Niassa ilo on jotain tunnetilaa suurempaa

Kuva: Laura Hellsten

Kuva: Laura Hellsten

 

Kukapa ei olisi kuullut liikunnan ilosta – joku ehkä ärsyttävyyteen asti. Itse olen ohjannut Joy -nimistä Nia-rutiinia yli puolen syyskaudesta, ja ilo, joy, mainitaan Nian peruspilareidenkin joukossa. Syksyn kiireisimpinä kuukausina viikkojen vilahtaessa ohi, päivien pimetessä ja otsikoiden levittäessä epätoivoa minkä ehtivät, ilo voi tuntua kaukaiselta tai jopa asiaan tai tunnerekisteriin kuulumattomana. Huomasin vastikään itsekin pohtivani jos alkusyksyn ohjausriemu oli käytetty jo korkoineen kaikkineen. Sitten muistin mitä lajia ohjaan, ja mitä siinä oikeasti ilosta sanotaan: Niassa ilo on jotain tunnetilaa suurempaa. Niassa ilokin on aistillinen kokemus.

Niassa iloon kiteytyy elinvoima: sykkivä sydän, virtaava verenkierto. Aistikokemukset: mitä kuulen, mitä näen; mitä maistan, haistan ja tunnen. Kelle ilo on kuplivaa, kelle asian ytimessä olemista. Kelle rauhallisuutta, selkeyttä, toiveikkuutta. Autenttisuutta, kiitollisuutta, eheyttä. Mietin myös tässä, että mindfulnessissa eli hyväksyvässä, tietoisessa läsnäolossa ja Niassa on paljon samaa. Aistien aktivointi tukee kokemusta siitä että minä olen ajatuksiani tai tunteitani enempi vaikka nämä välillä muuta väittävätkin. Niassa keho voi kokea iloa liikkeestä, vaikka mieli olisikin kokemuksesta eri mieltä (“tää on tylsää/vaativaa/vaikeaa”). Niassa keho voi liikkua tietyn musiikin tahtiin ja nauttia siitä, samalla kun mieli kovaan ääneen kertoo miten kaamea kappale kaiuttimista kajahtaa.

Lähestymällä iloa aistillisena kokemuksena vaadin itseltäni vähemmän. Saan siten tulla Niaan väsyneenä, ärtyneenä tai vaikka surullisenakin, eikä tanssin tarkoitus ole vähätellä oloani tai tunnetilaani ja väkisin muuttaa sitä miksikään. Keskittyessäni iloon kehollisena kokemuksena, saan tilaa hengittää tunnetilani kanssa, huomata miten kehossa tuntuu hyvältä tai ainakin hitusen paremmalta tunnin jälkeen, vaikka sydämessä paikattavaa olisikin tai toipumista sairauden jäljiltä vielä jäljellä, kehonhuolto tai -hallinta vielä puolitiessä.

Pehmeää viikonalkua ja tervetuloa tunneille vastedeskin – kirjaimellisesti juuri sellaisena kuin olet.

 

joseph-campbell-find-a-place

Joskus tarttee kurkottaa

Eilistä kutsutaan kuulemma maailmalla “Blue Monday”ksi. Masentava maanantai: vuodenvaihteen juhlahuuma on viimein laantunut, lomat on loppu, ehkä rahatkin. Edessä on katkeamaton putki arkea niin kauas kun silmä siintää. Vai onko sittenkään?

Kuljin eilisen iltatunnin jälkeen kotia kaupungin halki, pakkaslunta putoili hitaasti. Tarpeeksi kerroksia yllä ja minun on talvisin mukava olla: ajatus kulkee pakkasella paremmin.
Sulattelin tunnilla kuultua:

Mulla on aina Nian jälkeen eläväisempi olo.

Tää on just mitä tarvitsen just nyt – vapautta tanssia omalla tavallani.

Jäin kuulostelemaan mitä omalle keholleni tunnin jäljiltä kuului. Ristiselässä kihelmöi lämpimästi, taisivat nikamani huokailla onnesta siitä lisätilasta jota olin niille tanssin kautta luonut. Myös mielentilalleni oli tapahtunut jotain: pienoinen alavire tai alakulo joka on sävyttänyt olemistani viimeisen viikon verran oli tipotiessään.

Tunsin itseni kevyemmäksi, iloisemmaksi, toiveikkaammaksi kuin vähään aikaan, ja huomasin taas kerran hyötyneeni itsekin eilisen tunnin johtotähdestä: itselleen sopivan venytyksen löytämisestä ja sen ilmaisemisesta. Venyttäessä sekä tuo lisää tilaa johonkin kohtaan kehoaan, että vie enemmän tilaa ympäriltään. Pakkohan tuon tunteisiinkin on vaikuttaa – mitä sitä ihminen nyt itseään pienemmäksi tekemään kuin on?

Alkaneen Nia-vuoden teema on virallisesti Say YES.
Eilen taisin sanoa kyllä ja antautua sen alkuperäisen ilon vietäväksi joka Niassa minuun vetosi ihan alkusekunneilta. Ei se välttämättä aina helpolla tule, eikä aina ole hymyä, tai naurua, tai edes tyytyväisyyttä. Välillä ilo on työn takana, välillä irtipäästämisen kyvystä kiinni. Ponnisteluakin! Ja kuitenkin niin sen kurkotuksen arvoista.

Mulla on aina Nian jälkeen eläväisempi olo.

Tulethan tanssimaan kanssani, jos tarvitset kurkotukseen kannustusta. 🙂

Kurkotin itseni kuvasta ulos, ja hyvä tuli.

Kurkotin itseni kuvasta ulos, ja hyvä tuli.