nia White Belt training in June. You can imagine my reaction, when the very same calendar was referred to during the intensive. All things seemed to align, in a most welcome of ways.


As I last summer recapitulated the previous thirteen years of my life, I realized that many of the most transformative events of my adult life so far were in tune with that mystical, magical calendar, that talks about 13 Moons and a parallel system of 260 days called the Tzolkin. The Tzolkin consists of twenty 13-day “wavespells”, each with their theme and their questions to face and reflect. My last name, Aalto, is the Finnish word for wave. I’m amused.


The 13 Moon calendar – adapted for a modern age by people who were/are fascinated by its mystical poetry and intuitive logic – celebrates its new year on July 26, when Sirius and the Sun originally were aligned in the horizon at dawn. In all honesty’s name, it feels somehow more life-affirming to celebrate the threshold of New in the midst of abundance (in both light and nature), rather than from the most scarce of circumstances as we – at least in the Northern Hemisphere – are doing now. Yes, so we have turned back towards the light – but the journey from here to bloom is still a lengthy one.

Each of the 13 Moons also have a tone, a number, associated with them – and with that their own theme of 28 days. Curiously enough we’re now a bit more than halfway into the Sixth, Rhythmic Moon – which is all about getting organized and finding the personal rhythms, habits and actions that sustain, empower, nurture and fuel us further into the year. Does not sound too far fetched from what many are up to in general this time of (the Gregorian) year, does it?


What I find most enchanting with comparing different ways of tracking time, is how irreversibly they affect my thinking and perception of reality. “2019” is no more (or less) true or real than any other way of labeling our orbit in deep space – and I love being aware of that. It tingles my imagination, and the parts of me that are more than comfortable with mystery.

That said, I know all too well also how liberating it can feel to get to switch years in the midst of the dark, and 2020 is somehow a particularly handsome number. Hence, in the name of that doubled double digit and the organizational aspects of the current Rhythmic Moon, I took a look at some body-mind-emotion-spirit-highlights from the year so many call 2019 and listed them below.

In case you feel done reading, let me conclude by highlighting a lovely, lovely interview with the fabulous Liz Gilbert, where she tackles the important subject of The Art of Being Yourself.
With what feels like a whisper from the future, here’s a quote from it:

Any talent, that you have and that you do not use, becomes pain.
Any wisdom, or insight, that you do not share, becomes pain, too.

Well, that is an interesting theory.


And by the way, regarding the burden I mentioned. Once upon a time, there was something that I carried with me for thirteen years straight. Then, suddenly as lightning from a clear sky, I, from one sunny noon in August this year on, no longer did.

I’m still getting used to the freedom, and the possibilities it brings. My faith in the age of miracles is strong.

Until next time,


After a BEAST experience with Debbie in Gothenburg in Sweden in October.


I have learnt to relax into the ball of my foot when stepping (back) onto it. Ann Christiansen’s Ride-routine has played a major role in this very healing and empowering experience.

I have learnt to engage a bunch of gluteal and thigh muscles, so that they support some deeper muscles that I tore in an unaware sidekick some years ago. Love the cooperation that happens in that area of my body now.

I have learnt, that I’m flexible, agile, mobile, strong and stable past my expectations. Getting to experience the Move IT 2 -format through an impromptu BEAST-session during the Evolution Event in Gothenburg, Sweden, was a dream come true. I don’t know when I’ve sweated as much as I did then, and yet I was simultaneously supercharged. Kelle Rae Oien, you ROCK!


A few examples of how I remain sane these days:
* learning/teaching Nia choregraphy – for coordination and memory
* planning and execution of Nia year/website/flyers/blogs – organisation, information, attention to details
* 5 stages, every morning
– igniting the connection between mind and body from the start
* short & simple yoga/qi qongpractices – calms the mind, centers the breath
* using my hands – utilizing surplus thought energy, concentrating
* painting, making music – form and freedom, control and “mistakes” (accidental clicks!)
* the Maya calendar – logic and mystery
* journaling – understanding my own mind
* limited usage of electronic devices – whenever I leave home, I’m basically offline. All my devices either require wi-fi, or are without web access in the first place.

To this, I would like to add a certain general mental hygiene: I refuse (to) gossip, and I do my best with truth-telling.

A bunch of lovelies showed up for my birthday jam in June.
I finally invested in a skeleton of my own. Sir Dance-A-Lot resides in my kitchen!
Summer spent with my niece, in my childhood corners, brings precious balance to work days.


As the general tone of discussion leans more and more in the divisive and polarising direction, I do my best to remain calm. That calm, and a tendency to look at any one thing from several viewpoints, is an interesting combination. It may seem like I’m distancing myself from most anything – but mostly, I’m really just taking it all in. I do allow myself (to feel) all emotional states, yet make a difference between reacting and acting (on them). At times, if not most often, the best solution is…. to dance with it.

I have also recently had the chance to look at jealousy – something that is triggered so rarely in me, that when it is, it gets my full attention. Most often the roots can be found in either me not being assertive enough to stand my ground in something that really matters to me. Another option is, that I haven’t shown myself due appreciation for the effort I have invested in something – or, then I simply have deprived myself of habits or hobbies that sustain and nurture me. Sometimes jealousy seems related to trust, too – or rather, temporary lack of it.

My colleague Riikka once described Nia as her kind of activism – and I think very much along the same lines. My work with Nia feels, in itself, as an action for for instance feminism and the environment. Joy, peace, respect, reverence, relationship – it’s all there.

A lovely moment in time: Hanna Uusiprosi, Ann Christiansen, me and Riikka Wallin co-taught a class during the White Belt in Turku in June.
What a joy and honour to get to follow the journey of these White Belts! Many of them have danced with me for a long time.
Me in front of my painted galaxies in Mökki Galleria in June.


I have to admit: my Spirit feels very seen and heard this year.
2019 kicked off with an oracle card exhibition and continued with the release of my album Immersed in May and my Universe Exhibition in June. Like I once realized: the onely way to lead a happy, creative life, is to lead a happy, creative life. So, that’s where I currently am at: doing my best to lead a happy, creative life.
The international Nia Teachers crew gets a special mention: your feedback on especially my music really, really moves, supports, and inspires me.

In addition to doing and making, there needs to be the ability to receive – and especially the following things have (in addition to intimate relationships and nurturing meetings) nourished and uplifted my Spirit this year:
Lisa Star’s podcasts on the Mayan calendar, and Yoga With Adriene.
The Nia Marathons with Eija and Hanna.
The Nia manuals (the Learn Books from White to Black Belt).
The forest, and my grandmothers’s cottage.
The Minna Twice-gigs I’ve played together with my Hausmann.
Astrology by Chani Nicholas, a fantastic Kalevala-performance at the local Swedish Theater; the Evolution Event in Gothenburg.
Jane Eyre, and poetry.

Immersed was released a month before my 40th birthday.
Me and my Hausmann. 10 (almost 11!) years of serene silliness behind.
Happy dancers after the Nia marathon during the Kuopio Dance Festival in June.
Laura, my soulsister and confidante – my first Nia teacher and now I’m hers – on our 40th birthday trip to the Evolution Event.
My summer oasis, which it is extra soothing to think of in the midst of winter. We will get to the green soon enough, again.

Juhlavuosi 2019: Kun taakka sulaa

En tee uudenvuodenlupauksia.
Sen sijaan tein äsken muutaman voileivän ja kupin kuumaa kaakaota, sillä tajusin että mulla ehkä sittenkin oli raapustettavaa, anteeksi, naputeltavaa, vielä ennen nukkumaanmenoa.


Täytin kesäkuussa 40. Heinäkuussa umpeutui maya-kalenterin mukaan edellinen, ja alkoi uusi kolmentoista vuoden sykli. Uteliaisuuttani katsoin omaa elämänpolkuani taaksepäin vuoteen 2006. Havaitsin, että aikuisikäni mullistavimmat vuodet kulkevat yks yhteen edellämainitun kalenterin kanssa.

Kun me nyt siis gregoriaanisen aikajanan mukaan olemme paketoimassa emme pelkästään vuotta vaan koko vuosikymmentä, olen levollinen. Siirtymä on kohdallani tavallaan jo tapahtunut, ja tilinteonkin tein keskellä kesävaloa. Samalla tämänhetkinen vuodenaika ja siihen ajoittuvat pitkät pyhät ovat omiaan pohdiskelulle, ja tavallaan maya-kalenterikin kehoittaa sellaiseen. Siinä vuoden jokaisella kolmellatoista kuukaudella on oma merkityksensä, teemansa ja kysymyksensä jota voi halutessaan pohtia.


Mielenkiintoista kyllä, olemme tätä kirjoittaessani puolessavälissä kuudetta eli Rytmistä kuuta (Rhythmic Moon) – ja tämä on sen mukaan oivaa aikaa tunnustella mitkä ne itselle sopivat rytmit, tavat ja toiminnot ovat. Asioiden organisointi ja järjestely, hienosäätö, vanhasta luopuminen – kuulostaako tutulta? Näin arvelinkin.


Lumoavinta näiden kahden ajanlaskun vertailussa on kuitenkin se, miten tämä peruuttamattomasti vaikuttaa todellisuudentajuuni. Tai, toisin sanoen: vuosi 2019 on periaatteessa yhtä tuulesta temmattu kun mikä tahansa muukin käytössä oleva järjestelmä. JOKU SEN KEKSI. Ja mitä ovia tuo ajatus sitten avaakaan . . .

That said, kuten englanniksi on tapana sanoa – tiedän liiankin hyvin miten helpottavalta voi olla päästä vaihtamaan vuosilukua kesken kaamoksen, ja 2020 on kieltämättä komea numero. Tämän kunniaksi, ja järjestelyn nimissä, keräsin alle muutamia viimeisen kahdentoista kuukauden aikana sattuneita oivalluksia ja/tai inspiraationlähteitä. Mikäli blogikiintiösi täyttyi jo, ehdotan, että sokerina pohjalla tutustut mainioon videohaastatteluun, jossa Liz Gilbert puhuu oleellisuuksia itsenä olemisesta.

Kuin aavistuksena tai lupauksena tulevasta, kas tässä haastattelusta poimittu lainaus:

Any talent, that you have and that you don’t use, becomes pain.
Any wisdom, or insight, that you don’t share, becomes pain, too.

Siinäpä vasta mielenkiintoinen teoria.


Ja muuten, siitä taakan sulamisesta: olipa kerran jotain, mitä kannoin mukanani kolmetoista vuotta. Sitten, kun taika-iskusta, en erään elokuisen aamupäivän jälkeen enää kantanutkaan.

Totuttelen edelleen vapauteen, ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Uskoni ihmeiden aikakauteen on vankka.

Tanssimisiin taas,


Göteborgissa oli villit tanssit lokakuussa!


Olen oppinut astumaan rennolla päkiällä. Ylirasitus, joka tuntui hassuna toisinaisena muljahteluna vasemmassa päkiässä vielä kevätkauden lopulla, on loistanut poissaolollaan koko syksyn. Hyvä minä.

Olen oppinut tukemaan revähdyksestä toipuvia syviä pakaralihaksia siten, etteivät ne enää kiukuttele liikkeessä, eivätkä levossa. Hyvä minä.

Olen oppinut, että olen joustava, reaktiokykyinen, liikkuvainen, vahva ja toimintavalmis yli oletusteni. Ylläoleva kuva on Göteborgin Nia-viikonlopulta, sen jälkeen kun olen juuri antanut kaikkeni BEASTin tahtiin tanssiessani – ja rakastanut sitä. Hyvä minä!


Muutama esimerkki siitä, minkä avulla pysyn järjissäni:
* Nia-liikesarjojen opettelu/toisto – koordinatio ja muisti kiittää
* opetuskauden/nettisivujen/flaikkujen/kirjoitusten suunnittelu ja toteutus – järjestely, jäsentäminen, tieto ja tarkkuus
* aamuinen 5 stages – yhteys kehon ja mielen välillä virittyy heti aamusta
* lyhyet jooga- tai qi gong-harjoitukset – mielen rauhoittamista
* käsillä tekeminen – ajatusenergian suuntaamista, keskittyminen
* maalaminen, ja musiikinteko – vapaus ja muoto, kontrolli ja “vahingot”
* maya-kalenteri – loogiikka ja mysteeri
* päiväkirjamerkinnät – oman mielen ymmärtäminen
* älylaitteiden rajattu käyttö – aina kotoa lähtiessäni olen periaatteessa off-line, sillä käytössäni olevat laitteet vaativat joko wi-fin, tai sitten niissä ei ole netti-ominaisuutta lainkaan.

Tähän tulee lisäksi myös yleinen ajatushygienia: kieltäydyn esimerkiksi juoruilusta, ja pyrin parhaani mukaan olemaan totuudenmukainen – sekä itselleni, että toisille.

Kesäkuisissa synttärijameissa oli mukavasti porukkaa.
Hankin vihdoin oman koulutusluurangon. Sir Dance-A-Lot seisoo keittiössäni!
Kesä, ja veljentytär, ja paluu juurille tasapainottaa lukuvuoden hurlumheitä.


Yleisen keskustelukulttuurin kärjistyessä, pyrin itse parhaani mukaan pysymään tyynenä. Tyyneys ja taipumus nähdä useimmat asiat varsin monelta kantilta ovat mielenkiintoinen yhdistelmä. Sallin itselleni kaikki tunnetilat, mutta pysyn myös parhaani mukaan niissä läsnä siten, että tiedän minkä toiminnan milloinkin valitsen. Välillä ainoa ratkaisu on… tanssia höyryt pihalle.
Samaistun vahvasti johonkin, mitä kollegani Riikka taannoin sanoi Niasta: että se on hänenkaltaistaan aktivismia – niin feminismin kuin ympäristönkin puolesta. Kyllä.

Ohjasimme White Beltillä hikisen ja iloisen yhteistunnin. Oikealta vasemmalle: Hanna Uusiprosi, valmentajamme Ann Christiansen, minä, ja Riikka Wallin.
Nia White Beltiläisiä kesäkuussa – oli liikuttavaa seurata viikonmittaista matkaanne!

Mökki Gallerian universuminäyttely oli onnistunut.


Pakko myöntää: mun Spirit tuntee itsensä tällä hetkellä varsin kuulluksi.
Vuosi 2019 alkoi oraakkelikortti-näyttelyllä, jatkui Immersed-levyn julkaisulla toukokuussa, maailmankaikkeusnäyttelylläni kesäkuussa ja vielä mielikuvituslinnuilla marraskuussa. Olen tainnut sanoa sen aiemminkin: ainoa tapa elää onnellista, luovaa elämää, on elää onnellista luovaa elämää. Joten, sitä minä teen: elän onnellista, luovaa elämää parhaani mukaan.

Tekemisen lisäksi tarvitaan myös kykyä vastaanottaa, ja varsinkin nämä jutut ovat (syvällisten ihmissuhteiden ja hyvien kohtaamisten lisäksi) ravinneet minua henkisesti:
Lisa Starin maya-podcastit, Yoga With Adriene-joogavideot.
Nia-maratonit Eijan ja Hannan kanssa, Nia-oppikirjat (White Beltistä Black Beltiin), elokuinen Nia-kurssi Hangossa.
Metsä ja mommon mökki.
Minna Twice-keikat Hausmannin kanssa.
Chani Nicholas-astrologia, ÅST:n Kalevala-esitys, Debbie Rosaksen vetämä Evolution Event Göteborgissa.
Runot ja Hesarin Fok_It-sarjakuva.

Olen sattumalta tutustunut erääseen ÅST:n Kalevala-esityksen näyttelijään, Josephiniin.
Itsensä liian vakavasti ottaen on… no, yksinkertaisesti aika tylsää.
Suttuinen kuva, mutta sitä enemmän iloa ja kuplivaa yhteyttä. Olen todella kiitollinen tunneilleni löytävistä ja palaavista – ja tutustumisesta huipputyyppeihin niiden kautta!
Luovuus ei katso pinta-alaa. Terveisiä meidän yläkerrasta…
…ja tervetuloa Mökki Galleriaan avajaisiin ti 7.1.2020 klo 18-20!

Havaintoja Turun Nia White Belt-viikolta

19_Turku_WB_White Belts_ 2019_Blommig ram

Onnittelut tuoreille White Belteille! Grattis till de färska White Belt-bärarna!

On Turun Nia White Belt-koulutuksen jälkeinen sunnuntai. Istun neliöterrassini puolivarjossa ja karistelen tuottajanrooliani kannoiltani hengitys kerrallaan. Punasin huuleni huvikseni ja osittain myös juhlan kunniaksi: perjantaina Hampuriin palannut valmentajamme Ann Christiansen viettää tänään, 9.6., syntymäpäiväänsä (grattis på födelsedagen, Ann! 💕).  Auringosta ja pitkästä työrupeamasta raukeana olen hyvillä mielin: koulutus, jota olen odottanut ja jonka eteen olen tehnyt töitä tavallaan edellisestä koulutuksesta lähtien, on paketissa. Kaikki osalliset vaikuttavat tyytyväisiltä, enkä tiedä jos voin tai edes haluan enemmän pyytää. 😊

Viides kokonaan käymäni ja neljäs tuottamani Nia White Belt oli omakohtaisesti sillä tavalla erikoinen, että siihen osallistui usea kanssani joko vuosia tanssinut tai vuosia sitten kanssani Nia-harrastuksensa aloittanut. Se, että saan olla mukana todistamassa heidän kasvua ja pieniä tai suuria ahaa-elämyksiä viikon aikana on ehkä kallisarvoisin kiitos jonka koulutuksen järjestämisestä voin saada.

Nia-koulutuksen nerokkuus piilee sen intuitiivisessa järjestelmällisyydessä: yksi asia johtaa toiseen mitä luonnollisimmalla tavalla. Oppimiskaari ja sisäistämisvauhti ovat välillä huikeat. Ero ensimmäisen ja viimeisen päivän välillä näkyy niin kasvoilla kuin ryhdissä, puhumattakaan siitä että monet kivut ja epämukavuudet – niin keholliset kuin mielen- tai tunnetasonkin – maagisen mystisesti voivat muuntua ja jopa kadota tyystiin viikon sisällä. “Ainoa” asia jota teemme päivästä toiseen on kehon ja aistimusten kuuntelu, tiedostaminen ja hyväksyminen – niin ohjatussa kuin vapaassa liikkeessä ja hiljaisuudessa, levossakin. Samalla saamme käyttöömme työkaluja joiden avulla muun muassa laajentaa liike-ilmaisuamme (8 stages of Free Dance), soveltaa Nia-liikkeitä tarpeisiimme (Nia 52 Moves: Learn, Move, Energize), tulkita ja kuunnella musiikkia mitä avaamammalla tavalla (Nia 8BC System) sekä katsoa arkeamme ehkä hitusen rakentavammin silmin (Dancing Through Life, Living Meditation, Life As Art). Ja joo, alleviivaan sanoja muun muassa.

Arvostan Nia-koulutuksissa myös selkeitä pelisääntöjä ja rakennetta, joka mahdollistaa sekä yhteisöllisyyden että yksilöllisen oppimisen. Tunteille on tilaa, ja niin on spiritillekin, eli sille omalle ainutlaatuisuudelle. Että tästä White Beltistä tuli juuri tällainen, on osallistujien summa. 😇 Allaoleva kuvakavalkaadi kiteyttäköön sen, mihin sanat eivät vielä tällä hetkellä riitä. Sen lisäksi, että sain viettää viikon Annin mainiossa seurassa ja (välillä oikein liikuttuneena) seurata Nia-taimieni kasvua, palasin omassa Nia-harjoituksessani taas lähtöruutuun ja ruokin kehotietosuuttani ja -hallintaani liiketeknillisiä yksityiskohtia hiomalla. Revähdyksen kokenut oikea pakarani ei ole kiukutellut kertaakaan viikon aikana, vasemman päkiän jumit ovat sulanneet, hartiat ovat taas laskeutuneet kaiken toimistotyön jäljiltä – ja niin on muuten äänenikin. Kuten sen olen kotisivuillani kiteyttänyt: kestävää kehitystä tukevat toiminnalliset valinnat voivat alkaa myös tanssilattialta. Jep. Tervetuloa Nian ihmeelliseen maailmaan.

Kiitos vielä kertaalleen kaikille kurssilaisille, vieraileville kertaajille, drop in-tunneille osallistuneille, ja käytännön asioissa auttaneille – sekä tietenkin Annille ja Nialle.💐 💕

Nia White Belt, Turku 1-7.6.2019:

01_Turku_WB_after class_Ann cracks up

Drop in-tunneilla piipahti viikon aikana ilahduttavasti vieraita. Vi hade många glada gäster på besök längs veckan.

03-Turku_WB_Jeans outfits with Sir DanceALot

Farkkupäivä – ja hölmöilyä Sir DanceALotin kanssa. Vi matchade varandra i jeans – och 14 år av mentor- och vänskap skapar utrymme för tönteri.

04_Turku_WB_upward punch sitting

Nia-tekniikan lyönteihin voi tutustua myös istualtaan. Vi bekantade oss med “punches” det vill säga slag också sittande.

06_Turku_WB_Braiding Pocahontas_Susanna

Tätä on tapahtunut aiemminkin: Ann näkee pitkät hiukset ja alkaa letittää niitä ennen tuntia. Det här har hänt förr: Ann ser långt hår och blir på fläthumör innan lektion.

07_Turku_WB_Laura mathcing the sofa

Laura Hellsten toi aikoinaan Nian Suomeen – ja sointui tietenkin Tanssistudio All-Starin sohvatyynyjen kanssa täydellisesti tunneilla vieraillessaan. Fru Hellsten (f. Karanko) var den första Nia-läraren i Finland. Hon bjöd in Ann Christiansen att hålla White Belt till Åland första gången sommaren 2004.

08_Turku_WB_local views

Kun on arvovaltaisia vieraita käymässä, tulee itsekin käytyä uusissa paikoissa kotikaupungissaan. Sokoksen Walo-tornin näkymät olivat varsin huikeat. Snygga vyer från Walo i Wiklunds hörn då vi tog vår ärade gäst upp i höjderna!

10_Turku_WB_Matching cups

Mun ja Riikan mukit mätsäävät. Vi har bra smak med Riikka. 😉


Nia-koulutuksen harjoitukset tapahtuvat välillä myös vaakatasossa.  I Nia jobbar vi med en härlig variation av kroppsliga övningar.



Yllätystempaus: ohjasimme yhden drop in-tunnin yhdessä, ja Annkin pääsi nauttimaan oppilaana olemisesta (vas. vieraileva tähti Hanna Uusiprosi ja oik. WB-kertaaja Riikka Wallin). Överraskningsmoment: en av kvällslektionerna undervisade vi tillsammans!


Valkotaululle piirtyy viikon aikana Nian kolmetoista keholäheistä periaattetta selitykseineen. Nia bygger på 13 principer som alla är djupt rotade i vår kroppslighet.

16_Turku_WB_Ann and wbs

Viikon viimeisen Nia-tunnin jälkeen hymy on herkässä. Såhär glad kan man bli av Nia!

15_Turku_WB_Belt throw

Ei taida olla toista lajia, jossa saatua vyötä tanssitetaan näin villisti ennen kuin se sidotaan vyötärölle. I Nia får vi faktiskt också ett fysiskt vitt bälte – som det såklart måste viftas på innan vi knyter det kring midjan. 

17_Turku_WB_Exit with train

Lentävä lähtö VR:n kyydissä – ja juna pysyi aikataulussa ja Ann ehti lentokentälle ajoissa (aivan kuten oletinkin). Ensi kertaan! Nytt för i år: tåg till flygplatsen! På återdansande, fina Ann.


18_Turku_WB_WhiteBeltCrew says bye

Sir DanceALot ja tiaraan tykästynyt tuottaja. On helppo hymyillä kun kaikki meni niin hyvin. Erityiskiitos myös Tanssistudio All-Starille jolta saimme ihanan salin lainaan. Det är lätt att le då allt gick så fint och bra. Kanske det blir mer Nia på All-Star i höst!


PS. Studio Fonin maanantaitunnit Turun Nahkurinkadulla vielä 10., 17. ja 24.6. klo 18.15-19.30. Drop in, kuten tavallisesti!

PPS. La 15.6. tuomme toistamiseen Eija Raitalan ja Hanna Uusiprosin kanssa Nia-maratonin Kuopio Tanssii ja Soi-festareille. Tervetuloa koko päiväksi tai osioon – lisätiedot täältä.






Hei liikuntaharrastusta aloitteleva tai liikuntaan pariin palaava – nämä 7 asiaa tiedän treeneistäsi jo nyt


Alku aina hankalaa, sanoo yksi sananparsi ja toinen varmasti jotain siitä, että jahka alkuun on päästy, loppu onkin historiaa. Toisin sanoen: kalenteri kutsuu kesälaitumilla villintyneet takaisin jonkinlaista järjestystä kohti. Kuunvaihde ja sadonkorjuuseen astuminen innostaa ehkä taas kerran silmäilemään arjen rakenteita.  Syyskausi: se ihana tekosyy aloittaa uusi harrastus – vai miten se nyt menikään.

Viikkotuntien pyörähtäessä taas käyntiin, pohdin omaakin harjoitustani taas aktiivisemmin. Minulla on lukuvuoden aikana päiviä jolloin suorastaan lennän Nia-tunnille, ja toisia jolloin hikiliikunta ei voisi vähemmän kiinnostaa (onnekseni olen ohjaaja, joten minun täytyy ilmaantua paikalle). Muun muassa tämän myötä olen päässyt totuttelemaan siihen, että vaikka kuinka jotain rakastan, ensihuuma laantuu (ainakin sykleittäin) – ja siihenkin, että on loppujen lopuksi ookoo tulla tunnille millä tuulella tahansa. Kun jotain äityy harrastamaan pidemmän aikaa, omaan harjoitukseen mahtuu maagisuuden lisäksi myös rutkasti arkea – mikä voi olla erittäin, erittäin terve ja hyväkin asia. Muun muassa erään amerikkalaisen kollegani innoittamana päätin näin syyskauden alkuun listata muutaman kohdan, johon sinäkin saatat harrastuksesi puitteissa törmätä – melkein lajista riippumatta.

1. Tulet “mokaamaan” tunnilla. “Mokailu” eli kompastumiset, horjahtelut, askelissa sekoilu kuuluvat asiaan. Ne ovat itse asiassa merkki siitä, että olet oppimassa jotain sinulle uutta. Jos teet jotain ensimmäistä kertaa elämässäsi, et voi osata sitä täydellisesti kertaheitolla. Lihasvoima, joustavuus, tasapaino – ja miksei ryhmäliikuntaankin tottuminen – kasvaa vain tekemisen myötä. Ja hei, kokeneemmallakin liikkujalla voi olla huono päivä: olemme päivästä toiseen uusia itsellemmekin. Syvään hengittäminen ja itselleen uuden mahdollisuuden antaminen vasta oleellinen osa harjoitusta onkin.

2. Lihaksesi todennäköisesti kipeytyvät harjoituksissa tai sen jälkeen ellet ole tehnyt hetkeen mitään, tai jos teet jotain itsellesi uutta. Tämä on normaalia. Paras lääke on liikkua myös treenejä tai harjoitusta seuraavana päivänä, melkein millä hinnalla hyvänsä. Huomaa, että kävely on aina hyvä vaihtoehto (se on lempeä – ja tuulettaa muuten myös korvienväliä).

3. Tulet kohtaamaan harrastukseesi tai harrastusintoosi vaikuttavia haasteita. Sairaus tai vamma – tilapäinen tai krooninen – voivat houkutella sinua luopumaan harrastuksestasi tai harjoituksestasi kokonaan. Kun keho irtisanoo yhteistyösopimuksen tai kun kivusta tulee rajoittava tekijä pettymys rajallisuuteensa voi olla sydäntäsärkevän lannistavaa. Ensimmäinen reaktio on pyyhkeen heittäminen kehään: ellen voi tehdä tätä sataprosenttisesti, en tee tätä ollenkaan. Joissakin tilanteissa tämä valinta on toki täysin perusteltua – muttei välttämättä esimerkiksi Niassa tai joogassa. Liikunta voi oikealla tavalla toteutettuna, tilanteen mukaan sovellettuna auttaa sinua eheytymään, toipumaan tai jaksamaan paremmin kuin jos vain suljet harjoituksen pois kokonaan. Sama koskee myös ruuhkautuneen arjen kanssa elämistä: parisuhde, vauva, valmistuminen; koulu, surutyö, lasten harrastukset, loma. Kaaos vasta onkin paikka, jossa ravitsevaa harjoitusta kannattaa ylläpitää.
Huomaathan, että harjoitus toisinaan voi koostua viiden minuutin päivittäisestä hengittelytauosta. Tai yhdestä tanssitunnista viikossa. Tai viidentoista minuutin revittelystä musiikin tahtiin kotonasi. Jos Nia on vienyt sydämesi saatat löytää itsellesi kaverin Nia-TVstä

4. Liikunta liikuttaa meitä aina kokonaisvaltaisesti – ja vaikuttaa siten tunnetiloihinkin. Jotkut hakeutuvat liikunnan ja liikkeen pariin nimenomaan purkamaan tai ilmaisemaan tiettyjä tunnetiloja, toiset taas saattavat yllättyä tunteiden kirjosta joka tunnin lopussa voi nousta pintaan. Olen sekä Nia- että rentoutustunneillani tuntenut ja nähnyt ilmauksia onnesta, surusta ja vihasta – ja todennäköisesti useimmista näidenvälisistä tiloista. Muista, etten oleta mahdollisista tunteiluistasi mitään, etkä sinä ole niistä minulle tai muillekaan tilivelvollinen. Olet tervetullut liikkumaan missä tunnetilassa tahansa, ja saatat huomata liikkeen luovan sinulle vähän enemmän tilaa olla tunteittesi kanssa ja/tai tutustua tunteisiisi. Epämukavaa ehkä – vaan loppupeleissä usein hyvinkin kannattavaa.

5. Ohjaaja(si) tai kurssikaverisi ärsyttävät sinua todennäköisesti jossain vaiheessa. Eivät tanssilattia tai esimerkiksi joogamattokaan ole täysin konfliktivapaita sateenkaarialueita. Tunnin aikana jaat loppujen lopuksi hyvin intiimin kokemuksen muiden kanssa, pystymättä varsinaisesti vaikuttamaan kuka rinnallasi liikkuu. Sallit jonkun jota (toivottavasti) kunnioitat ja johon (toivottavasti) luotat ohjeistaa tekemisiäsi. Harjoituksen arkisuuteen kuuluu myös se, että pelissä voi välillä olla herkätkin tunteet. Väärinymmärrykset värittävät kokemusta; jonkun tavat tai ääni ärsyttävät. Niassa kohtaamme itsemme jokaikinen kerta, kun kohtaamme opettajamme tai kanssatanssijan. Syventävää harjoituksesta tulee, kun annamme itsellemme mahdollisuuden oppia itsestämme – ja samalla jostain toisesta – jotain uutta.

6. Saatat tylsistyä, saada tarpeeksesi tai pettyä harrastukseesi ja/tai tahoon tai yhteisöön joka sitä järjestää. Ennen pitkää siitä Ihanasta Uudesta tuleekin jotain tavanomaista taianomaisen sijaan eikä ole mahdotonta, että tavanomaisuus alkaa tuntua rajoittavalta. Ah, tätä valinnanvapautta ihanuutta. Tässä tilanteessa voit esimerkiksi a) ryhtyä etsimään sitä Seuraavaa Ihanaa Uutta, b) hylätä kaikki mahdolliset harjoituksenmuodot, tai c) käyttää tätä tilaisuutena kuunnella itseäsi ja kehoasi vielä syvällisemmin. Ehkä tanssitkin ennemmin aamupäivisin kun iltaisin? Ehkä tanssitkin ennemmin hameessa ja ripsarissa kun lökäpöksyissä? Ehket halua tanssia ollenkaan? Tee niitä pieniä muutoksia joiden avulla mielenkiintosi harjoitukseen säilyy samalla kun kunnioitat omia tarpeitasi. Yksityiskohdista se suurempi kuva aina koostuu; niitä muuttamalla muuttuu kokonaisuuskin.
Joskus Niakin on vain ensirakkaus liikkeeseen, jota seuraakin jonkun toisen vielä omemman lajin löytäminen. Toisinaan elämä vie ja tuo siten, että säännöllisyys on mahdotonta vaikka sydän muuta toivookin. Tiedä tämä: olet aina tervetullut takaisin tanssimaan kanssani.

7. Sokerina pohjalla: ainoa tapa ylläpitää kuntoa on ylläpitää kuntoa. Varsinkin kestävyyskunto (eli miten helposti hengästyt ja/tai palaudut ponnistuksesta/rasituksesta) reagoi muutoksiin nopeasti. Jatka siis, vaikkei asiasta ei ensin vaikuta tulevan mitään. Kunnon nousun huomaa nopeasti ennen kaikkia pienistä jutuista – ja ne pienet jutut (reippaus rapuissa, keventynyt kävelyaskel, notkeus arkitilanteissa) ovat ne tärkeimmät. Väitän siis, että olet liikkuvampi ja toimintakyvykkäämpi aloittaessasi liikuntaharrastuksen melkein minkä ikäisenä tahansa, kun jos et aloita lainkaan. Olen seurannut esimerkiksi äitiäni, joka viisikymppisenä aloitti säännöllisemmät jumppaharrastukset. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän on liikkuvampi kun moni ikäisensä – ja hän liikkuu edelleen.
Toisin sanoen, mikäli osaat ylläpitää ja syventää harjoitustasi yllämainituista välttämättömistä hämmentymisistä, turhautumisista, haasteista ja pettymyksistä huolimatta, teet samalla parhaasi henkilökohtaisen paremman huomisen puolesta. Se että harjoittelet, ei välttämättä suojaa sinua esimerkiksi tapaturmalta tai sairaudelta – mutta se että olet harjoitellut voi olla ratkaiseva tekijä toipumisessa.

Niin, että miten se menikään? Syyskausi, se ihana tekosyy. 😛


Tämän kirjoituksen ytimessä on ajatus siitä, että olet valinnut lajin joka solahtaa arkeesi niin vaivattomasti kun mahdollista – se nimittäin madaltaa kynnystä lähteä liikkeelle mahdollisesti päivästä toiseen vaihtelevasta motivaatiosta riippumatta. Mikäli oma laji edelleen on hakusessa, sinnittele. Eräs Nia-kollegani tuuppaa esimerkiksi sanoa, että Nialle kannattaa antaa kolme mahdollisuutta ellei laji kolahda ensimmäisellä kerralla. Vaikka ylläolevat kohdat liittyvätkin liikunnan harrastamiseen, minun on tätänykyä vaikea erotella liike ja elämä toisistaan. Koen, että kehon toiminnallisuuden ylläpitämiseen ja kehotietoisuuteen liittyvä kiinnostus laajentavat valinnanvapauttani elää omannäköistä elämää – kuntoon ja varsinkaan ikään katsomatta.

PS. Ja juu, kuorsaaminen loppurentoutuksessa tai pieru kesken loppuvenyttelyn kuuluu muuten inhimillisiin taipumuksiin treenien yhteydessä. Samaan kategoriaan kuuluu t-paidan väärinpäin pukeminen, tai housujen repeäminen. Lohdutuksekseksi todettakoon, että esimerkiksi pierun perusluonteeseen kuuluu sen katoavaisuus. Tekevälle sattuu – ohjaajaa myöten.


Åbo Arbiksen keskiviikkoaamun ja torstai-iltapäivän Nia-kursseilta löytyy vielä muutama paikka. Auralan keskiviikkotunnin ryhmä on jo mukavan kokoinen, ja paikkoja on jäljelläkin. Ja Studio Fonin maanantaitunti on edelleen drop in, aivan kuten Pure Moven tiistaiNia (jonne on hyvä kuitenkin varata paikkansa).

Terveisiä täydenkuu-uun jameista!

Täydellinen elokuun auringonlasku Littoistenjärvellä.

Täydellinen elokuun auringonlasku Littoistenjärvellä.

Olihan se pitänyt arvata: kuutamotanssit järvenrannalla ovat mitä parhain tapa laskeutua uuteen arkeen. Arjen taas ymmärsin alkaneen tänä aamuna – olkoonkin, että säännölliset tunnit alkavat vasta loppukuusta, vaan eihän tämä enää lomaa ole. Ajatukset kulkevat eteenpäin kohti syyskautta, ensimmäinen Nia-palaverikin on jo vyön alla. Ja vyöstä puheen ollen: mustahan se jo edessä siintää – eikä sekään ole lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan jotain jopa lomaa parempaa! 😀

Kotisivuiltani löytyy nyt päivitetty info kaikista tähän mennessä lukkoon lyödyistä tapahtumista ja tunneista – lisääkin saattaa vielä tulla. Pieni osa minusta on toisinaan vielä hieman haikea siitä, etten palaakaan osaksi Arbiksen hauskaa tiimiä. Suurin osa minusta tietää taas eilisten jamien jäljiltä, että olen jo osa maailman parasta yhteisöä: tanssivaa ja tiedostavaa, hilpeää ja henkistä Nia-porukkaa. Kiitos kollegoilleni, ja harrastajille. Märkä rantahiekka tuntui lopulta viileältä jalkapohjissa, vaan lantio ja alaselkä pehmenivät. Täysikuu taisi tosiaan viedä jotain mennessään, kun sille eilisen fokuksen myötä luvan annoimme. Oli aika luopua tähän mennessä kerääntyneestä tunnetaakasta. bone sigh arts-taiteilijan sanoin:

perhaps power is letting go of the grip of the past and standing empty handed facing the future.

Jatkakaamme! ❤

Lopulta kuukin nousi. Suoraan sitä kohtaanhan me olimme tanssineetkin.

Lopulta kuukin nousi. Suoraan sitä kohtaanhan me olimme tanssineetkin.

Enää kuukausi viikkotunteihin

Uuden Nia-rutiinin opettelu voi näyttää tältäkin.

Uuden Nia-rutiinin opettelu voi näyttää tältäkin.

Tasan kuukausi viikkotuntien alkuun, ystävät hyvät!
Ja ilahduin muuten eilen lukiessani Jukka Harjun kirjottamaa Foamrollerin uutiskirjettä. Kyseessä oli Natural Bootcampin mainos, vaan teksti olisi voinut yhtä hyvin kuvata Niaa:

Vanhan maailman ”no pain no gain” ajattelu ei vastaa nykyajan haasteisiin.
Meillä on nykyään niin paljon informaatiota käsiteltävänä: kiire, talousasiat, sosiaaliset asiat yms. yms. että hermostomme on helposti pienessä ylirasitustilassa ja siksi treeni saattaa heilauttaa meidät enemmän ylirasituksen kuin kehityksen puolelle.
Uuden maailman treeni ottaa huomioon koko elämän ja homman nimi on ensin vastata arjen haasteisiin aktiivisesti palauttamalla keho stressistä. Tämä johtaa parempaan uneen ja jäykkyyksien ja kipujen vähenemiseen ja sitä kautta tietysti palautumiseen myös muista omista treenistä ja kuten tiedät, palautuminen vasta on kehittymistä.
Toiseksi, lihaskunto, sydämen kunto ja rasvanpoltto hoidetaan siten, että elämä (+ treenit) ei aiheuta ylirasitusta mielelle ja hermoston kautta ruuansulatukselle ja immuniteetille. Myös ryhdin ylläpito on tärkeä osaa tätä. Tietenkin tämä toimii vain jos treenit tekee ja mitä parempia tuloksia haluaa, sitä enemmän pitää tehdä, mutta rääkätä ei tarvitse missään kohtaa ja toisilla viikoilla ehtii tehdä enemmän ja toisilla vähemmän, se on ok!

Näin myös Niassa. Paitsi että – näin sielustävällisen elämän puolestapuhujana todeten – meillä myös satunnainen tunnilla käynti – tai treeni – voi sysätä jotain tärkeää liikkeelle.
Ylläolevien lainasanojen lisäksi voin kertoa, että kuvassa opettelen uutta Nia-rutiinia (elli koreografiaa) nimeltä Life. Elämän kaltaisesti siinäkin on toistoa ja yllätyksiä, blokkeja ja käsi-eleitä, rytmiä ja kaaosta; autuutta, ponnistuksia ja leopa. Tätä kaikkea siis luvassa taas 28.8 alkaen, kun Studio Fonin maanantaitunnit jatkuvat jälleen klo 18-19.15.
Hyvää kuunvaihdetta toivottaen!


PS. Loma on tainnut tehdä tehtävänsä, sillä toissapäivänä havahduin siihen että minulla oli tylsää. Viimeisin tylsyys-merkintä on kesältä 2010 – seitsemän vuoden sykleissä kulkevat nähtävästi nämä. 😀

PPS. Syy kauteni hieman myöhäiseen alkuun löytyy koulutuksesta: lähden ensi viikolla Hampuriin hakemaan mustaa vyötä Niassa. Wuuwuu! 😀

Tapahtui taas sattumalta, vai…?


Viitisen vuotta sitten poimin kirppikseltä mukaan pari irtohyllyä, aikeina käyttää niitä maalausalustana innostuksen iskiessä. Nelisen vuotta sitten innostus iski, ja yhteen hyllyyn ilmestyi ylläoleva maalaus. Olen aina pitänyt kuvasta – hahmossa on jotain hulvattoman anteeksipyytelemätöntä. Ja sillä on helmetkin kaulassa!

Pari vuotta sitten keittiössä istuessani katseeni osui maalaukseen. Yhtäkkiä keksin, että kuvaa kuuluukin käyttää korttipakan kannessa – siis sellaisen oraakkelikorttipakan, miltä voi kysyä neuvoa tai muuten vain hakea uuttaa suuntaa ajatuksilleen. Hmm, mikäs oraakkeli tässä sitten on työssä? No, Happy Goddess, tietenkin!

Selailin muistivihkoja ja päiväkirjoja, kävin läpi runojani ja laulujeni sanoituksia löytääkseni sanallisia helmiä kortteihin painettaviksi. Niitä tuli yhteensä 52, kortti vuoden jokaista viikkoa kohti. Painatin muutamia testikappaleita, otin itselleni ja annoin ystävilleni kokeiluun. Hyvin toimivat!


Sanottakoon tässä, että eivät kortit edelleenkään elämääni sanele – ihan itsenäisesti päätöksiä teen niiden syntymän jälkeenkin. Useimmiten nostan kortin huvikseni, joskus katkaistakseni korviensisäisen kierteen joka syystä tai toisesta ei tunnu kauhean rakentavalta.
Joitakin viikkoja sitten huomasin olevani juuri yllämainitun kierteen kaltaisessa, ja siinä aamuverryttelyn keskellä hamuilin pakastani kortin. Se sanoi:

The only way to lead a happy, creative life, is to lead a happy, creative life.

Kotimaiselle vapaasti käännettynä: ainoa tapaa elää onnellista, luovaa elämää on elää onnellista, luovaa elämää.
Kuulin pääni sisällä melkein napsahduksen ymmärtäessäni että näinhän se on. Sitten ajattelin jo, että olipa fiksusti sanottu. Viikkoa ennen olin hakenut Radio Vegan Sommarpratare-sarjaan juttelemaan jostain minua koskettaneesta, mutta kesähöpinääni ei valittu. Aamujumpan keskellä, erään tutun juuri aloittaman podcastin innoittamana, ajattelin että hei, mikä estää minua tekemästä ihan oman ohjelman jossa saan filosofeerata minulle keskeisistä ajatuksista. Koska kortteja on 52, ohjelman runko on jo valmis: satunnaisesti nostettu kortti viikossa, ja lauseen, runon tai sanan nostattamia ajatuksia ja tuntemuksia jakaen. Olen niin monta kertaa itse saanut tukea ja innostusta jonkun muun sanoista, joten ehkä nyt on jopa korkea aika antaa jotain takaisin.

Näin syntyi idea Minna & the Happy Goddess -podcastiin. Sattuneesta syystä sydämen viestit kulkeutuvat kuuleviin korviini edelleen useammin englanniksi, joten englannista aloitin tässäkin. Ensimmäinen osa sai tosi kannustavan vastaanoton, ja lisää on tulossa.
Nii et mites se nyt menikään? Ainoa tapaa elää onnellista, luovaa elämää, on elää onnellista, luovaa elämää.
Aurinkoa alkukesääsi!


PS – Turun Blue Belt-viikkoon on muuten tasan muutama päivä. Kotisivuiltani löydät viikon aikana järjestetyt kaikille avoimet tunnit, mikäli tekee mieli tulla tanssimaan Nia-kouluttaja Ann Christiansenin kanssa. Jollet ole nähnyt Annia vähään aikaan, suosittelen sitäkin lämpimämmin. Nainen täyttää 50 vuotta 9.6., ja ainakin omassa maailmassani hän on oiva esimerkki siitä, miten vanheta ja viisastua ilolla.