LOVEYOURBODY-lokakuu | Vieraskynä: Nainen, joka tanssii häpeänsä kanssa

Kello on 6.06 ja minä tunnustelen häpeääni. Hetki sitten möngin sängystäni viisin askelin ja huomaan häpeän. Tein vain niin vähän. Voinko mainita asiasta. Tämän suorittamiseen liittyvän häpeän jättäisin muuhun lokeroon kuin kehon häpeään joskin se kehossani tuntuukin.

Mieli hyppää seuraavaan. Nautinnollinen. Mmmmmmm… kehon tuntemukset. Mieleni vie Minnan ohjaaman aistimusten ja kehon kuuntelun äärelle tanssimaan. Hyvä olo lämmittää kehoa. OMG! Mähän kehuskelen. Taas häpeää. Hyvältä tuntuvien asioiden tekeminen ja niiden julki tuominen nostattaa näköjään omituisuuksia ilmoille. Hymyilen ja kumarran moiselle. Kiitos ystävä.

Vaikea kaivautua nimenomaan kehonhäpeän äärelle. Kuiskaus sisälläni; “Tyhmä”. Hymyilyttää – ajattelen sinua, lukijaa, ehkä arvaatkin.
Niin, häpeää. Sieltä se vieläkin nostaa päätään vaikka olen sanan jo muuttanut itselleni sopivaksi: yksinkertainen. Sitä minä olen. Se on minulle arvokasta, kaunista, aistikasta ja siinä on hyvä liike. Rytmi josta saan kiinni. Ja mainittakoon vielä, että jostain Einsteinista kertomasta tai kertomana ymmärsin, että yksinkertaisuus vaatii älykkyyttä, joten olen aikaa sitten jo tyhmyydelle anteeksi antanut.
Asioiden tuominen ymmärrettävästi esille saa mieleni kiertämään kehää, joten teen päätöksen ja aloitan alusta.

Synnyin reilu neljäkymmentä vuotta sitten. Synnytys oli pitkä ja vaikea. Tästä en tietystikään muista mitään, mutta muistan pienen tytön hiukan isompana kuulleen tästä ja muokanneen sen päässään “Melkein tapoin äitini, minun olemassa oloni on tuottanut tuskaa”. Syntyi häpeä olemassa olosta. Tuolle perustalle olen elämäni pystyttänyt, häpeälle olemassa olostani. Ja Ou Boy se tuntuu jo kehossa kauttaaltaan.

Minun kehoni on ollut aina heikko. Se ei tuonut mielihyvän kiljahduksia koulun liikuntakilpailujen palkintojen jaossa. Sen sijaan opettelin vihaamaan. Vihasin itseäni. Vihasin aikuisia, jotka eivät nähneet minua. Lopulta opin vihaamaan myös muita lapsia. Vatsaan sattuu, pää on kipeä, selkä lyhistynyt, hartiat lysyssä, lonkat hakevat paikkansa ja jalat menevät längelle. Näin sen oletan tapahtuneen.

Heikko kehoni. Piiskasin sitä, jotta olisin jonkin arvoinen. Jos en itselleni saisin edes jotain aikaiseksi. Vatsassani pyörähtää, kuvotus nousee tuohon aikaan palatessani. Poltin itseni loppuun. Makasin sängyssä vasemmalla kyljellä. Muuta en voinut, jos muutin asentoani pääkipu yltyi hirveäksi. Eikä minulla ollut toivoa, koska jalkani tuntuivat unohtaneen kuinka viedä kehoani eteenpäin. Nyt kuiskaan kiitoksen vasemmalle kyljelleni. Kiitos, kannattelusta. Kannattelit koko kehoani ja sielun, sekä mielen rippeitä.

Keho jossa ei ole tunteita. Miltä se tuntuu. Puutuneelta, tyhjältä, lasittuneelta, turralta, heikkokuuloiselta, hajuttomalta, mauttomalta, ravitsemattomalta, harmaalta, vailla vuoden aikaa, aikaa ylipäätänsä. Ei ole aurinkoa nousemassa taivaanrannasta….. hiljalleen se nousi ja keväällä kukkivat krookukset. Kevät aurinko paistaa kristalleihin. Niiden spektrit tuovat väriä ja liikettä huoneeseen. Tunnistan leikin kutsun.
Kehoni seisoi keittiön ikkunan äärellä katsellen ulos. Kuppi kädessä. Kahvi höyrysi, ulkona oli ruskeaa, minä olin kehossani. Mietin miten tähän tultiin? Kuinka onnistuin kadottamaan kaikki tunteeni. Miten se edes on mahdollista. Tuon kysymyksen ääreltä lähdin tunnustelemaan pettänyttä kehoani. Tietoisuutta siitä, että minulla voi olla jotain tekemistä sen kanssa.

Tätä kirjoittaessani tunnustelen ajatusta voiko häpeän tunteita lokeroida. Onko olemassa laatikkoa kehon häpelle ja kehoni vastaa “Ne ovat linkittyneet toisiinsa. Keho, tunteet ja sinä, eli kykysi ajatella ja olla yhteydessä toisiin ja maailmankaikkeuteen, sekä itseesi”. Tuumailen, että jälkimmäiseen tarvitsee intuitioa. Uteliaisuuteni herää. Mistähän se on lähtöisin. Huomaan innostuksen kehossani. Sydän pomppailee kiivaammin, lämpö leviää , innostus tuntuu kutsuvan liikettä kehooni. Hermostuttaa, kun en liiku. Hetken mietin jos nyt vaan kirjoittaisin loppuun, koska tunne sen lähestyvän. Ympyrä on kohta kokonainen. Nousen ylös. Laitan puuron kiehumaan ja ajattelen kävelyä luonnossa. Kehoni rauhoittuu. Minä suljen ympyrän.

Minussa on niin paljon häpeää, liekö elämäni riittäisi sen “käsittelyyn”. Enkä koe paloa siihen. Minulla on parempaa tekemistä, kuten tanssia ja rakastaa.

Nainen, joka tanssii häpeänsä kanssa.

*

*

*


TAUSTAA: sattuneesta syystä sain aiemmin syksyllä päähäni julistaa lokakuun LOVEYOURBODY-lokakuuksi. Pyysin tämän yhteydessä tekstejä kehokokemuksista, häpeästä rakkauteen ja kaikkea siltä väliltä. Ylläoleva on yksi niistä, joka tämän myötä löysi luokseni. Olen kiitollinen jokaisesta sanasta.
Ennen kuunvaihdetta ehdin jakaa vielä ne muutamat muut, jotka sain kunnian vastaanottaa. Mikä päätös pitkälle kuukaudelle!
Tanssimisiin taas,

Minna

Haetaan: Kokemuksia kehollisuudesta

LOVEYOURBODY-lokakuu

Muutama vuosi sitten toteutin hetken mielenjohteesta, alunperin Osaava Nainen-messuista inspiroituneena, Remarkable Women-nimisen lokakuisen minihaastattelukampanjan/sarjan. Pyysin sekä tutuilta että tuttujen tutuilta naisilta vastausta kolmeen elämää pohtivaan kysymykseen, ja julkaisin vastaukset heidän valitsemiensa kuvien kera Facebookissa lokakuun ajan, yhden päivässä (Dakinia- eli yrityssivujeni kautta). Näiden tavallisten, merkittävien, osaavien naisten näkökulmista elämään tuli varsinaisia valopilkkuja syysarkeen.

Hyvin samankaltainen sysäys valtasi minut juuri ennen syyspäiväntasausta. Sattuneesta syystä teemaksi nousi tällä kertaa kehollisuus – varsinkin kehohäpeä/kehotietoisuus/kehorakkaus-akselilla.
Niasta lainattu LOVEYOURBODY-kehoitus/kutsu/mahdollisuus sointuu lokakuun kanssa varsin nätisti yhteen, tästä johtuen LOVEYOURBODY-lokakuu (tai #loveyourbodylokakuu). Aihe on sitäpaitsi tapetilla niin iltapäivälehtien lööpeissä kuin vastikään julkaistun Rakas keho-kirjankin myötä (Katrina Meskanen & Heidi Strengell, 2019) – ja omassa työssäni läsnä jokaisella Nia-tunnilla, ja arjessa tanssilattian ulkopuolellakin.

Etsinkin kertomuksia kehosta ja kehollisuudesta; esimerkkejä siitä miten mahdollinen häpeän tunne kehoa kohtaan tai epämukavuus omassa kehossa voi kokemuksen/harjoituksen/elämänmullistuksen/tietoisen harjoituksen tai valintojen myötä muuttua valoisempaan suuntaan. Tai, ehkä haluat vain juhlistaa tai kiittää kehoasi julkisemmin? Tämäkin käy.

LOVEYOURBODY-lokakuun tarkoitus on tuoda esille eläviä esimerkkejä erilaisista kehollisuuksista ja siitä, miten arvostavaa yhteyttä omaan kehoon on mahdollista rakentaa ja vahvistaa. Toivon siis niin monipuolista osallistumista kuin mahdollista. Voit halutessasi osallistua nimettömänä tai peitenimellä. Teksti voi olla missä muodossa tahansa (myös runo), mutta sen kuuluu olla sinun kirjoittama, ja omiin kokemuksiisi pohjautuva. Teksti voi olla muutaman lauseen pituinen, tai pidempi.Toivon sinulta myös kirjoituksen yhteydessä julkaistavaa kuvaa, mutta päätät itse mikäli esiinnyt siinä itse, tai jos valitset sinulle tässä yhteydessä merkityksellisen kuvan (sitaatin, voimalauseen tms.).

Sanottakoon myös, että LOVEYOURBODY-lokakuun ei ole tarkoitus vähätellä tai sulkea pois kipeämpiä kokemuksia. Jos LOVEYOURBODY tuntuu liian suurelta harppaukselta siitä missä on nyt, voi ajatella olevansa edes hitusen avoimempi, armollisempi tai arvostavampi itseä kohtaan – vaikka sitten tulevan lokakuun ajan. Ja – tästäkin voi(t) kirjoittaa.

LOVEYOURBODY-lokakuu ei ole pääteasema, eikä reissu jolle pääsee mukaan vain ne, jotka jo rakastavat, tai rakastavat eniten, näyttävimmin tai kuuluvimmin.
LOVEYOURBODY-lokakuu on ennen kaikkea sen ajatuksen makustelua, että kehoa on mahdollista rakastaa tai arvostaa, että kehon kanssa voi (oppia) tulla toimeen, että se on puolustamisen ja rakkauden arvoinen.
LOVEYOURBODY voi parhaimmillaan olla arkinen itsestäänselvyys, jonka toisinaan unohtaa, mutta jonka luo aina löytää takaisin.

Laita minulle YVtä Facebookin/Instan kautta, tai sähköpostia: -> minna(a)dakinia.fi. Jos tekstejä tulee enemmän kuin lokakuun määrä päiviä (eli 31), julkaisen sitten vain useamman tarinan päivässä.

Kiitos avustasi!
Minna Aalto
FM, lisensoitu Nia Black Belt-ohjaaja

PS. Sulla ei tarvitse olla minkäänlaista kokemusta Niasta osallistuaksesi. Keho ja kehollisuus on tässä keskiössä.

*

Minna on ohjannut Niaa ja eheyttävää liikettä vuodesta 2006. Nia-viikkotuntien ja työpajojen lisäksi Minna maalaa ja musisoi.

*

Saa jakaa.

*

Samma text på väg på svenska!
Same text on its way in English.