Closing 2019: When a burden is gone

I don’t make New Year’s resolutions.

Also, as I turned 40 in June, I, inspired by the Mayan calendar, spent some time backtracking my life all the way to 2006 and back. As our Gregorian timeline currently invites us to get excited about a new decade, I remain calm. Honestly: been there, done that.


Chance – or synchronicity, as I prefer to call it these days – introduced me to the Mayan calendar in 2005, just weeks before my first Nia White Belt training in June. You can imagine my reaction, when the very same calendar was referred to during the intensive. All things seemed to align, in a most welcome of ways.


As I last summer recapitulated the previous thirteen years of my life, I realized that many of the most transformative events of my adult life so far were in tune with that mystical, magical calendar, that talks about 13 Moons and a parallel system of 260 days called the Tzolkin. The Tzolkin consists of twenty 13-day “wavespells”, each with their theme and their questions to face and reflect. My last name, Aalto, is the Finnish word for wave. I’m amused.


The 13 Moon calendar – adapted for a modern age by people who were/are fascinated by its mystical poetry and intuitive logic – celebrates its new year on July 26, when Sirius and the Sun originally were aligned in the horizon at dawn. In all honesty’s name, it feels somehow more life-affirming to celebrate the threshold of New in the midst of abundance (in both light and nature), rather than from the most scarce of circumstances as we – at least in the Northern Hemisphere – are doing now. Yes, so we have turned back towards the light – but the journey from here to bloom is still a lengthy one.

Each of the 13 Moons also have a tone, a number, associated with them – and with that their own theme of 28 days. Curiously enough we’re now a bit more than halfway into the Sixth, Rhythmic Moon – which is all about getting organized and finding the personal rhythms, habits and actions that sustain, empower, nurture and fuel us further into the year. Does not sound too far fetched from what many are up to in general this time of (the Gregorian) year, does it?


What I find most enchanting with comparing different ways of tracking time, is how irreversibly they affect my thinking and perception of reality. “2019” is no more (or less) true or real than any other way of labeling our orbit in deep space – and I love being aware of that. It tingles my imagination, and the parts of me that are more than comfortable with mystery.

That said, I know all too well also how liberating it can feel to get to switch years in the midst of the dark, and 2020 is somehow a particularly handsome number. Hence, in the name of that doubled double digit and the organizational aspects of the current Rhythmic Moon, I took a look at some body-mind-emotion-spirit-highlights from the year so many call 2019 and listed them below.

In case you feel done reading, let me conclude by highlighting a lovely, lovely interview with the fabulous Liz Gilbert, where she tackles the important subject of The Art of Being Yourself.
With what feels like a whisper from the future, here’s a quote from it:

Any talent, that you have and that you do not use, becomes pain.
Any wisdom, or insight, that you do not share, becomes pain, too.

Well, that is an interesting theory.


And by the way, regarding the burden I mentioned. Once upon a time, there was something that I carried with me for thirteen years straight. Then, suddenly as lightning from a clear sky, I, from one sunny noon in August this year on, no longer did.

I’m still getting used to the freedom, and the possibilities it brings. My faith in the age of miracles is strong.

Until next time,


After a BEAST experience with Debbie in Gothenburg in Sweden in October.


I have learnt to relax into the ball of my foot when stepping (back) onto it. Ann Christiansen’s Ride-routine has played a major role in this very healing and empowering experience.

I have learnt to engage a bunch of gluteal and thigh muscles, so that they support some deeper muscles that I tore in an unaware sidekick some years ago. Love the cooperation that happens in that area of my body now.

I have learnt, that I’m flexible, agile, mobile, strong and stable past my expectations. Getting to experience the Move IT 2 -format through an impromptu BEAST-session during the Evolution Event in Gothenburg, Sweden, was a dream come true. I don’t know when I’ve sweated as much as I did then, and yet I was simultaneously supercharged. Kelle Rae Oien, you ROCK!


A few examples of how I remain sane these days:
* learning/teaching Nia choregraphy – for coordination and memory
* planning and execution of Nia year/website/flyers/blogs – organisation, information, attention to details
* 5 stages, every morning
– igniting the connection between mind and body from the start
* short & simple yoga/qi qongpractices – calms the mind, centers the breath
* using my hands – utilizing surplus thought energy, concentrating
* painting, making music – form and freedom, control and “mistakes” (accidental clicks!)
* the Maya calendar – logic and mystery
* journaling – understanding my own mind
* limited usage of electronic devices – whenever I leave home, I’m basically offline. All my devices either require wi-fi, or are without web access in the first place.

To this, I would like to add a certain general mental hygiene: I refuse (to) gossip, and I do my best with truth-telling.

A bunch of lovelies showed up for my birthday jam in June.
I finally invested in a skeleton of my own. Sir Dance-A-Lot resides in my kitchen!
Summer spent with my niece, in my childhood corners, brings precious balance to work days.


As the general tone of discussion leans more and more in the divisive and polarising direction, I do my best to remain calm. That calm, and a tendency to look at any one thing from several viewpoints, is an interesting combination. It may seem like I’m distancing myself from most anything – but mostly, I’m really just taking it all in. I do allow myself (to feel) all emotional states, yet make a difference between reacting and acting (on them). At times, if not most often, the best solution is…. to dance with it.

I have also recently had the chance to look at jealousy – something that is triggered so rarely in me, that when it is, it gets my full attention. Most often the roots can be found in either me not being assertive enough to stand my ground in something that really matters to me. Another option is, that I haven’t shown myself due appreciation for the effort I have invested in something – or, then I simply have deprived myself of habits or hobbies that sustain and nurture me. Sometimes jealousy seems related to trust, too – or rather, temporary lack of it.

My colleague Riikka once described Nia as her kind of activism – and I think very much along the same lines. My work with Nia feels, in itself, as an action for for instance feminism and the environment. Joy, peace, respect, reverence, relationship – it’s all there.

A lovely moment in time: Hanna Uusiprosi, Ann Christiansen, me and Riikka Wallin co-taught a class during the White Belt in Turku in June.
What a joy and honour to get to follow the journey of these White Belts! Many of them have danced with me for a long time.
Me in front of my painted galaxies in Mökki Galleria in June.


I have to admit: my Spirit feels very seen and heard this year.
2019 kicked off with an oracle card exhibition and continued with the release of my album Immersed in May and my Universe Exhibition in June. Like I once realized: the onely way to lead a happy, creative life, is to lead a happy, creative life. So, that’s where I currently am at: doing my best to lead a happy, creative life.
The international Nia Teachers crew gets a special mention: your feedback on especially my music really, really moves, supports, and inspires me.

In addition to doing and making, there needs to be the ability to receive – and especially the following things have (in addition to intimate relationships and nurturing meetings) nourished and uplifted my Spirit this year:
Lisa Star’s podcasts on the Mayan calendar, and Yoga With Adriene.
The Nia Marathons with Eija and Hanna.
The Nia manuals (the Learn Books from White to Black Belt).
The forest, and my grandmothers’s cottage.
The Minna Twice-gigs I’ve played together with my Hausmann.
Astrology by Chani Nicholas, a fantastic Kalevala-performance at the local Swedish Theater; the Evolution Event in Gothenburg.
Jane Eyre, and poetry.

Immersed was released a month before my 40th birthday.
Me and my Hausmann. 10 (almost 11!) years of serene silliness behind.
Happy dancers after the Nia marathon during the Kuopio Dance Festival in June.
Laura, my soulsister and confidante – my first Nia teacher and now I’m hers – on our 40th birthday trip to the Evolution Event.
My summer oasis, which it is extra soothing to think of in the midst of winter. We will get to the green soon enough, again.

Juhlavuosi 2019: Kun taakka sulaa

En tee uudenvuodenlupauksia.
Sen sijaan tein äsken muutaman voileivän ja kupin kuumaa kaakaota, sillä tajusin että mulla ehkä sittenkin oli raapustettavaa, anteeksi, naputeltavaa, vielä ennen nukkumaanmenoa.


Täytin kesäkuussa 40. Heinäkuussa umpeutui maya-kalenterin mukaan edellinen, ja alkoi uusi kolmentoista vuoden sykli. Uteliaisuuttani katsoin omaa elämänpolkuani taaksepäin vuoteen 2006. Havaitsin, että aikuisikäni mullistavimmat vuodet kulkevat yks yhteen edellämainitun kalenterin kanssa.

Kun me nyt siis gregoriaanisen aikajanan mukaan olemme paketoimassa emme pelkästään vuotta vaan koko vuosikymmentä, olen levollinen. Siirtymä on kohdallani tavallaan jo tapahtunut, ja tilinteonkin tein keskellä kesävaloa. Samalla tämänhetkinen vuodenaika ja siihen ajoittuvat pitkät pyhät ovat omiaan pohdiskelulle, ja tavallaan maya-kalenterikin kehoittaa sellaiseen. Siinä vuoden jokaisella kolmellatoista kuukaudella on oma merkityksensä, teemansa ja kysymyksensä jota voi halutessaan pohtia.


Mielenkiintoista kyllä, olemme tätä kirjoittaessani puolessavälissä kuudetta eli Rytmistä kuuta (Rhythmic Moon) – ja tämä on sen mukaan oivaa aikaa tunnustella mitkä ne itselle sopivat rytmit, tavat ja toiminnot ovat. Asioiden organisointi ja järjestely, hienosäätö, vanhasta luopuminen – kuulostaako tutulta? Näin arvelinkin.


Lumoavinta näiden kahden ajanlaskun vertailussa on kuitenkin se, miten tämä peruuttamattomasti vaikuttaa todellisuudentajuuni. Tai, toisin sanoen: vuosi 2019 on periaatteessa yhtä tuulesta temmattu kun mikä tahansa muukin käytössä oleva järjestelmä. JOKU SEN KEKSI. Ja mitä ovia tuo ajatus sitten avaakaan . . .

That said, kuten englanniksi on tapana sanoa – tiedän liiankin hyvin miten helpottavalta voi olla päästä vaihtamaan vuosilukua kesken kaamoksen, ja 2020 on kieltämättä komea numero. Tämän kunniaksi, ja järjestelyn nimissä, keräsin alle muutamia viimeisen kahdentoista kuukauden aikana sattuneita oivalluksia ja/tai inspiraationlähteitä. Mikäli blogikiintiösi täyttyi jo, ehdotan, että sokerina pohjalla tutustut mainioon videohaastatteluun, jossa Liz Gilbert puhuu oleellisuuksia itsenä olemisesta.

Kuin aavistuksena tai lupauksena tulevasta, kas tässä haastattelusta poimittu lainaus:

Any talent, that you have and that you don’t use, becomes pain.
Any wisdom, or insight, that you don’t share, becomes pain, too.

Siinäpä vasta mielenkiintoinen teoria.


Ja muuten, siitä taakan sulamisesta: olipa kerran jotain, mitä kannoin mukanani kolmetoista vuotta. Sitten, kun taika-iskusta, en erään elokuisen aamupäivän jälkeen enää kantanutkaan.

Totuttelen edelleen vapauteen, ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Uskoni ihmeiden aikakauteen on vankka.

Tanssimisiin taas,


Göteborgissa oli villit tanssit lokakuussa!


Olen oppinut astumaan rennolla päkiällä. Ylirasitus, joka tuntui hassuna toisinaisena muljahteluna vasemmassa päkiässä vielä kevätkauden lopulla, on loistanut poissaolollaan koko syksyn. Hyvä minä.

Olen oppinut tukemaan revähdyksestä toipuvia syviä pakaralihaksia siten, etteivät ne enää kiukuttele liikkeessä, eivätkä levossa. Hyvä minä.

Olen oppinut, että olen joustava, reaktiokykyinen, liikkuvainen, vahva ja toimintavalmis yli oletusteni. Ylläoleva kuva on Göteborgin Nia-viikonlopulta, sen jälkeen kun olen juuri antanut kaikkeni BEASTin tahtiin tanssiessani – ja rakastanut sitä. Hyvä minä!


Muutama esimerkki siitä, minkä avulla pysyn järjissäni:
* Nia-liikesarjojen opettelu/toisto – koordinatio ja muisti kiittää
* opetuskauden/nettisivujen/flaikkujen/kirjoitusten suunnittelu ja toteutus – järjestely, jäsentäminen, tieto ja tarkkuus
* aamuinen 5 stages – yhteys kehon ja mielen välillä virittyy heti aamusta
* lyhyet jooga- tai qi gong-harjoitukset – mielen rauhoittamista
* käsillä tekeminen – ajatusenergian suuntaamista, keskittyminen
* maalaminen, ja musiikinteko – vapaus ja muoto, kontrolli ja “vahingot”
* maya-kalenteri – loogiikka ja mysteeri
* päiväkirjamerkinnät – oman mielen ymmärtäminen
* älylaitteiden rajattu käyttö – aina kotoa lähtiessäni olen periaatteessa off-line, sillä käytössäni olevat laitteet vaativat joko wi-fin, tai sitten niissä ei ole netti-ominaisuutta lainkaan.

Tähän tulee lisäksi myös yleinen ajatushygienia: kieltäydyn esimerkiksi juoruilusta, ja pyrin parhaani mukaan olemaan totuudenmukainen – sekä itselleni, että toisille.

Kesäkuisissa synttärijameissa oli mukavasti porukkaa.
Hankin vihdoin oman koulutusluurangon. Sir Dance-A-Lot seisoo keittiössäni!
Kesä, ja veljentytär, ja paluu juurille tasapainottaa lukuvuoden hurlumheitä.


Yleisen keskustelukulttuurin kärjistyessä, pyrin itse parhaani mukaan pysymään tyynenä. Tyyneys ja taipumus nähdä useimmat asiat varsin monelta kantilta ovat mielenkiintoinen yhdistelmä. Sallin itselleni kaikki tunnetilat, mutta pysyn myös parhaani mukaan niissä läsnä siten, että tiedän minkä toiminnan milloinkin valitsen. Välillä ainoa ratkaisu on… tanssia höyryt pihalle.
Samaistun vahvasti johonkin, mitä kollegani Riikka taannoin sanoi Niasta: että se on hänenkaltaistaan aktivismia – niin feminismin kuin ympäristönkin puolesta. Kyllä.

Ohjasimme White Beltillä hikisen ja iloisen yhteistunnin. Oikealta vasemmalle: Hanna Uusiprosi, valmentajamme Ann Christiansen, minä, ja Riikka Wallin.
Nia White Beltiläisiä kesäkuussa – oli liikuttavaa seurata viikonmittaista matkaanne!

Mökki Gallerian universuminäyttely oli onnistunut.


Pakko myöntää: mun Spirit tuntee itsensä tällä hetkellä varsin kuulluksi.
Vuosi 2019 alkoi oraakkelikortti-näyttelyllä, jatkui Immersed-levyn julkaisulla toukokuussa, maailmankaikkeusnäyttelylläni kesäkuussa ja vielä mielikuvituslinnuilla marraskuussa. Olen tainnut sanoa sen aiemminkin: ainoa tapa elää onnellista, luovaa elämää, on elää onnellista luovaa elämää. Joten, sitä minä teen: elän onnellista, luovaa elämää parhaani mukaan.

Tekemisen lisäksi tarvitaan myös kykyä vastaanottaa, ja varsinkin nämä jutut ovat (syvällisten ihmissuhteiden ja hyvien kohtaamisten lisäksi) ravinneet minua henkisesti:
Lisa Starin maya-podcastit, Yoga With Adriene-joogavideot.
Nia-maratonit Eijan ja Hannan kanssa, Nia-oppikirjat (White Beltistä Black Beltiin), elokuinen Nia-kurssi Hangossa.
Metsä ja mommon mökki.
Minna Twice-keikat Hausmannin kanssa.
Chani Nicholas-astrologia, ÅST:n Kalevala-esitys, Debbie Rosaksen vetämä Evolution Event Göteborgissa.
Runot ja Hesarin Fok_It-sarjakuva.

Olen sattumalta tutustunut erääseen ÅST:n Kalevala-esityksen näyttelijään, Josephiniin.
Itsensä liian vakavasti ottaen on… no, yksinkertaisesti aika tylsää.
Suttuinen kuva, mutta sitä enemmän iloa ja kuplivaa yhteyttä. Olen todella kiitollinen tunneilleni löytävistä ja palaavista – ja tutustumisesta huipputyyppeihin niiden kautta!
Luovuus ei katso pinta-alaa. Terveisiä meidän yläkerrasta…
…ja tervetuloa Mökki Galleriaan avajaisiin ti 7.1.2020 klo 18-20!

Kokemuksia kehollisuudesta: Uude(llee)n aloittamisesta

Uude(llee)n aloittaminen on tällä hetkellä monelle ajankohtaista, tavalla tai toisella. Kun elokuun viimeisenä viikonloppuna saimme lähisuvun tasavuosijuhlat pakettiin ja Åbo Arbiksen täydet kurssit(!) ja Pure Moven viikkotunnit palaavat syyskuun ensimmäisen viikon myötä lukkariin, homman nimi on varsin selvä: olemme taas yhden alun äärellä.

Tuttavapiiristäni kantautuneiden (suru)uutisten myötä ajattelen myös, että uudelleen aloittamisen äärelle voi joutua odottamattaankin; sekä pyytämättä että toivomatta. Toisaalta: samassa piirissä on julistettu myös kihloja itsensä kanssa, annettu lupauksia rakastaa itseä ja toista niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Miksipä ei? Sekin voi olla mullistavaa.

Vaan, kaudenaloitukseen palatakseni. Kollegani Hanna Uusiprosi – jonka seurassa saamme muuten tanssia jälleen Turun Nia-maratonissa su 8.9. – kirjasi blogiinsa vastikään vinkkejä uusille Nia-harrastajille. Hanna kirjoitti siitä, miten tärkeää on ottaa tunnilla itse vastuu hyvinvoinnistaan kuuntelemalla ja kunnioittamalla itseään.

Mutta palataan niille ensimmäisille tunneille, mitä tämä tarkoittaa siinä kontekstissa? No ainakin sitä, että parhaasi mukaan aistit omaa kehoa enemmän kuin tutkit mitä muut tekee. Tai että mietit mitä muut ajattelee. Joillekin nämä ovat ihan tuttuja juttuja, toiset löytävät taidon pienen harjoituksen kautta. Fokus on siis siinä mitä sinä teet ja miten ja miltä se tuntuu kehossasi. Oman itsen personal trainerinä oleminen tarkoittaa myös sitä, että et ole niin riippuvainen siitä miten ohjaaja ohjaa juuri tuolla hetkellä.

Hanna Uusiprosi

Itse listasin puolestani vuosi sitten seitsemän asiaa, jonka tiedän treeneistäsi jo ennen niiden alkamista. Punaisena lankana niiden halki kulkee oikeastaan hyväksyminen: tulet “mokailemaan” tunneilla, lihaksesi todennäköisesti tulevat kipeytymään ja tulet kohtaamaan harrastukseesi tai harrastusintoosi vaikuttavia haasteita. (Liikunta)harrastuksesi tulee vaikuttamaan myös tunnetiloihisi – ja se on erittäin OK (tunneillani tai niiden jälkeen on vuosien mittaan kyynelehditty kerta jos toinenkin – useimmiten ei juuri minkään takia, ja vielä useammin erittäinkin ohimennen). Tämän lisäksi ohjaaja(si) (hei vain!) tai kurssikaverisi ärsyttävät sinua todennäköisesti jossain vaiheessa; saatat tylsistyä, saada tarpeeksesi tai pettyä harrastukseesi ja/tai tahoon tai yhteisöön joka sitä järjestää. Hyväksyä kannattanee myös tämä: ainoa tapa ylläpitää kuntoa on ylläpitää kuntoa.

Totuutellessani itse taas hitusen uuteen ajanhallintaan, sain suunnattomasti lisäpontta Yoga With Adrienen uutiskirjeestä joka kilahti sunnuntaiseen tapaansa sähköpostilaatikkooni tänään aamupäivällä. Viestin voima piilee sen yksinkertaisuudessa: Begin Again, aloita uudestaan.
Begin again! Hihittelin itsekseni, että niinhän minä laulan uuden Immersed-levyni avauskappaleellakin. Begin, and the fear will pass.

Siinä missä edellämainittu hyväksyminen eri muodoissa ehkä (ja toivon mukaan) laskee rimaa ja pehmentää itselle asetettuja vaatimuksia, uuden tai uudelleen aloittaminen tuntuu rohkaisevalta kipinältä, toistuvalta mahdollisuudelta. Tätähän me itse asiassa teemme jokaikinen päivä aamunkin koittaessa: aloitamme uudestaan. Arki voi toki kiireessään sivuttaa tai raadollisuudessaan himmentää uuden alun ihmeellisyyden – mutta ehkä voisimme vaikka viikon tai kuukauden verran sitoutua ihmettelemään sitä, että täällä sitä ollaan, edelleen, ja taas.

Teini-ikäisenä olin jotenkin kovin otettu silloisesta muumikalenteristani löytyvästä lauseesta: Jokainen päivä on jokaisen ikioma alusta loppuun asti. Näin Nia-sitoutuneena nelikymppisenä näen lauseessa myös tietoisuutta valinnoista ja niiden seurauksista, itsepintaista toivosta kiinnipitämistä. Ehkä tämänkin takia koen, että uudelleen aloittamisesta saa oivan tuen syksyn harrastuksiin, riippumatta siitä mitä ne ovat.

Menikö piirustus pilalle? Aloita alusta. Kuivuiko vuoropuhelu kokoon ennen aikojaan? Aloita uudelleen. Etkö ole varma, jos esimerkiksi Nia on sun juttu? Kokeile uudestaan.

Hannan blogikirjoituksen inspiroimana olen muuten selaillut myös Nia Technique-kirjaa uudelleen. Sielläkin tosiaan on listattuna vinkkejä uusille Nia-harrastajille – ja jos yhden niistä nappaan vielä uudelleen aloittamisen rinnalle, se on vielä tämä: start easy. Aloita uudestaan, ja tee se kevyesti. Syventyä ja vakavoitua ehtii ajan myötä kuin itsestään.

Tanssimisiin taas,

PS. Nia-maraton on mainio tilaisuus aloittaa Nia-harrastus, sillä tutustut päivän aikana Nia Techniquen kolmeen eri tuntityyppiin: Classic Nia (tanssin riemua), 5 stages (rauhallinen kehonhuolto-ohjelma) ja Move IT (tanssillinen intervallitreeni). Liity seuraamme Nahkurinkadun Studio Fonilla su 8.9. – tanssi tunti tai koko päivä!

PPS. Saattaa olla, että nettisivuni mullistuvat vielä tämän syksyn aikana. Uudistusvimma iski.

PPPS. Sokerina pohjalla vielä erittäin oivaltava kuva, jonka bongasin Facebookista, Julie Edwardsin sivulta. Tän kehonsa rakastamisen voi kans aloittaa alusta ihan joka päivä (ja niin monta kertaa ku päivän aikana on tarpeellista).

Pääsiäinen toi oivalluksen

KaviloPhoto_Minna_Listen To Your Whole Being

Ylläoleva kuva on muutaman vuoden takaa, mutta sen tunnelma sopi niin hyvin pääsiäisen herättämiin ajatuksiin että valitsin sen tähän. Voi pitkää tukkaani! 💕 Joka tapauksessa: toivottavasti kevätpyhät ovat tuoneet sinullekin hetken hengähdystauon, riippumatta miten tai jos niitä olet viettänyt.

Itse koetin kovasti vielä kiirastorstaina lyhentää to do-listaani, mutta iltaa kohti kasaantuva ärtymys oli hyvä muistutus lepopäivien tarpeellisuudesta. Pitkänäperjantaina harjoit(tel)in siis taas loikoilua pitkästä aikaa; lankalauantaina naulasin maailmankaikkeusmaalauksilleni ripustuskoukut.

Sukkasunnuntain aloitin kuin niin monet sunnuntait viime aikoina: lukemalla Adriene Mishlerin Yoga With Adriene -uutiskirjeen. Vaikken olekaan hetkeen joogannut hänen loistavien videoiden tahtiin, tykkään lukea häneltä terveisiä. Tässä esimerkki minuun kolahtaneesta tekstinpätkästä:

I once heard Deepak Chopra say, “Think of your body as an energy field, not as flesh.”

So, listen to your body really means listen to your whole being.

Viimeinen, (minulle) oleellisin lause vapaasti suomennettuna:
Kehoitus kuunnella omaa kehoaan tarkoittaa oikeastaan oman koko olemuksensa kuuntelemista.

Olenkin tänä kevätkautena puhunut paljon Nian myös henkiseen hyvinvointiin tai tunteisiin liittyvistä ominaisuuksista. Keholliset tuntemukset ja tarpeet ovat oleellinen lähtökohta suhteessa sekä lihallisuuteemme että ympäristöömme, mutteivät tästä huolimatta ainoa ulottuvuus ja/tai tieto joka meillä on käytössämme. Kevään herättämien aistien ja aistimusten keskellä on jopa vallankumouksellisen virkistävää oivaltaa että voimme käyttää koko olemustamme niin päätöksenteossa, vuorovaikutuksessa, unelmoidessa, kuin myötätuntoisessa ymmärtämisessäkin. Päätökset eivät näinollen synny pelkästään kehon, tunteiden tai mielen yksittäin sanelemina, vaan hengittävämmässä yhteistyössä jossa kaikilla olemuksemme osasilla on puheenvuoronsa.
Itsestäänselvää! miettii jokin osa minusta – ja kuitenkin tarvitsin muistutuksen moniulotteisuudestamme juuri nyt.

Noniin, mieli sai luvan laatia uutiskirjeen/blogikirjoituksen pääsiäispäivänä, koska keho sai sillä aikaa loikoilla ja sydämelle ja spiritille luvattiin urakan päätteeksi minttulakua ja Broad Cityn uusin kausi Yle Areenalla. Toisin sanoen: time to move on! 😇
Mikäli sulle tuli mieleen jotain aiheeseen liittyvää, ni kommentiruutuja löytyy. ⬇️

Hyvää arkea ja tanssimisiin taas,

PS. Arbiksen ja Kombin viimeiset kurssikerrat tällä viikolla! Auralan keskiviikkotunti jatkuu aina 15.5. asti, ja Pure Moven tiistaitunti toukokuulle ja Studio Fonin maanantaitunti 24.6. asti.

PPS. Ja hei – mun toinen Minna Twice-levy lähestyy tosiaan maaliviivaansa. 😅 Selvitän tällä hetkellä joukkorahoitusmahdollisuutta levynpainatusta varten… lisätietoja siitä pian!

PPPS. Mikäli mietit millaisia uutiskirjeitä multa lähtee matkaan, ni aika pitkälti tän tekstin tyyppisii (toki joskus hitusen informatiivisempiakin). Eiku nimi listaan ja tilaajaks, jos haluat sellasen suoraan inboxiisi.

Terveisiä toipilaalta: Mikä on toiminnallisen kehon mitta, muoto ja malli?

Nia unites body and mind.

Niassa keho, mieli ja tunteet sekä henki ovat yhtä.

Mun piti olla viikonloppuna koulutuksessa. Toisin kävi.

Ehdin jo miettiä että hyvin on vastustuskykyni hoitanut hommansa taas jo vuoden verran. Viimeksi olin sängyn omana vuosi sitten heti joogafestareiden jälkeen, ja kipeämpänä kuin aikoihin. Ei ehkä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta siihen verrattuna tän vuoden versio vaikuttaa varsinaiselta kevytsellaiselta – vaikka tunteja ja menemisiä pärskimiseni ja lepotarpeen takia peruinkin.

Makoilun (ja okei okei, muutaman Netflix-sarjan) lisäksi olen mennä viikolla lähinnä lueskellut. Kuten olen hokenut tunneillani vastikään: kun keho on väsynyt, rasita mieltä; kun mieli on väsynyt rasita kehoa. Ja, lisättäköön tähän nyt vielä varmuuden vuoksi ja rautalangasta väännettynä: kun kummatkin on väsyneitä, lepää.
No, joka tapauksessa.

Luin ajatuksella Jukka Harjulta saamani uutiskirjeen*, jonka otsikko oli Nia-ohjaajalle nannaa: Pakara – Pelkkä ulkonäkötreeni tuhoaa terveyden – Treenaa näin. Uutiskirjeessä kyseenalaistettiin eristettyä, vain tiettyyn kehonosaan kohdistettua, ulkonäkölähtöistä treeniä ja neuvottiin miten käyttää kehoa kokonaisvaltaisesti jotta tasapainoinen toiminnallisuus säilyisi. Ilahdun jokaikinen kerta kun (ainakin näennäisesti) valtavirtaan kuuluvalta suunnalta hurrataan kokonaisvaltaisuuden nimissä ja pyritään parempaan, ei nopeampaan, rankempaan tai trendikkäämpään tapaan treenata (ja palautua). Tuuletin sisäisesti, kun paljon rakastamani kävely mainittiin oivana koko kehon huoltona.

Naamakirjassa eräs ystävä taas oli jakanut joogaa tarkastelevan artikkelin, jossa todettiin että ulkonäköjooga – notkeat nuoret näyttävissä asennoissa upeissa maisemissa – on vienyt huomiota pois joogan syvemmästä olemuksesta, mikä on saattanut tehdä lajista taviksille ehkä turhankin vaikeasti lähestyttävän ja antanut joillekin siihen taipuvaisille taas uuden mahdollisuuden toistaa no pain, no gain -harjoittelua hampaat irvessä. Onneksi tiedän myös että esimerkiksi lähipiiristäni ja yhteistyökumppaneista löytyy nimenomaan joogan kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta puhuvia ja oppejaan henkisyydestä tinkimättä käytännönläheisesti ja  taitavasti soveltavia opettavia.

Silmiini osui myös hyvinkin ajankohtaiselta tuntuva juttu myötätunnosta aktivismina. Thich Nhat Hanhin perustamassa Plumvillagessa asuva munkki Phap Dung puhuu haastattelussa itsetuntemuksen ja myötätunnon roolista sekä tukemassa että ylläpitämässä mielen- ja maailmanrauhaa. Taas kerran toiminnallisuutta ja ulospäin suunnattua toimintaa tuetaan sisältä käsin.

Rupesin tässä vaiheessa miettimään toiminnallisuutta vielä filosofisemmalta suunnalta, ja puhalsinkin siten pölyt kirjahyllystäni löytyvästä Kimerer L. Lamothen Why we dance -kirjasta. Siinä tarkastellaan tanssia ja liikettä elinehtona ei pelkästään fyysisen toiminnallisuuden, vaan myös muun muassa yhteisöllisyyden, eettisyyden ja myötätunnon kannalta. Kuulemma olemme jo lajina ja hermostomme kautta sellaisia, että virittäydymme – joko tiedostamatta tai tiedostavammin – toistemme aaltopituudelle nimenomaan liikkeen ja liiketulkinnan kautta. Eläimellistäkö? No, mitä muutakaan? Nisäkkäitä monien muiden lomassa me kaksijalkaisetkin.

Lamothe kyseenalaistaakin Why we dance -kirjassaan tapaa ylistää luettua ja kirjoitettua ja sen varaan lähes poikkeuksetonta tukeutumista samalla kun kehokieli, aistimukset/aistilliset kokemukset, tai vaistonvarainen liike (kuten asennon korjaaminen, tai haukottelu) ja kehollinen ilmaisu edelleen usein luokitellaan tavalla tai toisella toissijaisiksi; toisinaan taiteeksi, usein jopa sivistymättömäksi. Kielellinen ilmaisu tai kuvaus kun on tästä huolimatta poikkeuksetta aina (vain) tulkinta jostain aistillisesti koetusta.

Tuntuukin siltä, että toiminnallisuuta on mahdotonta rajoittaa vain kehoon. Entä tunteet ja mieli, hengestä nyt puhumattakaan? Mielenkiintoista on myös että edellämainittujen lisäksi toisistaan erotellaan myös liikunta, liike – ja eläminen. Eikö voisi yksinkertaisuudessaan väittää, että elän, siis liikun? Tai, liikun, siis elän. Tai vielä toisin sanoen: elinvoima liikkuu minussa, siis elän.

Virtuaalimaailman vallatessa yhä suurempaa maaperää salakavala tapa, jolla yhä enenemissä määrin sosiaalisen median(kin) ja jatkuvan uutisoinnin kautta opimme reagoimaan nopein sanoin, aiheuttaa jatkuvaa pintakuohuntaa ja pitää vaivatta yllä käsitystä siitä että kaikki on loogisesti eli järjellisesti eli verbaalisesti eli korvien välissä ratkaistavissa. Turhankin moni asia leviää kulovalkean lailla. Silkkaa järjettömyyttä, sanon minä – ja kyllähän se ympärillä näkyykin. Toiminnallisuuttamme uhkaa niin eritasoiset ympäristöasiat kuin vieraantuminen sekä itsestä, kanssaihmisistä että kokonaisuudenkuvasta, puhumattakaan siitä mielestäni periaatteessa terveestä reaktiosta kiihtyvään (työ)tahtiin: sairastuminen ja uupumus.

Kuten olen ehkä aiemmin maininnut, Nia-harjoitukseni ja käymäni Nia White Belt oli yksi tärkeimpiä tekijöitä palautumisessani ja eheytymisessäni, kun itse loppukesästä 2006 paloin loppuun ja masennuin.

Runsaat puolitoista vuotta sitä ennen, liikunta oli omassa elämässäni Nian myötä vihdoin saanut muodon jossa oli tarpeeksi hauskuutta, äksöniä ja kokemattomammallekin ryhmätuntiliikkujalle helposti omaksuttavia liikkeitä innostuakseni lajista. Nia White Belt -koulutus puolestaan paljasti minulle täysin uuden lähestymistavan olemiselle, antoi pohdiskelevalle mielelle pureskeltavaa – ja, kuten myöhemmin kävi ilmi, työkaluja ja toivoa joutuessani edellämainittuun kokonaisvaltaiseen elämänkriisiin.
Tiesin myös masentuneena, että liike teki(si) hyvää. Sain sen myötä joko taukoa mustasta mielenlaadusta tai tilaisuuden tuulettaa myös vihaisempia tunteitani. Yhteisö ja yhteisöllisyys jotka kasvoivat säännöllisesti ihmisten kanssa yhdessä liikkumisesta tuki minua ehkä enemmän kuin olen ymmärtänyt. Olin osa sekä Nia- että tai chi-verkostoa, vaikka hyvin harvan kanssa suoraan tilannettani puinkaan. Ehkä sillä virittäytymisellä toistemme aaltopituudelle, josta Lamothekin puhuu, oli näppinsä pelissä? Tiedän omalta kohdaltani vain sen, että työkykyni säilyi, ja pikkuhiljaa palasi sekä elämänhalu että luovuus.

Entä siitä toiminnallisen kehon mitasta, mallista ja muodosta? Yksinkertaisuudessaan voinee olettaa, että toiminnallisuus tarkoittaa eri ihmisille eri tilanteissa eri asioita. Eri ammateissa, elämäntilainteissa ja olosuhteissa tarvittavat mallit, muodot ja mittasuhteet vaihtelevat. Ehkä pohjimmiltaan kyseessä on kyky ja mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omaan arkeen ja elämään toivomallaan tavalla. Toiminnallisuus saattaakin parhaimmillaan olla sitä saumatonta yhteistyötä kehon, mielen, tunteiden ja hengen välillä. Toisin sanoen: sinunkauppojen tekeminen itsensä kanssa kannattaa aina. Se ei ole aina nättiä, eikä helppoakaan – useimmiten kuitenkin vaivan arvoista, ellei peräti hengen pelastavaa.
Tästä tuleekin mieleen: satuin muuten toipilaana katsomaan YLEltä myös Aino Sunin Ei koskaan enää-dokkarin räppäri Mercedes Bentsosta. Vaikkei musiikkigenre ole minulle sinänsä se tutuin, vaikutuin Linda-Maria Roineesta persoonana ja artistina. Useammin kuin mitä uutisoidaan, joku löytää kaikesta huolimatta paikkansa tästä maailmankaikkeudesta ja käyttää ainutlaatuisuuttaan hyvän ja rakentavan puolesta. Siinäpä sitä toiminnallisuutta kerrakseen.

Hyvää viikonalkua itsekullekin ja, rohkenen sanoa,
tanssimisiin taas.



PS. Tätä tekstiä on kirjoitettu päikkäreiden välissä, välillä myös vaakatasossa.
Henkilökohtaisen toiminnallisen kokonaisuuden puolesta puhunee sekin, että jos keho on väsynyt osaan tätänykyä harmituksen aallokoissa useimmiten kuitenkin aina valita miten suhtaudun esimerkiksi flunssaan (eli käyttää ajatusvoimaani, mieltäni). Joskus se on helpompi kuin toisinaan.

PPS. Oikolukiessani kirjoitusta, isäni lähetti sattumalta linkin oheiseen videoon, jolla uus-seelantilainen rugbyjoukkue tuulettaa voittoaan haka-esityksellä (haka on maorien perinteinen tanssi). Välillä mietin miten erilainen maailma olisi, jos kaikilla tunneilmaisuillamme olisi selkeät ja sallitut fyysiset kehykset, vaikka sitten koreografian muodossa. Sitten ajattelen että jumantsukka, jatketaanpa hommia, hoi Nia-lähettiläs.

PPPS. Joogafestareilla tulimme muuten hyvin juttuun aikidoseura Aikicirclen edustajien kanssa. Saamme toivottavasti jossain vaiheessa lähitulevaisuutta jonkinsortin yhteistyötä aikaan.

PPPPS. Helsingissä on muuten taas Nia-maraton parin viikon kuluttua! Siitä sitä toiminnallisuutta tukevaa treeniä koko päivän verran – tai sen yhden tunnin ajaksi, mikäli se passaa sulle paremmin.

*En muuten saa mitään etuja mainitsemalla tekstin toimijoita tai artikkeleita. Olen esimerkiksi Natural Bootcampin uutiskirjeen tilaaja, koska minusta on kiinnostavaa ja opettavaista miten muut kehomenetelmiä opettavat puhuvat kehosta ja harjoituksesta. Kaikki Nia-matsku on aina englanniksi, joten suomenkielistä kehollisuuteen liittyvää sanastoa on kiva kehittää näinkin.

Naistenlehdestä bongattu! Alkaako Niakin olla valtavirran liepeillä?

Mitä! Oisko Nia sittenkin jo valtavirtaa? 😀

Pakko muuten vielä sokerina pohjalle lisätä lainaus Jamie Samsin Dancing the Dream-kirjasta:

Any time that we refuse to feel what we are feeling, we use vast amounts of life force. All mental assessments or inaccurate assumptions stop the effortless flow of emotion that belongs to us as human beings. Allowing ourselves to feel the full range of emotions, without necessarily acting on them, is healthy. As we clear ourselves by releasing our wounds and the reactive emotions that come up when we feel hurt again, the energy-in-motion is recycled. We don’t get stuck in deying our will or in refusing to feel. When we hold on to feelings stuck in past wounds, they sour our attitudes and inhibit any kind of healing flow or emotional growth.
/…/ We cannot encounter the magic in life if we do not feel and acknowledge our emotions. If we are allowing our emotions to flow, we will feel wonder when it happens, and we will know that miracles are possible. We blind ourselves to possibilities every time we make a firm decision that life on planet Earth cannot offer certain experiences.

Olkoon liike siis lääke vastedeskin.

Summan av kardemumman eli Miten meni vuosi 2018 noin niinku omasta mielestä?

Minna metsässä.

Terveisiä metsästä – hälsningar från skogen!

Sohvaperunut, (h)ikiliikkujat ja muut sulottaret!

Tänä vuonna vietin elämäni ensimmäiset pesäpäivät. Vanhan kansan mukaan aurinko piileskelee pesässään Tuomaanpäivästä (21.12.) jouluaaton aamuun, jolloin se taas nousee ja vuosi lähtee hitaaaaasti kohti kevättä. Puuhailin kolme päivää kotona omissa oloissani ja katselin Netflixistä Ru Paul’s Drag Racea. Jouluaatonaattona kävin Saaronniemessä uimassa ja saunassa, pesin kuluneen syyskauden iholtani ja astuin joulunviettoon. Ja kyllä: jouluaattona aurinko toden totta näytti kasvonsa jälleen. Saatan koettaa tehdä pesäpäivistä perinteen!

Välipäivien sumuisesta rauhasta havahduin haluun jakaa vielä muutamia hetkiä menneeltä vuodelta. Päällimmäisenä tästä vuodesta on jäänyt käteen tietty rauha ja varmuus. Olen pohdiskellut omia juttuja paljon, mutten ole antanut pohdiskelun edetä pakkomielteiseksi. En ole antanut uutisoinnin lamaannuttaa. Olen ajatellut että siinä, missä moni muu tänä vuonna on kokenut epävakautta, menetyksiä ja vastoinkäymisiä on ehkä ihan hyväkin että joku samanaikaisesti kokee ja näkee maailman toisin. Kyllä asemat taas jossain vaiheessa vaihtuvat. Jossittelun jätän kuitenkin sikseen.

Allaolevan kuvakavalkaadin myötä kiitän tästä vuodesta, tanssihetkistä, kohtaamisista ja palautteista jotka ovat lämmittäneet sydäntäni niin tanssilattialla kuin keikoillakin. Tästä on hyvä jatkaa.

PS. Mikäli joltain kuukaudelta ei ole kuvaa… se tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että arki on ollut business as usual. Laskin että olen tänäkin vuonna ohjannut yli 200 Nia-tuntia. Ihan ookoo saldo. 😊

PPS. Sokerina pohjalla neljän perusjumppaliikesarja, joka kuulemma ilahduttaa aineenvaihduntaa. Maistuis ehkä sullekin näin joulupyhien jälkeen! 😊



Laura Hellsten toi Nian Suomeen vuonna 2003. Hänen ohjaustyylinsä, tarttuva innostuksensa ja uskonsa minuun sysäsivät minut Nia-polulleni. Ja ystävyys tuli kaupan päälle! 😊

Kuva on napattu arbiksen tammikuisen aamutunnin jälkeen kun hymy on herkässä. Ohjasin muuten elämäni ensimmäisen Nia-tunnin arbiksella elokuussa 2005 Laura Hellsteniä (ent. Karanko) sijaistaen. Kuusi vuotta myöhemmin päädyin itse opisto-ohjaajaksi ja olen viihtynyt: opistoilla ohjaaminen tuo työhön tervetullutta syklisyyttä selkeiden syys- ja kevätlukukausien muodossa. Opistojen ryhmissä on myös ihanan vaihtelevaa porukkaa – usein tietty sitoutunut ydinjengi, jonka ympärillä ihmisiä tulee ja menee. Olen kiitollinen sekä konkareista, uusista uteliaista että paluun tekevistä liikkujista.



Minna, Outi ja Hanna joogafestareilla.

Ilmeilyä joogafestareiden erikoisessa salissa Outin ja Hannan kanssa – tanssimme ateljeessa!

NiaFinlandin 15-vuotisjuhlavuoden kunniaksi osallistuimme puuhaporukalla yhdessä ensimmäistä kertaa Helsingin joogafestivaaleille maaliskuun alussa. Messut ovat työteliäitä kokemuksia – ja kuitenkin sen verran antoisia, että päätimme olla mukana myös ensi vuonna.
Maaliskuutani väritti myös muuten pahin vuosiin potemani flunssa joka tyhjensi kalenterini täysin kahdeksi viikoksi. Onneksi sain ohjaisapua kullanarvoisilta kollegoilta (kiitos Susanna K. ja KultaKatriina!). Toipilaana ajattelin niitä, jotka elävät kroonisen sairauden kanssa päivästä toiseen. Olen kiitollinen terveydestäni ja palautumiskyvystäni.



Työhuoneellani suljen puhelimen ja laitan koneen offline-tilaan jos se on mukana.

Paras päätös pitkiin aikoihin: sitoutua viettämään viikottainen hetki työhuoneella kaikkien ja kaiken ulottumattomissa. Olen tänä vuonna päässyt käymään työhuoneellani enemmän säännöllisesti kuin epäsäännöllisesti. Se, että saan viettää aikaa ihan yksikseni on parhaita tapoja palautua… no, oikeastaan mistä vaan. Kuten sen kerran kiteytin:

On my own again

Sometimes solitude is like a bath

I soak in the silence,
I sink into being.

Getting out, I’m revived
I have been brought back to my senses
Once again


Kävin moikkaamassa Eiffel-tornia

Kävin moikkaamassa Eiffel-tornia toukokuussa. Me tapasimme viimeksi vuonna 2001!

Tämänkin olen vuosien saatossa oppinut: kalenteriin tarvii varata myös lomapäiviä. Viime keväänä tempaisimme rakkaan ystäväporukan kanssa ja järjestimme itsemme pitkäksi viikonlopuksi Pariisiin. Koin turkkilaisen kylpylän (jonka kokovartalojynssäystä kaipaan toisinaan), hurjia ukkosia ja täydenkuuntanssit paikallisen Nia-yhteisön kanssa. Olen huono matkustamaan vain matkustamisen vuoksi – mikä toisaalta tarkoittaa, että lentämisestä luopuminen ekotekona tapahtuu kohdallani melkein kuin itsestään. Kun ilmastonmuutokseen liittyvä ympäristöraportti julkaistiin syksymmällä vedin melkein herneen nenään ympäripyöreistä “yksilön kannattaa suosia kasvispohjaista ruokavaliota ja joukkoliikennettä” -tyyppisistä neuvoista. Tänään olen kuitenkin kiitollinen muun muassa autottomuudestani ja pienestä vuokrakämpästäni. Toisaalta ajattelen myös, että oppiessaan kunnioittamaan, kuuntelemaan ja vaalimaan omaa kehoaan, ihminen ryhtyy pohtimaan myös vaikutustaan ympärillä olevaan. Ehkä minäkin pystyn tavallani työni kautta puhumaan ainakin hyvän ellen paremmankin huomisen puolesta.

Kesäkuu | Heinäkuu

06_Hanna Uusiprosi_Minna Aalto_Eija Raitala copy

Hannan ja Eijan kanssa Kuopion torilla heti festariesiintymisen jälkeen.

Yksi vuoden absoluuttisista valopilkuista on ollut Eija Raitalan ja Hanna Uusiprosin kanssa visioitu, suunniteltu ja toteutettu Nia-maraton. Pääsimme maaliin peräti kolmesti – Kuopiossa kesäkuussa, Helsingissä elokuussa ja Turussa marraskuussa!
Palauta päivänmittaisesta Nia-tapahtumasta on ollut loistokasta. Itse olen joka kerta ihmetellyt sitä, miten hyvin pelaamme yhteen, ja miten upeasti tuemme ja täydennämme toisiamme ja toistemme osaamista. Olen kiitollinen siitä, että seuraava maraton on jo sovittu: Helsinki 31.3.2019, täältä tullaan!


Kuopio Tanssii ja Soi-festareiden jälkeen pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin maalle. Mikä matkustustyyli! HAHAHHAHAHA.


Kesä oli upea, kuuma, pitkä, virkistävä, palauttava, juurrutava, vapauttava.




Vierailin Tanssistudio All-Starin tiloissa. Suomen seuraava White Belt järjestetään täällä 1-7.6.209!

Elokuussa palasin pitkän tauon jälkeen Turkuun. Purskahdin vuorokauden jälkeen itkuun ja kysyin miten kukaan voi elää kaupungissa. Arjen lähtiessä hitaasti pyörimään ensin parin upean Minna Twice-keikan myötä (esiinnyin 50-vuotisjuhlissa Kuralan kylämäessä ja Juurifest-festareilla Kurjenrahkan kansallispuistossa) ja sitten lukkariin palaavien viikkotuntien myötä ensiahdistukseni tasaantui. Olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus viettää aikaa sekä maalla että kaupungissa, ja siitä, että elämässäni on sekä lepoa että kiireisempiäkin ajanjaksoja. Ja siitä, että tunneilleni löydetään takaisin, vaikka ohjaustaukoja pidänkin!


Myös Helsingin Nia-maraton ilahdutti elokuussa.





Puhuin tänä syksynä paljon Nian neljästä peruspilarista: HEALTH, FITNESS, POWER, BEAUTY. Huomasin, miten kauneus tuntiteemana sai tanssijat antamaan sydämellistä palautetta herkemmin – sekä minulle että toisilleen.

Harkitsen melko tarkkaan mitä itsestäni nettiin laitan. Olin kuitenkin jo jonkin aikaa miettinyt millä tavalla kuvailisin Niaa ja työtäni sen parissa videomuodossa Dakinian Instagram-tiliä varten. Vähän puolivahingossa sain syyskuussa päähäni kuvata videopätkän verran liikettä erään maanantaisen Studio Fon-tuntini päätteksi – ja When the students are gone, … -videoita on nyt jo 14! Minusta on hauskaa miettiä minuutin mittaiselle videolle jujua. Joskus keksin sen etukäteen, joskus vasta kun jälkikäteen käyn kuvattua läpi. Ainakin palautteesta päätellen olen piristänyt monen päivää vaikka tiikerin, ketun tai tontun sijaan tanssin välillä ihan itsenäni. Olen kiitollinen luovuudestani, ja siitä että rohkeuteni käyttää sitä kasvaa.



Vuoden paras ystäväselfie virolaisen Kristi Karjatsen. Odotimme tämän ottamista 10 vuotta! Ja joo, on olemassa onnistuneempikin versio tästä tilanteesta.

Lokakuussa Niafinlandin juhlavuosi huipentui Debbie Rosaksen vierailuun Helsingissä. Perjantainen workshop ja kahden päivän koulutus sai aikaan Suomessa ennennäkemättömän Nia-ryntäyksen. Olen itse tavannut Debbien koulutuksissa aiemmin ja itse vaikutuinkin ehkä eniten siitä, miten monia Nia-innokkaita maastamme löytyy – ja miten elämänmyönteisiä ja värikkäitä ihmisiä Nia vetää puoleensa. En tunne kaikki henkilökohtaisesti, mutta tiedän että jonkin hyvän perusviban jaamme. 😊



Toimistotiikeri teki paluun! Itsetehty tiikeriasu pitää sekä vanhan puutalon viileyden loitolla että marraskuun tuoman kaamoksen sielusta.


Vuoden viimeinen Nia-maraton ilahdutti Turussa marraskuussa.


Joulukuun puolivälissä Nia-kauteni oli jo paketissa. Runsaan viikon sisään mahtui itsenäisyyspäiväntanssit (josta kovaa vauhtia on niistäkin tulossa perinne), pikkujoulujamit parhaassa seurassa ja vuoden viimeinen #villasukkaperjantai-konsertti Kaarinan Mökki Galleriassa (kiitos myös upeaääniselle siskolleni, eli Basil Basilille). Alunperin Minna Twice-keikat mukailivat uutta kuuta, mutta käy järkeen että ne alleviivaavatkin enemmän kotoisuutta ja lämminhenkistä musiikkitilaisuutta. Jatkamme ensi vuonna – ja 11.1. keikan yhteydessä onkin… näyttelyni avajaiset! Huiiiii, jos tämä vuosi oli Niafinlandin juhlavuosi… niin ensi vuosi vasta juhlava onkin. Muuuutta, siitä lisää – tuonnempana. 😊

Sain myös aika viime tinkaan inspiraatiota myös ensi vuoden seinäkalenteria varten, ja kun sen vihdoin painosta hain pyörryin melkein ihastuksesta. Se on paras tähän mennessä – ja multa löytyy vielä muutama! Ehdin kuin ehdinkin saada valmiiksi myös joululahja-aakkoskirjan 6-vuotiaalle veljentyttärelleni. Olen iloinen, että olen saanut piirtämisestä taas kiinni. Tänä aamuna keksin, että yksisarvinenkin voisi saada oman oraakkelikorttipakan…


Ja joo: onhan tässä nyt ollut juhlistamista kerrakseen, kun näitä kuvia vielä katson ajatuksella läpi. Jätänkin suosiolla kaikki vuoden 2019 juhla-aiheet ensi vuoden ensimmäistä blogikirjoitusta varten.

Säilyttäköön uusi vuosi
sen mitä rakastat.
Tuokoon tullessaan
mitä kaipaat.
Vieköön mennessään
mitä taakkana kannat.

Pidäthän parhainta huolta itsestäsi – tanssimisiin taas!
Minna 😘

PS. Nia-vuosi alkaa loppiaisten yhteisohjatulla valojameilla Studio Fonilla su 6.1.2019 klo 11-12.15. Tervetuloa! Drop in, ja 10 e/tanssija.

PPS. Ja tässä vielä siis hyväksi todettu perusjumppaliikesarja, joka kuulemma pistää aineenvaihdunnan liikkeelle. Teki ainakin mulle hyvää kaikkien vihreiden kuulien, Julia-marmeladien ja Mauri Kunnaksen Koiramäki-teemaisten Talvi-konvehtien jälkeen. Oops I did it again. Onneksi liike on lääke.


Pää roikkuu kyllä ihan rentona, vaikka huppu estää sitä näkemästä.


Kumpaankin suuntaan kiertäen, sen verran kun itsekullakin sujuu.


Vaihda tässäkin jalkaa!


Venytys yläviistoon tekee sisälmyksillekin hyvää. Ei hätää, vatsa ei kauaa ollut paljaana.

Hei liikuntaharrastusta aloitteleva tai liikuntaan pariin palaava – nämä 7 asiaa tiedän treeneistäsi jo nyt


Alku aina hankalaa, sanoo yksi sananparsi ja toinen varmasti jotain siitä, että jahka alkuun on päästy, loppu onkin historiaa. Toisin sanoen: kalenteri kutsuu kesälaitumilla villintyneet takaisin jonkinlaista järjestystä kohti. Kuunvaihde ja sadonkorjuuseen astuminen innostaa ehkä taas kerran silmäilemään arjen rakenteita.  Syyskausi: se ihana tekosyy aloittaa uusi harrastus – vai miten se nyt menikään.

Viikkotuntien pyörähtäessä taas käyntiin, pohdin omaakin harjoitustani taas aktiivisemmin. Minulla on lukuvuoden aikana päiviä jolloin suorastaan lennän Nia-tunnille, ja toisia jolloin hikiliikunta ei voisi vähemmän kiinnostaa (onnekseni olen ohjaaja, joten minun täytyy ilmaantua paikalle). Muun muassa tämän myötä olen päässyt totuttelemaan siihen, että vaikka kuinka jotain rakastan, ensihuuma laantuu (ainakin sykleittäin) – ja siihenkin, että on loppujen lopuksi ookoo tulla tunnille millä tuulella tahansa. Kun jotain äityy harrastamaan pidemmän aikaa, omaan harjoitukseen mahtuu maagisuuden lisäksi myös rutkasti arkea – mikä voi olla erittäin, erittäin terve ja hyväkin asia. Muun muassa erään amerikkalaisen kollegani innoittamana päätin näin syyskauden alkuun listata muutaman kohdan, johon sinäkin saatat harrastuksesi puitteissa törmätä – melkein lajista riippumatta.

1. Tulet “mokaamaan” tunnilla. “Mokailu” eli kompastumiset, horjahtelut, askelissa sekoilu kuuluvat asiaan. Ne ovat itse asiassa merkki siitä, että olet oppimassa jotain sinulle uutta. Jos teet jotain ensimmäistä kertaa elämässäsi, et voi osata sitä täydellisesti kertaheitolla. Lihasvoima, joustavuus, tasapaino – ja miksei ryhmäliikuntaankin tottuminen – kasvaa vain tekemisen myötä. Ja hei, kokeneemmallakin liikkujalla voi olla huono päivä: olemme päivästä toiseen uusia itsellemmekin. Syvään hengittäminen ja itselleen uuden mahdollisuuden antaminen vasta oleellinen osa harjoitusta onkin.

2. Lihaksesi todennäköisesti kipeytyvät harjoituksissa tai sen jälkeen ellet ole tehnyt hetkeen mitään, tai jos teet jotain itsellesi uutta. Tämä on normaalia. Paras lääke on liikkua myös treenejä tai harjoitusta seuraavana päivänä, melkein millä hinnalla hyvänsä. Huomaa, että kävely on aina hyvä vaihtoehto (se on lempeä – ja tuulettaa muuten myös korvienväliä).

3. Tulet kohtaamaan harrastukseesi tai harrastusintoosi vaikuttavia haasteita. Sairaus tai vamma – tilapäinen tai krooninen – voivat houkutella sinua luopumaan harrastuksestasi tai harjoituksestasi kokonaan. Kun keho irtisanoo yhteistyösopimuksen tai kun kivusta tulee rajoittava tekijä pettymys rajallisuuteensa voi olla sydäntäsärkevän lannistavaa. Ensimmäinen reaktio on pyyhkeen heittäminen kehään: ellen voi tehdä tätä sataprosenttisesti, en tee tätä ollenkaan. Joissakin tilanteissa tämä valinta on toki täysin perusteltua – muttei välttämättä esimerkiksi Niassa tai joogassa. Liikunta voi oikealla tavalla toteutettuna, tilanteen mukaan sovellettuna auttaa sinua eheytymään, toipumaan tai jaksamaan paremmin kuin jos vain suljet harjoituksen pois kokonaan. Sama koskee myös ruuhkautuneen arjen kanssa elämistä: parisuhde, vauva, valmistuminen; koulu, surutyö, lasten harrastukset, loma. Kaaos vasta onkin paikka, jossa ravitsevaa harjoitusta kannattaa ylläpitää.
Huomaathan, että harjoitus toisinaan voi koostua viiden minuutin päivittäisestä hengittelytauosta. Tai yhdestä tanssitunnista viikossa. Tai viidentoista minuutin revittelystä musiikin tahtiin kotonasi. Jos Nia on vienyt sydämesi saatat löytää itsellesi kaverin Nia-TVstä

4. Liikunta liikuttaa meitä aina kokonaisvaltaisesti – ja vaikuttaa siten tunnetiloihinkin. Jotkut hakeutuvat liikunnan ja liikkeen pariin nimenomaan purkamaan tai ilmaisemaan tiettyjä tunnetiloja, toiset taas saattavat yllättyä tunteiden kirjosta joka tunnin lopussa voi nousta pintaan. Olen sekä Nia- että rentoutustunneillani tuntenut ja nähnyt ilmauksia onnesta, surusta ja vihasta – ja todennäköisesti useimmista näidenvälisistä tiloista. Muista, etten oleta mahdollisista tunteiluistasi mitään, etkä sinä ole niistä minulle tai muillekaan tilivelvollinen. Olet tervetullut liikkumaan missä tunnetilassa tahansa, ja saatat huomata liikkeen luovan sinulle vähän enemmän tilaa olla tunteittesi kanssa ja/tai tutustua tunteisiisi. Epämukavaa ehkä – vaan loppupeleissä usein hyvinkin kannattavaa.

5. Ohjaaja(si) tai kurssikaverisi ärsyttävät sinua todennäköisesti jossain vaiheessa. Eivät tanssilattia tai esimerkiksi joogamattokaan ole täysin konfliktivapaita sateenkaarialueita. Tunnin aikana jaat loppujen lopuksi hyvin intiimin kokemuksen muiden kanssa, pystymättä varsinaisesti vaikuttamaan kuka rinnallasi liikkuu. Sallit jonkun jota (toivottavasti) kunnioitat ja johon (toivottavasti) luotat ohjeistaa tekemisiäsi. Harjoituksen arkisuuteen kuuluu myös se, että pelissä voi välillä olla herkätkin tunteet. Väärinymmärrykset värittävät kokemusta; jonkun tavat tai ääni ärsyttävät. Niassa kohtaamme itsemme jokaikinen kerta, kun kohtaamme opettajamme tai kanssatanssijan. Syventävää harjoituksesta tulee, kun annamme itsellemme mahdollisuuden oppia itsestämme – ja samalla jostain toisesta – jotain uutta.

6. Saatat tylsistyä, saada tarpeeksesi tai pettyä harrastukseesi ja/tai tahoon tai yhteisöön joka sitä järjestää. Ennen pitkää siitä Ihanasta Uudesta tuleekin jotain tavanomaista taianomaisen sijaan eikä ole mahdotonta, että tavanomaisuus alkaa tuntua rajoittavalta. Ah, tätä valinnanvapautta ihanuutta. Tässä tilanteessa voit esimerkiksi a) ryhtyä etsimään sitä Seuraavaa Ihanaa Uutta, b) hylätä kaikki mahdolliset harjoituksenmuodot, tai c) käyttää tätä tilaisuutena kuunnella itseäsi ja kehoasi vielä syvällisemmin. Ehkä tanssitkin ennemmin aamupäivisin kun iltaisin? Ehkä tanssitkin ennemmin hameessa ja ripsarissa kun lökäpöksyissä? Ehket halua tanssia ollenkaan? Tee niitä pieniä muutoksia joiden avulla mielenkiintosi harjoitukseen säilyy samalla kun kunnioitat omia tarpeitasi. Yksityiskohdista se suurempi kuva aina koostuu; niitä muuttamalla muuttuu kokonaisuuskin.
Joskus Niakin on vain ensirakkaus liikkeeseen, jota seuraakin jonkun toisen vielä omemman lajin löytäminen. Toisinaan elämä vie ja tuo siten, että säännöllisyys on mahdotonta vaikka sydän muuta toivookin. Tiedä tämä: olet aina tervetullut takaisin tanssimaan kanssani.

7. Sokerina pohjalla: ainoa tapa ylläpitää kuntoa on ylläpitää kuntoa. Varsinkin kestävyyskunto (eli miten helposti hengästyt ja/tai palaudut ponnistuksesta/rasituksesta) reagoi muutoksiin nopeasti. Jatka siis, vaikkei asiasta ei ensin vaikuta tulevan mitään. Kunnon nousun huomaa nopeasti ennen kaikkia pienistä jutuista – ja ne pienet jutut (reippaus rapuissa, keventynyt kävelyaskel, notkeus arkitilanteissa) ovat ne tärkeimmät. Väitän siis, että olet liikkuvampi ja toimintakyvykkäämpi aloittaessasi liikuntaharrastuksen melkein minkä ikäisenä tahansa, kun jos et aloita lainkaan. Olen seurannut esimerkiksi äitiäni, joka viisikymppisenä aloitti säännöllisemmät jumppaharrastukset. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän on liikkuvampi kun moni ikäisensä – ja hän liikkuu edelleen.
Toisin sanoen, mikäli osaat ylläpitää ja syventää harjoitustasi yllämainituista välttämättömistä hämmentymisistä, turhautumisista, haasteista ja pettymyksistä huolimatta, teet samalla parhaasi henkilökohtaisen paremman huomisen puolesta. Se että harjoittelet, ei välttämättä suojaa sinua esimerkiksi tapaturmalta tai sairaudelta – mutta se että olet harjoitellut voi olla ratkaiseva tekijä toipumisessa.

Niin, että miten se menikään? Syyskausi, se ihana tekosyy. 😛


Tämän kirjoituksen ytimessä on ajatus siitä, että olet valinnut lajin joka solahtaa arkeesi niin vaivattomasti kun mahdollista – se nimittäin madaltaa kynnystä lähteä liikkeelle mahdollisesti päivästä toiseen vaihtelevasta motivaatiosta riippumatta. Mikäli oma laji edelleen on hakusessa, sinnittele. Eräs Nia-kollegani tuuppaa esimerkiksi sanoa, että Nialle kannattaa antaa kolme mahdollisuutta ellei laji kolahda ensimmäisellä kerralla. Vaikka ylläolevat kohdat liittyvätkin liikunnan harrastamiseen, minun on tätänykyä vaikea erotella liike ja elämä toisistaan. Koen, että kehon toiminnallisuuden ylläpitämiseen ja kehotietoisuuteen liittyvä kiinnostus laajentavat valinnanvapauttani elää omannäköistä elämää – kuntoon ja varsinkaan ikään katsomatta.

PS. Ja juu, kuorsaaminen loppurentoutuksessa tai pieru kesken loppuvenyttelyn kuuluu muuten inhimillisiin taipumuksiin treenien yhteydessä. Samaan kategoriaan kuuluu t-paidan väärinpäin pukeminen, tai housujen repeäminen. Lohdutuksekseksi todettakoon, että esimerkiksi pierun perusluonteeseen kuuluu sen katoavaisuus. Tekevälle sattuu – ohjaajaa myöten.


Åbo Arbiksen keskiviikkoaamun ja torstai-iltapäivän Nia-kursseilta löytyy vielä muutama paikka. Auralan keskiviikkotunnin ryhmä on jo mukavan kokoinen, ja paikkoja on jäljelläkin. Ja Studio Fonin maanantaitunti on edelleen drop in, aivan kuten Pure Moven tiistaiNia (jonne on hyvä kuitenkin varata paikkansa).