Kokemuksia kehollisuudesta: Paremmin voimisen taito

Oulunkylän koulusali juuri ennen koulutuksen alkua.

Oulunkylän koulusali juuri ennen koulutuksen alkua.

Ensinnäkin: Debbie Rosas, Nian kehittäjä (tai co-creator, jos tarkkoja ollaan), todellakin kävi Suomessa – ensimmäistä kertaa elämässään. Debbie naureskeli illallisella, että jos hän jatkaa Suomi-vierailuja viidentoista vuoden sykleissä, hän on täällä seuraavan kerran 83-vuotiaana. Katsotaan miten käy! 😇

Toiseksi: koska olen tavannut Debbien aiemmissa koulutuksissa, olin (melkein) enemmän tohkeissani siitä määrästä Nia-innokkaita, -uteliaita ja -sitoutuneita jotka koulutusviikonloppuun osallistuivat. Perjantai-iltana sali täyttyi liki seitsemästäkymmenestä liikkujasta ja viikonlopun koulutuksessakin meitä oli paikalla melkein nelisenkymmentä kiinnostunutta. Nia ei ehkä edelleenkään kuulu valtavirtaan, mutta yhteisö elää ja voi hyvin – ja kasvaa. Yhdyn erään kollegan kommenttiin: on se vaan ihmeellistä, miten hyviä tyyppejä Nia vetää puoleensa. Heittäytyvässä, humoristisessa ja asioiden syvemmästä olemuksesta aidosti kiinnostuneessa porukassa ainakin minun on helppo tuntea itseni kotoisaksi.

Perjantaiselta Dance Pull –tapahtumalta olin henkilökohtaisesti odottanut ehkä enemmän silkkaa tanssin ilottelua, mutta loppupeleissä luentomaisempi, chakroihin keskittyvä kokonaisuus fyysisine harjoituksineen oli varsin oiva avaus viikonloppuun jonka teemana oli Moving to Heal ja paremmin voimisen taito.

Chakroista – eli tiettyjen koulukuntien mukaan kehostamme löytyvistä energiakeskuksista – sen verran, että niitä voi ymmärtää ja kokea monella eri tavalla (ja niiden olemassaolosta voi jo lähtökohtaisesti olla montaa mieltä). Omasta mielestäni Nia konkretisoi myös tämän asian tavalla, joka tekee “totuuden” tämän asian tiimoilta toissijaiseksi. Koska eri chakrat yhdistetään eri kehonosiin, niitä ja niiden symboliikkaa voi ennen kaikkea käyttää suunnatakseen huomiotaan eri kohtiin kehoaan tutustuakseen tuntemuksiin joita näiltä alueilta löytyy. Loppupeleissä on jopa tavallaan samantekevää mikäli chakrat ovat olemassa tahi ei. Mikäli niihin keskittyminen saavat jonkun kuuntelemaan kehosta kumpuavia viestejä hieman keskittyneemmin – miksei lisäisi niitä työkalupakkiinsa? Mikäli ne tuntuvat vierailta tai liian esoteerisiltä – miksei sivuuttaa niitä ja keskittyä sellaiseen joka toimii omakohtaisesti?

Vähän samalla yksilöllistämisen polulla kuljimme myös koulutuslauantaina, jolloin pohdimme esimerkiksi omia resursseja ja tarpeita, sekä mielikuvia sairastamisesta. Hyvinvoinnin ja terveydenhuollon pariin hakeutuvat usein jo lähtökohtaisesti (muiden) auttamisesta kiinnostuneet – ja sama pätee todennäköisesti useaan Niasta kiinnostuvaan. Omakohtainen kokemus siitä että olo on esimerkiksi Nia-tunnin jälkeen merkityksellisellä tavalla parempi tekee uteliaaksi: mitä tapahtui? Kokemuksen toistuminen vakuuttaa siitä, että parempi olo on jollain tavoin tavoitettavissa tai tietoisesti toistettavissa – ja ehkä siten myös jaettavissa.
Ihan ensimmäisestä Nia-tunnistani alkaen olen ollut kiitollinen siitä, että tanssijat nähdään Niassa yksilöinä ja samalla osaa suurempaa kokonaisuutta. Tämä näkyy jokaisessa koulutuksessa jossa olen ollut. Siinä missä esimerkiksi Nia White Belt-koulutuksen lähtökohtana ja tutkimuskenttänä on oma keho, jo seuraavalla vyötasolla eli Blue Beltillä tanssiin lisätään sanat (dancing) with (_________) eli tanssia jonkun kanssa, suhteessa johonkin.

Tämä toinen huomioitiin myös koulutuksen toisena päivänä. Kyseessä voi tilanteesta riippuen olla esimerkiksi oma keho, sairaudentila tai yksi Nian viidestäkymmenestäkahdesta perusliikkeestä – tai ohjaajana tietenkin ohjattava.
Moving to Heal eli juurikin liikkeen ymmärtäminen lääkkeenä yksinkertaistaa Nia-koreografioita entuudestaan; hidastaa liikkeitä, puolittaa niiden määrää. Näinollen jo olemassa olevaa Nia-osaamista voi helpohkosti soveltaa kohderyhmälle kuin kohderyhmälle. Ainakin Yhdysvalloissa Niaa ollaan tiettyjen opettajien ja kouluttajien toimesta räätälöity muun muassa Parkinsonin tautia sairastaville, muistisairaille ja sänkypotilaillekin.  Tekonivelet, nivelreuma, kulumat tai yleensä vain eletty elämä (henkisistä haasteista puhumattakaan) eivät kosketa pelkästään Nia-harrastajia – useimmat tuntemani ohjaajat käyttävät Niaa ja sen eri työkaluja itselääkitysmielessä (minä mukaanlukien).

Viikon mittaan koulutusta sulatelleena muutamat asiat ovat pysyneet etualalla. Tärkeimpänä näistä on mittakaava, johon paremmin voimisen taito perustuu. Mikäli asioissa ylipäätään on “jujua”, se löytyy useimmiten siitä pienestä – välillä vaatimattomasta, lähes huomaamattomastakin.  Kun #liikeonlääke ollaan usein oleellisen, pienen ja helposti toteutettavan äärellä – mikä itsessään voi olla haastavaa muistaa varsinkin jos Suuri, Näkyvä ja Hiostuttava on se mikä useimmiten vetää puoleensa (ja se mistä puhutaan).  Sama pätee toki myös henkiseen hyvinvointiin – ja yhteisö, yhteenkuuluvuden tunne tai yksinkertaisesti ystävä(t) ovatkin tässä mittaamattoman arvokkaita.
Ajattelen juuri nyt myös, että jo omasta jaksamisesta huolehtiminen perustuu osittain luottamukseen siitä, ettei ole asioidensa kanssa yksin. Luin naamakirjasta vastikään osuvan kuvauksen toimivasta ryhmädynamiikasta – se on vähän kun ylipitkän nuotin soittaminen orkesterissa. Nuotti yksin soitettuna on silkkaa mahdottomuutta – mutta kun sitä ylläpitää monta soittajaa, voi kukin vuorollaan hengittää vaivihkaa tai vaihtaa jousen suuntaa. Ja nuotti kantaa.

Toiveikasta talviaikaa, ja tanssimisiin taas!
😘

PS. “Hömpätön” kuvaus chakroista (englanniksi).

PPS. Eija Raitalalle kiitos Moving to Heal-koulutuksen primus moottorina häärimisestä. Pääset tanssimaan hänen, Hanna Uusiprosin ja minun kanssa tuodessamme toooosi paljon hyvää palautetta saaneen Nia-maratonin vihdoin Turkuun la 17.11. Ideana on tarjota Niaa neljässä eri tuntimuodossa – ja päätät itse mikäli olet mukana alusta loppuun asti, vai tuletko tunniksi kun sinulle sopii. Lisätiedot tietenkin kotisivuiltani.

Nian 52 perusliikettä syynissä - ja juu, ne voi tehdä myös tuolista käsin.

Nian 52 perusliikettä syynissä – ja juu, ne voi tehdä myös tuolista käsin.

Kuka on tottunein poseeraaja? Kuvassa virolainen Nia Brown Belt Kristi Karjatse, pikkuruinen Debbie Rosas ja minä.

Kuka on tottunein poseeraaja? Kuvassa virolainen Nia Brown Belt Kristi Karjatse, pikkuruinen Debbie Rosas ja minä. Kiitos kuvasta Riikka Wallin!

 

Hei liikuntaharrastusta aloitteleva tai liikuntaan pariin palaava – nämä 7 asiaa tiedän treeneistäsi jo nyt

SiksiNia_toiminnallisuus

Alku aina hankalaa, sanoo yksi sananparsi ja toinen varmasti jotain siitä, että jahka alkuun on päästy, loppu onkin historiaa. Toisin sanoen: kalenteri kutsuu kesälaitumilla villintyneet takaisin jonkinlaista järjestystä kohti. Kuunvaihde ja sadonkorjuuseen astuminen innostaa ehkä taas kerran silmäilemään arjen rakenteita.  Syyskausi: se ihana tekosyy aloittaa uusi harrastus – vai miten se nyt menikään.

Viikkotuntien pyörähtäessä taas käyntiin, pohdin omaakin harjoitustani taas aktiivisemmin. Minulla on lukuvuoden aikana päiviä jolloin suorastaan lennän Nia-tunnille, ja toisia jolloin hikiliikunta ei voisi vähemmän kiinnostaa (onnekseni olen ohjaaja, joten minun täytyy ilmaantua paikalle). Muun muassa tämän myötä olen päässyt totuttelemaan siihen, että vaikka kuinka jotain rakastan, ensihuuma laantuu (ainakin sykleittäin) – ja siihenkin, että on loppujen lopuksi ookoo tulla tunnille millä tuulella tahansa. Kun jotain äityy harrastamaan pidemmän aikaa, omaan harjoitukseen mahtuu maagisuuden lisäksi myös rutkasti arkea – mikä voi olla erittäin, erittäin terve ja hyväkin asia. Muun muassa erään amerikkalaisen kollegani innoittamana päätin näin syyskauden alkuun listata muutaman kohdan, johon sinäkin saatat harrastuksesi puitteissa törmätä – melkein lajista riippumatta.

1. Tulet “mokaamaan” tunnilla. “Mokailu” eli kompastumiset, horjahtelut, askelissa sekoilu kuuluvat asiaan. Ne ovat itse asiassa merkki siitä, että olet oppimassa jotain sinulle uutta. Jos teet jotain ensimmäistä kertaa elämässäsi, et voi osata sitä täydellisesti kertaheitolla. Lihasvoima, joustavuus, tasapaino – ja miksei ryhmäliikuntaankin tottuminen – kasvaa vain tekemisen myötä. Ja hei, kokeneemmallakin liikkujalla voi olla huono päivä: olemme päivästä toiseen uusia itsellemmekin. Syvään hengittäminen ja itselleen uuden mahdollisuuden antaminen vasta oleellinen osa harjoitusta onkin.

2. Lihaksesi todennäköisesti kipeytyvät harjoituksissa tai sen jälkeen ellet ole tehnyt hetkeen mitään, tai jos teet jotain itsellesi uutta. Tämä on normaalia. Paras lääke on liikkua myös treenejä tai harjoitusta seuraavana päivänä, melkein millä hinnalla hyvänsä. Huomaa, että kävely on aina hyvä vaihtoehto (se on lempeä – ja tuulettaa muuten myös korvienväliä).

3. Tulet kohtaamaan harrastukseesi tai harrastusintoosi vaikuttavia haasteita. Sairaus tai vamma – tilapäinen tai krooninen – voivat houkutella sinua luopumaan harrastuksestasi tai harjoituksestasi kokonaan. Kun keho irtisanoo yhteistyösopimuksen tai kun kivusta tulee rajoittava tekijä pettymys rajallisuuteensa voi olla sydäntäsärkevän lannistavaa. Ensimmäinen reaktio on pyyhkeen heittäminen kehään: ellen voi tehdä tätä sataprosenttisesti, en tee tätä ollenkaan. Joissakin tilanteissa tämä valinta on toki täysin perusteltua – muttei välttämättä esimerkiksi Niassa tai joogassa. Liikunta voi oikealla tavalla toteutettuna, tilanteen mukaan sovellettuna auttaa sinua eheytymään, toipumaan tai jaksamaan paremmin kuin jos vain suljet harjoituksen pois kokonaan. Sama koskee myös ruuhkautuneen arjen kanssa elämistä: parisuhde, vauva, valmistuminen; koulu, surutyö, lasten harrastukset, loma. Kaaos vasta onkin paikka, jossa ravitsevaa harjoitusta kannattaa ylläpitää.
Huomaathan, että harjoitus toisinaan voi koostua viiden minuutin päivittäisestä hengittelytauosta. Tai yhdestä tanssitunnista viikossa. Tai viidentoista minuutin revittelystä musiikin tahtiin kotonasi. Jos Nia on vienyt sydämesi saatat löytää itsellesi kaverin Nia-TVstä

4. Liikunta liikuttaa meitä aina kokonaisvaltaisesti – ja vaikuttaa siten tunnetiloihinkin. Jotkut hakeutuvat liikunnan ja liikkeen pariin nimenomaan purkamaan tai ilmaisemaan tiettyjä tunnetiloja, toiset taas saattavat yllättyä tunteiden kirjosta joka tunnin lopussa voi nousta pintaan. Olen sekä Nia- että rentoutustunneillani tuntenut ja nähnyt ilmauksia onnesta, surusta ja vihasta – ja todennäköisesti useimmista näidenvälisistä tiloista. Muista, etten oleta mahdollisista tunteiluistasi mitään, etkä sinä ole niistä minulle tai muillekaan tilivelvollinen. Olet tervetullut liikkumaan missä tunnetilassa tahansa, ja saatat huomata liikkeen luovan sinulle vähän enemmän tilaa olla tunteittesi kanssa ja/tai tutustua tunteisiisi. Epämukavaa ehkä – vaan loppupeleissä usein hyvinkin kannattavaa.

5. Ohjaaja(si) tai kurssikaverisi ärsyttävät sinua todennäköisesti jossain vaiheessa. Eivät tanssilattia tai esimerkiksi joogamattokaan ole täysin konfliktivapaita sateenkaarialueita. Tunnin aikana jaat loppujen lopuksi hyvin intiimin kokemuksen muiden kanssa, pystymättä varsinaisesti vaikuttamaan kuka rinnallasi liikkuu. Sallit jonkun jota (toivottavasti) kunnioitat ja johon (toivottavasti) luotat ohjeistaa tekemisiäsi. Harjoituksen arkisuuteen kuuluu myös se, että pelissä voi välillä olla herkätkin tunteet. Väärinymmärrykset värittävät kokemusta; jonkun tavat tai ääni ärsyttävät. Niassa kohtaamme itsemme jokaikinen kerta, kun kohtaamme opettajamme tai kanssatanssijan. Syventävää harjoituksesta tulee, kun annamme itsellemme mahdollisuuden oppia itsestämme – ja samalla jostain toisesta – jotain uutta.

6. Saatat tylsistyä, saada tarpeeksesi tai pettyä harrastukseesi ja/tai tahoon tai yhteisöön joka sitä järjestää. Ennen pitkää siitä Ihanasta Uudesta tuleekin jotain tavanomaista taianomaisen sijaan eikä ole mahdotonta, että tavanomaisuus alkaa tuntua rajoittavalta. Ah, tätä valinnanvapautta ihanuutta. Tässä tilanteessa voit esimerkiksi a) ryhtyä etsimään sitä Seuraavaa Ihanaa Uutta, b) hylätä kaikki mahdolliset harjoituksenmuodot, tai c) käyttää tätä tilaisuutena kuunnella itseäsi ja kehoasi vielä syvällisemmin. Ehkä tanssitkin ennemmin aamupäivisin kun iltaisin? Ehkä tanssitkin ennemmin hameessa ja ripsarissa kun lökäpöksyissä? Ehket halua tanssia ollenkaan? Tee niitä pieniä muutoksia joiden avulla mielenkiintosi harjoitukseen säilyy samalla kun kunnioitat omia tarpeitasi. Yksityiskohdista se suurempi kuva aina koostuu; niitä muuttamalla muuttuu kokonaisuuskin.
Joskus Niakin on vain ensirakkaus liikkeeseen, jota seuraakin jonkun toisen vielä omemman lajin löytäminen. Toisinaan elämä vie ja tuo siten, että säännöllisyys on mahdotonta vaikka sydän muuta toivookin. Tiedä tämä: olet aina tervetullut takaisin tanssimaan kanssani.

7. Sokerina pohjalla: ainoa tapa ylläpitää kuntoa on ylläpitää kuntoa. Varsinkin kestävyyskunto (eli miten helposti hengästyt ja/tai palaudut ponnistuksesta/rasituksesta) reagoi muutoksiin nopeasti. Jatka siis, vaikkei asiasta ei ensin vaikuta tulevan mitään. Kunnon nousun huomaa nopeasti ennen kaikkia pienistä jutuista – ja ne pienet jutut (reippaus rapuissa, keventynyt kävelyaskel, notkeus arkitilanteissa) ovat ne tärkeimmät. Väitän siis, että olet liikkuvampi ja toimintakyvykkäämpi aloittaessasi liikuntaharrastuksen melkein minkä ikäisenä tahansa, kun jos et aloita lainkaan. Olen seurannut esimerkiksi äitiäni, joka viisikymppisenä aloitti säännöllisemmät jumppaharrastukset. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän on liikkuvampi kun moni ikäisensä – ja hän liikkuu edelleen.
Toisin sanoen, mikäli osaat ylläpitää ja syventää harjoitustasi yllämainituista välttämättömistä hämmentymisistä, turhautumisista, haasteista ja pettymyksistä huolimatta, teet samalla parhaasi henkilökohtaisen paremman huomisen puolesta. Se että harjoittelet, ei välttämättä suojaa sinua esimerkiksi tapaturmalta tai sairaudelta – mutta se että olet harjoitellut voi olla ratkaiseva tekijä toipumisessa.

Niin, että miten se menikään? Syyskausi, se ihana tekosyy. 😛

*

Tämän kirjoituksen ytimessä on ajatus siitä, että olet valinnut lajin joka solahtaa arkeesi niin vaivattomasti kun mahdollista – se nimittäin madaltaa kynnystä lähteä liikkeelle mahdollisesti päivästä toiseen vaihtelevasta motivaatiosta riippumatta. Mikäli oma laji edelleen on hakusessa, sinnittele. Eräs Nia-kollegani tuuppaa esimerkiksi sanoa, että Nialle kannattaa antaa kolme mahdollisuutta ellei laji kolahda ensimmäisellä kerralla. Vaikka ylläolevat kohdat liittyvätkin liikunnan harrastamiseen, minun on tätänykyä vaikea erotella liike ja elämä toisistaan. Koen, että kehon toiminnallisuuden ylläpitämiseen ja kehotietoisuuteen liittyvä kiinnostus laajentavat valinnanvapauttani elää omannäköistä elämää – kuntoon ja varsinkaan ikään katsomatta.

PS. Ja juu, kuorsaaminen loppurentoutuksessa tai pieru kesken loppuvenyttelyn kuuluu muuten inhimillisiin taipumuksiin treenien yhteydessä. Samaan kategoriaan kuuluu t-paidan väärinpäin pukeminen, tai housujen repeäminen. Lohdutuksekseksi todettakoon, että esimerkiksi pierun perusluonteeseen kuuluu sen katoavaisuus. Tekevälle sattuu – ohjaajaa myöten.

*

Åbo Arbiksen keskiviikkoaamun ja torstai-iltapäivän Nia-kursseilta löytyy vielä muutama paikka. Auralan keskiviikkotunnin ryhmä on jo mukavan kokoinen, ja paikkoja on jäljelläkin. Ja Studio Fonin maanantaitunti on edelleen drop in, aivan kuten Pure Moven tiistaiNia (jonne on hyvä kuitenkin varata paikkansa).