Messujenjälkeinen maanantai

Aurakuva, sokkona matkaan poimittu mietelause, ihanan Mithu Oy:n korvikset ja Nia mainittu TS:n etusivulla. 😉

Ohi on!
Tai toisin sanoen, vietin viikonlopun Turun messukeskuksessa loisteputkien valossa ja ihmishälinässä. Kuten totesin jossain aiemmin, en ole varsinainen messu- tai massaihminen. Koska kuitenkin olin osa a) mukavaa tiimiä – kiitos eritoten Carinalle ja lvingroomin Lauralle ja Karrille, b)  messuilla jo toista kertaa ja c) isäni tytär (pölisen halutessani tuttavallisesti ihmisen kuin ihmisenkin kanssa) kokemus oli loppujen lopuksi enemmän kuin mukava. Osastomme oli viimevuotista hieman isompi joten meilläkin oli nyt tilaa istua ja olla, vetäytyä hieman kauemmaksi ohikulkijoista tai astua lähemmäksi jos siltä tuntui. Edellinen messukokemus tarpeeksi tuoreessa muistissa lähtökohtanikin oli hieman eri: ei minun kaikille tarvitse olla olemassa. Luotin siis siihen, että kohtaan ne ihmiset joiden minun kuuluu kohdata ja kyllä niitä kohtaamisia kohdalleni osuikin. Hienoja keskusteluja elämästä ja arvoista ja osaamisesta. Osaava Nainen ei ehkä ole messuista hipsterein, mutta sillä taitaa olla sydän.

Iloa viikkoosi!

*

PS.
Ilokseni huomasin myös, että Nia alkaa olla jo aika monelle tuttu – elleivät ole itse tanssineet, niin ovat ainakin jostain joskus lukeneet. Kolmen päivän ajan tein pienen iltapäiväpyrähdyksen A-hallista C-hallin Hyvinvoinnin Plazalle, jossa tanssitin ihanan pelottomia tuttuja Nia -naamoja ja joitakin uskaliaita uusiakin. Ellei messuvieraille muuta jäänyt Niasta mieleen, ni ehkä ainakin pehmeitä puhuva, iloinen ohjaaja. Sainpa sen viimeisissä sessioissani sanoiksin puettua: “Nia -ihmiset hymyilevät usein, mutta se ei tarkoita että Niaan tarvitsee tulla hymyssä suin – sinne voit tulla juuri sellaisena kuin olet.” 🙂

PPS. En väittele aurakuvan todenmukaisuudesta, mutta uteliaisuuttani otin sen tänäkin vuonna kun sen kerran viimekin vuonna kuvasin. Mielenkiintoista on se, että viime vuoden messuilla olin aikamoisen paineen alaisena (maalarikoulu+ohjaukset+messut+…), ja ainoa kuvassa näkyvä väri oli liekehtivä kirkkaanpunainen. Kuten ehkä on käynyt ilmi, tässä on tämän vuoden mittaan kirkastunut asia jos toinenkin – ja kas, aurakuvakin oli kirkkaampi, eläväisempi ja täynnä kokemuksiani komppaavia värejä. Tjaah. Mene ja tiedä! Tai, innostu mistä innostut. 😉

lvngroomin Laura ja Karri: sosiaalisen median osaajia. Kuva: Carina Gräsbeck

Osastovilinää – meiltä sai nykäistä mietelauseen narusta, levähtää sohvallamme teekupin kanssa ja saada opastusta somen käyttöön. Kuva: Carina Gräsbeck

Niaa oranssilla matolla. Kuva: Lorna Koskela

Messut alkaa olla paketissa, ja se ehkä näkyy naamoista. Kuva: Laura Johansson