42 galaxies: A walk-through my ink universes | Vaellus mustemaailmankaikkeuksieni halki

Paintings on the floor.

Galaxies in the making. Maailmankaikkeuksia työn alla. Universum under arbete.

(Scroll down for English 💕)

Kun galleristi-ystäväni Sibel Kantola näki maaliskuussa maalaamani maailmankaikkeudet, hän halusi ne ehdottomasti Mökki Galleriaansa Kaarinaan. Kesäkuu oli vapaana, ja tykästyimme kontrastiin: vuoden valoisimpana aikana avaruuden pimeyttä esillä. Paitsi että, niin – omissa maailmankaikkeuksissani väriä on yltäkylläisesti. Sen verran monta NASA:n ottamaa avaruuskuvaa olen aikoinani nähnyt, että tiedän ettei edes avaruus ole mustavalkoinen.

Avaruus- tai galaksiteema on ujosti pyrkinyt maalauksissani esiin aiemminkin, mutta jotenkin aika oli niille nyt kypsä. Käytännössä päätin helmikuun lopulla kaksi asiaa:
1) maalaan maaliskuussa päivittäin pysyäkseni paremmalla tuulella talviarjen halki
2) minun on käytettävä loppuun hamstraani värimustevarasto

Maalamisesta – tai pikemminkin värien valuttamisesta – tuli todellinen henkireikä. Samalla sain muistutuksen siitä, että suurimmatkin projektit soudetaan maihin nimenomaan veto kerrallaan.  Maalatessani en kuitenkaan ollenkaan miettinyt mitä maalauksillani tekisin. Sitoutuminen omaan lupaukseeni ja galaksirivien tasainen kasvu oli tarpeeksi palkitsevaa; tie tärkeämpi kuin määränpää. Jotenkin asiat ovat taas kerran edenneet yksinkertaisesti omalla painollaan.

Näyttelyn lisäksi päädyin (kirjaimellisesti) yllätyksekseni käyttämään maalauksiani myös uusimman levyni kansitaiteena. Se, että Maailmankaikkeuksiani-näyttelyyn poikkesi 80-vuotias astronomi Norjasta, joka oli vuosikymmeniä galakseja tutkineella katseellaan katsonut tarkkaan läpi kaikki 42 tauluani ja todennut että tiedän mitä teen, tuntuu luonnolliselta jatkumolta – no, ihan kaikelle. Tää on mystistä, ja maagista, ja toisinaan melkein lähes selitettävissä oleva juttu, tää laiffi. 😇

Joka tapauksessa: sinulle toivotan mitä parhainta juhannusta ja kesänjatkoa. Olkoon myötätuuli ja tietoisuus kesän kauneudesta kanssasi, riippumatta siitä mitä kohtaat tai käyt läpi. Ja siis niin: mikäli et ehdi tai pääse piipahtamaan 28.6. asti esillä olevaan näyttelyyni, voit nauttia sen annista virtuaalisesti alla.

Taulut ovat alla kronologisessa eli maalatussa järjestyksessä. Päätin olla nimeämättä niitä, antaen sekä itselleni että katsojille tilaa nähdä niissä mitä kulloinkin on nähtävissä. Tähdellä merkityt ovat varattuja, muista voit kiinnostuessasi kysyä minulta lisää.

Kaikkea hyvää, ja tanssimisiin taas!
Minna

PS. Vielä ma 24.6. tanssimme Turun Studio Fonilla klo 18.15 alkaen. Drop in!

 

 

KaarinaLehti

Kaarinalehdessä oli näyttelystäni kiva juttu.

 

 

Dear human beaming,

warmly welcome to spend a moment lost (or found) in space. Below are the 42 Universes that came to be in mostly March this year, when I (luckily) once again remembered that painting is a very good way for me to stay sane during the final stretch of winter. The originals are currently exhibited at the Mökki Galleria gallery until June 28.

In case you wonder why Universes, I will simply say: why not?
My father used to take me out in the countryside darkness to look at stars and comets at a very young age. He recently told me, that I at first had not been very impressed at him pointing upwards to the sky. In 1986, at the age of seven, though, I remember us going out to take a look at Halley’s Comet through a telescope, and it felt somehow significant. Admittedly, my scientific curiosity for the night sky remained modest at its best, yet my emotional connection to it kept deepening and evolving. By my teenage years I started getting both philosophical and poetic about it, and somewhere along my twenties, I was introduced to NASA’s daily astronomy pictures. Awareness of the sky and its stellar constellations ripened into appreciation, and is now expanding to a celebration – both through music and pictures.

To abstractly nutshell my worldview:
Magically, or mysteriously, or maybe just coincidentally (insert laughter, if you wish 😅) a retired Astronomer recently walked into my exhibition. He scrutinized each and everyone of my 42 galaxies and the verdict was that I know what I’m doing. So much so, that one of my paintings immediately traveled with him back to Norway, where it hangs in his bedroom to remind him of the galaxies he observed in the early part of his life as an astronomer.

I’m inclined to think that if all else fails, I will just keep channeling Galaxies. 😇

In Joy,
Minna

PS. The paintings are displayed in chronological order. I chose not to name them, in order to let the associations of the observer (myself included) run free. They are all for sale. PM/DM me for more information, if you become interested. The ones marked with a star are already reserved.


Maailmankaikkeuksiani | My Universes

MiniUniverse1_Signed

#1.

MiniUniverse2_Signed

#2. *

MiniUniverse3_Signed

#3.

MiniUniverse4_Signed

#4.

MiniUniverse5_Signed

#5.

MiniUniverse6_Signed

#6. *

MiniUniverse7_Signed

#7.

MiniUniverse8_Signed

#8. *

MiniUniverse9_Signed

#9.

MiniUniverse10_Signed

#10. *

MiniUniverse11_Signed

#11.

MiniUniverse12_signed

#12.

MiniUniverse13_signed

#13. *

MiniUniverse14_signed

#14.

MiniUniverse15_signed

#15.

MiniUniverse16_signed

#16. *

MiniUniverse17_signed

#17.

MiniUniverse18_signed

#18.

MiniUniverse19_Signed

#19.

MiniUniverse20_Signed

#20.

MiniUniverse21_Signed

#21.

MiniUniverse22_Signed

#22.

MiniUniverse23_signed

#23.

MiniUniverse24_Signed

#24.

MiniUniverse25_signed

#25. *

MiniUniverse26_Signed

#26.

MiniUniverse27_Signed

#27. *

MiniUniverse28_Signed

#28.

MiniUniverse29_signed

#29.

MiniUniverse30_signed

#30.

MiniUniverse31_signed

#31. *

MiniUniverse32_Signed

#32.

MiniUniverse33_signed

#33.

MiniUniverse34_Signed

#34. * This painting lives in Frankfurt today.

MiniUniverse35_signed

#35.

MiniUniverse36_signed

#36. *

MiniUniverse37_signed

#37. *

MiniUniverse38_Signed

#38. This also, surprisingly, became the cover for my latest album, Immersed.

MiniUniverse39_Signed

#39.

MiniUniverse40_Signed

#40.

MiniUniverse41_signed

#41. * This one traveled with the Astronomer to Norway!

MiniUniverse42_signed

#42.* According to the Hitchhiker’s guide to the galaxy, the answer to everything is 42. (This painting lives in Frankfurt today). 😉

 

 

 

 

En tee uudenvuodenlupauksia, mutta kaikenlaista muuta kylläkin (tai, Tervetuloa juhlavuoteeni)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vietin joulun ja vuodenvaihteen metsässä. Auringonnousu lähtöpäivänä vahvisti toiveikkuutani uuden vuoden suhteen.

Vuotta 2019 on kulunut kolmetoista päivää. Istun hieman uneliain silmin koneen äärellä ja pohdin mikäli toinen kuppi kahvia olisi fiksua. Minusta ei taida tänään löytyä ainuttakaan huutomerkkiä, mutta sisäinen hiillos kytee ja lämmittää: tein tällä viikolla paluun tanssilattioille, avasin näyttelyni ja olin tavattavana taiteilijana Mökki Gallerian lauantaisessa taiteilijatapaamisessa. Kahdestatoista maalauksesta olen myynyt nyt viisi.  Ei hassumpi aloitus juhlavuodelleni. 😮 💖

Ruotsinkielinen paikallisradio kutsui minut perjantaina höpöttämään hetken tekemisistäni ja kuulumisistani (aina silloin tällöin teen juttuja jotka ylittävät paikallisen ankkalammen uutiskynnyksen). Törmäsin viikolla tuttuun kaupungilla ja taiteilijatapaamisessakin samat kysymykset nousivat pintaan:

Minna, sulla on aika monta rautaa tulessa. Miten sä oikein teet tän kaiken? Miten sulla riittää energiaa?

 

Radiolähetyksessä taisin sanoa jotain siitä, että tiedän mitä haluan, mitä mulle on tärkeätä, ja mihin haluan aikani ja huomioni panostaa. Tutulle totesin, että vietin vuodenvaihteessa 10 päivää metsässä tekemättä mitään, ja samaa harrastan kesäisin (olen toisin sanoen oppinut kantapään kautta pitämään myös lomaa). Taiteilijatapaamisessa tuumin, että on paljon jota en osaa, ja että omat vahvimmat osaamisalueeni nyt vain sattuvat liittymään tanssiin, kuviin ja musiikkiin.  Lapsettomana, velattomana, onnekkuutensa tiedostavana aikuisena mulla on tällä hetkellä rahkeita ja intohimoa, draivia, toteuttaa ideoita jotka koen innostaviksi. Positiivinen palaute rohkaisee tekemään enemmän. Olen itse saanut vuosien aikana niin paljon tukea toisten taiteiluista, että olen onnellinen pystyessäni pistämään hyvän omasta puolestani kiertämään.

Kävellessäni radioon haastateltavaksi tajusin myös että olen puuhannut Head Up, Heart On– oraakkelinäyttelyäni kokonaan Minna Twice-alter egoani käyttäen – ja että se itse asiassa on ollut aika helpottavaa. Minna Twicessa kun on jo nimestä alkaen voimaa ainakin kahden Minnan edestä. Toisaalta on virkistävää saada olla välillä ihan Minna vain ja pohdiskella juttuja. Pohdiskelun myötä muistin taas, että vaikka miellänkin tekemiseni (itsekin) toisinaan rönsyileviksi, osaan olla myös suunnitelmallinen ja viedä asioita loppuun. Tuotteliaisuus ei siis ole yksinomaan luovuudesta kiinni, vaan myös kyvystä kanavoida luovuus rakentavasti.

Tähän liittyy ehkä löyhästi myös ne tekemättömät uudenvuodenlupakset. Radiotoimittajakin uteli niistä, ja nauroimme kummatkin lyhyelle vastaukselleni:
– Teetkö sä Minna muuten uudenvuodenlupauksia?
– En.

Sen sijaan että kerran vuodessa ryhdistäydyn tai kuvittelen ryhdistäytyväni elämänmuutosta varten, olen mielummin hereillä vuoden ympäri (kerta siihen juuri nyt pystyn). Tämä valppaus ei  tarkoita ylivirittyneisyyttä eikä jatkuvaa työntekoa, vaan hoksottimet kohdallaan olemista – nimenomaan sitä elävää meditaatiota, mihin Living Meditationkin viittaa. Pyrin pysymään tietoisena siitä missä menen suhteessa sekä itseeni että maailmaan. Pyrin tekemään niitä pieniä muutoksia tai korjauksia matkan edetessä; joskus onnistun paremmin kuin toisin.
Uudenvuodenlupauksia käytännönläheisemmäksi koen itse asiassa takarajat. Takarajat haastavat hyväksymään epätäydellisyyden mahdollisuuden – ja ryhtymään toimeen tästä huolimatta.

Varasin esimerkiksi tammikuisen näyttelyaikani joskus syksyllä, kun ystäväni Sibel totesi että hänen galleriansa kevätkaudessa oli vielä muutamia kuukausia vapaana.  Ajatus kahdestatoista maalauksesta oli mukana alusta asti, mutta loppupeleissä takaraja oli se, mikä tiivisti ne lopulliseen muotoonsa. Koska olin päättänyt tehdä maalauksista orakkeelikortteja, niiden täytyi myös valmistua tietyn ajan sisällä jotta saisin materiaalit painoon ajoissa. Samankaltaisen itseluodun paineen alaisena syntyi aikoinaan myös ensimmäiset nauhotukseni (sekä digijulkaisu notes to self vuonna 2012). Olen useammin kuin kerran osallistunut (oman mittarini mukaan menestyksekkäästi) helmikuun mittaiseen RPM-äänityshaasteeseen.

Kuten avajaisissa perjantaina totesin, tuntuu myös siltä, kuin jokin ympyrä on näyttelyni myötä sulkeutunut. Tutustuin Mökki Galleriaa pyörittävään Sibel Kantolaan 2000-luvun alussa: hänellä oli Turussa näyttely josta minä tein lehtijutun. Meillä synkkasi ensikohtaamisesta alkaen, ja olemme vuosien saatossa innostaneet ja tukeneet toisiamme lukemattomin tavoin – kyseenalaistamatta hetkeäkään toisen tekemisiä, tai valintoja. Tänään Sibelillä on oma galleria ja työhuone kivenheiton päästä kotoaan, ja minä luotan tarpeeksi tekemisiini tuodakseni niitä yhä enemmän esille.
Olen melko varma, että lupausten sijaan yllämainitun on mahdollistanut lannistumaton tekeminen – ja ennen kaikkea tekeminen, jossa on itselle sekä sydäntä että mieltä. Kuten Joseph Campbell tämänkin sanoittaa:

People say that what we are all seeking is a meaning of life. I don’t think that’s what we’re really seeking. I think that what we’re seeking is an experience of being alive, so that our life experiences on the purely physical plane will have resonances within our own innermost being and reality, so that we actually feel the rapture of being alive.

Täten oikein hyvää alkanutta vuotta myös näin blogini kautta. Katsotaan mitä projekteja ja takarajoja itselleni vielä vuoden aikana keksin. Joko väsyn juhlimiseen ennen aikojani, tai sitten 10 vuotta Minna Twicena innostaa uusiin äänityksiin… ja kesäkuiset nelikymppiset bileisiin… ja … niin edespäin.

Nyt aion näin Nuutinpäivän kunniaksi sekoittaa oman oraakkelikorttipakkani ja katsoa mikä kortti osuu tälle kuukaudelle. Kyllä pohdiskelu polulla pitää. 😊

Tapaamisiin taas, tanssilattialla jos toisellakin,
Minna

img_1700

Galleristi koirineen ja onnellinen tammikuun taiteilija jonka oraakkelmaalauksista tuli myös oraakkelikortteja.

PS. Mä laitoin muutamia vuosioraakkelipakkoja myyntiin myös nettikauppaani. Tilaa sieltä omasi, mikäli huomaat sellaista kaipaavasi. Jatkan hyväntekeväisyyttä ja lahjoitan korttituloista kalenteritulojen lailla osan Invalidisäätiön avustajakoirahankkeelle. Ja juu, tottakai maksan Sibelille galleriavuokraa aivan kuten kuka muu näytteille asettaja – niinkin ystävät voivat toistensa tekemisiä tukea.

PPS. Perjantaina 18. & 25.1. klo 17.30-19.30 sulla on tilaisuus astua viikonloppuun Nian ja qi gongin myötä. Mielenkiintoinen lyhytkurssi yhteistyössä Thea Mantsisen kanssa; mukaan mahtuu vielä – ja mulle voi ilmottautua: minna(a)dakinia.fi

PPPS. Kaikkia White Belt-koulutuksia koskeva tarjous on voimassa vielä 15.1. Toisin sanoen saat sen myötä myös Turun kesäkuisen koulutuksen ale-hintaan. Nappaatko?

PPPPS. Mikäli viihdyt naamakirjassa, voit seurata siellä Minna Twice-sivuani. Tarkoitukseni on keskittää vastedes kaikki taiteiluni samalle sivulle.

Oraakkelikortit: Include yourself in the dream

Oraakkelikortit 2019: Include yourself in the dream.